Älä leimaa itseäsi rasistiksi

LINDA LAINE

Suomeen on muodostunut ihmisryhmä, joka kutsuu itseään ylpeydellä rasisteiksi. Kaikki heistä eivät kuitenkaan sellaisia ole.

 

Asiakaspalvelutilanteet, kahvipöytäkeskustelut ja sivusta kuullut kommentit joukkoliikennevälineissä. Lause ‘minä olen rasisti’ on kantautunut korviini useasti. Julkisuudessa asian tunnustavat vain harvat, kuten Etelä-Suomen Sanomien haastattelema lahtelaisnainen.

Kaikki rasisteiksi itseään nimittävät eivät sellaisia ole.

Osa suomalaisista tuntuu unohtaneen, mitä rasismi tarkoittaa. Esimerkiksi rasismia ei ole se, ettet halua Suomeen sotarikollisia tai raiskaajia. Kuka haluaisi? Rasismia puolestaan on se, että pidät ihmistä raiskaajana hänen etnisyytensä tai uskontonsa takia tai se, että pidät laukustasi tiukemmin kiinni, kun erivärinen ihminen ohittaa sinut kadulla.

 

Rasismi on ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Rasismiin usein kuuluu se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismia käytetään vallan välineenä.

Suomen Punainen Risti 

 

Syy itsensä virheellisesti rasistiksi julistamiseen löytyy niin median tarjoamista rooleista kuin omasta tietämättömyydestä. Etenkin suomalaisissa iltapäivälehdissä ja sosiaalisessa mediassa ovat toistuneet sanat suvakki ja rasisti, jotka esitetään toistensa ääripäinä.

Ihmisillä on tarve muodostaa oma mielipiteensä yhteiskunnallisista asioista ja lokeroida itsensä joukkoon, joka ajattelee samoin. Pakolaiskeskustelussa olet kärjistetysti joko suvakkihuora, joka paapoo raiskaajia tai rasisti, joka haluaa haluaa kieltää avun sitä tarvitsevilta ihmisiltä. Pakolaistilanteesta huolestunut henkilö saattaa ajatella olevansa rasisti, jos hänellä on turvapaikanhakijoista kriittisiä mielipiteitä, jotka eivät sovi stereotypisen suvakin suuhun. Mustavalkoinen ajattelu on helppoa, mutta haitallista. Suomessa on rasisteja liikaa ilman, että heiksi ilmoittautuvat myös henkilöt, jotka eivät rasisteja ole.

 

ON MYÖS SUOMALAISIA, jotka eivät uskalla sanoa mitään kielteistä turvapaikanhakijoista rasistin leiman pelossa. Tämä on vaarallista. Hiljenemällä annatte areenan niille, joiden ajatukset ja teot eivät edusta omia näkemyksiänne.

Suomeen tarvitaan rohkeaa keskustelua niin rasismista kuin turvapaikanhakijoista. Tarvitsemme oikeita mielipiteitä, emme poliittisia korulauseita, joiden merkitystä on vaikea ymmärtää. Ennakkoluuloja on vaikea murtaa, jos emme uskalla sanoa niitä ääneen.

Kaikkien on myös hyvä muistaa, että usein jankutettu klisee on tosi: me olemme kaikki ihmisiä. Turvapaikanhakija voi olla mulkku aivan samalla tavalla kuin suomalainenkin. Samaten turvapaikanhakija voi olla inspiroiva ihminen aivan kuin suomalainenkin.

Ketään ei pidä paapoa, mutta kenenkään ihmisoikeuksia ei saa polkea oman sananvapauden harjoittamisen nimissä.

 

SUOMALAINEN, joka ei tunne ainuttakaan ulkomaalaista voi helposti muodostaa käsityksensä pakolaisista, maahanmuuttajista ja eri uskontokuntien edustajista uutisten, kuulopuheiden ja sosiaalisen median perusteella.

Uutisten katveeseen jää kuitenkin miljardien ihmisten elämä, eivätkä sosiaalinen media ja huhut aina kerro todellisista tapahtumista. Jos jokainen suomalainen oppisi tuntemaan edes yhden ulkomaalaisen, rasismia olisi vähemmän ja maailmassa ymmärrystä enemmän.

Miltä kuulostaa syyrialainen mies imitoimassa napatanssia yhden huoneen baarissa, bruneilainen hunnutettu muslimi esittämässä Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong Unia japaninkielisessä sketsissä tai myanmarilainen nainen kertomassa rakastavansa muumeja.

