Vallankumoukset osoittivat, mikä Egyptissä mättää

Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Tasan viisi vuotta sitten alkaneet mielenosoitukset Kairon Tahrir-aukiolla innostivat länsimaalaisia. Vihdoin egyptiläiset nousevat kapinaan vaatimaan vapautta ja demokratiaa, ajateltiin. Nykytilanne poikkeaa huomattavasti sekä länsimaalaisten että mielenosoittajien haaveista.

 

Tammikuussa 2011 Tahrirille kokoontuneiden nuorten iskulauseissa kuuluivat sanat vapaus, leipä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Demokratiasta ei puhuttu. Köyhässä maassa kansalaisten on ensin saatava vatsansa täyteen, ja vasta sen jälkeen voidaan miettiä poliittista järjestelmää.

Vallankumousta tai kansannousua seuranneiden viiden vuoden aikana egyptiläiset ovat onnistuneet heittämään vallasta kaksi presidenttiä: diktaattori Hosni Mubarakin ja Muslimiveljeskunnan Mohammed Mursin

Mubarakin astuttua syrjään helmikuussa 2011 Egyptissä järjestettiin vaalit. Nykyään terroristijärjestöksi luokiteltu Muslimiveljeskunta oli ainoa hyvin järjestäytynyt ryhmä, joka kenties tämän takia voitti vaalit. 

 

TÄSSÄ VAIHEESSA länsimaat heräsivät. Vallankumouksella olikin heidän mielestään vääriä seurauksia, sillä se toi islamistit valtaan. Diktatuuriin tottuneeseen yhteiskuntaan ei syntynyt länsimaista demokratiaa edes mielenosoitusten ja vaalien avulla.

Länsimaiden riemuksi Egypti kuitenkin ajautui entistä suurempaan kaaokseen Mursin ensimmäisen presidenttivuoden aikana. Myös egyptiläiset näkivät, etteivät poliittisen islamin kannattajat osanneet hoitaa maata.

Kesällä 2013 Tahrirille lähtivät nuoren Twitter-sukupolven lisäksi heidän vanhempansa. Kansan vaatimukset yhdessä armeijan järjestämän vallankaappauksen kanssa johtivat Mursin eroon. Vallankaappausta johti Abdel Fattah al-Sisi

Vanha järjestelmä teki paluun, vaikka kansa ei sitä vielä huomannut.

 

EGYPTI ON tällä hetkellä huonommassa kunnossa kuin ennen ensimmäistä vallankumousta. Nyt maata johtaa armeijan kasvattama al-Sisi, joka perustelee ihmisoikeusloukkauksia, toimittajien mielivaltaista vangitsemista ja kansalaisten oikeuksien rajoittamista terrorismin torjunnalla. Turvallisuus ensin, vapaus sitten. 

Presidentin mukaan Egypti elää poikkeuksellista aikaa. Ihmisoikeuksien polkeminen ja mielenosoitusoikeuden rajoittaminen palvelevat al-Sisin mielestä koko 90-miljoonaista kansaa. Mielenosoittajat ja vapauden vaatijat eivät hänen mielestään ajattele maan etua.

Al-Sisi onkin ottanut median, yliopistot ja oikeuslaitoksen tiukasti valvontaansa. Viime vuoden parlamenttivaalit eivät olleet rehelliset, ja äänestysprosentti laski alle 30 prosentin.

Vaikka Muslimiveljeskunta on al-Sisin päävihollinen, toinen vastustaja, Isis, on levittänyt toimintansa jo Siinain niemimaalle. Viime aikojen veriset terrori-iskut pelaavat valitettavasti