Herättävätkö he sinussa vihaa? Pidätkö heitä huonoina tai vaarallisina ihmisinä? Jos et, sinä et ole rasisti.

 

Tiedä ketä pelätä

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vieraili Bataclan teatterilla Pariisin pormestarin Anne Hidalgon kanssa marraskuisen terrori-iskun jälkeen. Kuva: UN Photo

LINDA LAINE

Iskuyritys Thalys-junassa, ihmisen pää seipäässä Saint-Quentin-Fallavierissa, Charlie Hebdo.

Eikä tässä kaikki. Ranskaa on tänä vuonna ravistanut kuusi terrori-iskuksi tai sen yritykseksi luokiteltua hyökkäystä, joiden yhteenlaskettu uhrimäärä lähentelee kahta sataa.

Pariisin kadut eivät perjantaina juurikaan poikenneet Afrikan kriisimaiden pääkaupunkien kujista. Ulos kannettiin ruumiita, jotka peitettiin sillä, mitä sattui olemaan käsillä. Ihmiset olivat peloissaan ja poliitikot voimattomia. Poliisi ja armeija marssivat kaduille.

Perjantaina toteutettu iskusarja on yksi Euroopan verisimmistä. Noin 130 ihmisen on kerrottu menettäneen henkensä konserttihalliin tehdyssä kalashnikov-hyökkäyksessä sekä ympäri Pariisia tapahtuneissa pommi-iskuissa ja ampumisissa. Sisäministeriö odotti lauantaiaamuna uhriluvun vielä nousevan.

Ranska julisti hätätilan ja tiukensi rajavalvontaa.

Uutisotsikoita lukiessa ei jää epäselväksi keitä iskuista epäillään. Sanat Isis, Syyria, jihadisti ja Allahu Akbar toistuvat jutusta toiseen.

Ranskaan ja sen kansalaisiin kohdistuneet iskut ovat julmia, ja niiden ajoitus keskelle Euroopan myrskyisintä pakolaiskriisiä saattaa ajaa koko mantereen kroonisen pelon ja vihan valtaan. On turha väittää, etteikö perjantain veriteoilla ole vaikutusta EU-maiden pakolaispolitiikkaan. Samalla turvattomuus ja epäluulot maahanmuuttajia kohtaan lisääntyvät entisestään, mikä ruokkii kantaväestön ja maahanmuuttajien välisiä jännitteitä kautta mantereen.

Tämä saattaa olla juuri se lopputulos, mihin iskujen tekijät pyrkivät. Terroristien tarkoitus on herättää teoillaan kauhua ja käyttää sitä hyödykseen.

Yhdistämällä väkivallan tiettyyn uskontoon, kansallisuuteen tai ihonväriin he asettavat meidät jatkuvaan pelkotilaan. Tekemällä iskuja he ehdollistavat meidät pelkäämään muslimeja, syyrialaisia ja ihmisiä, jotka ovat tummempia kuin me. He haluavat, että pelkäämme kun näemme huivipäisen naisen bussissa, pelkäämme kun kadulla vastaan kävelee ulkomaalaisen näköinen mies. He haluavat, että pelkäämme perheemme, ystäviemme ja kansakuntamme puolesta.

Iskut saavat myös maahanmuuttajat pelkäämään. He pelkäävät samoja asioita kuin me, minkä lisäksi he pelkäävät myös joutuvansa kantamaan vastuun muiden tekemistä hirmutöistä.

Me emme saa pelata terroristien pussiin ja aiheuttaa lisää väkivaltaa ja sekasortoa Eurooppassa. Meillä on oikeus pelätä, mutta meidän on osattava pelätä oikeaa kohdetta. Ei tehdä kaikista muslimeista, syyrialaisista ja meille vieraan näköisistä ihmisistä sijaiskärsijöitä.

Pariisin iskut eivät anna oikeutusta vetää ylle KKK-uniformua tai kivittää pakolaisia kuljettavia busseja. Ne eivät anna oikeutusta rasistisiin purkauksiin internetissä. Ne eivät anna oikeutusta ottaa esiin pesäpallomailaa tai nyrkkirautaa.

Jos yritämme puolustautua terroristien herättämää pelkoa vastaan kohdistamalla vihaa ja väkivaltaa maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, terroristit saavat murskavoiton. Heidän ei tarvitse tuhota Eurooppaa, jos teemme sen itse.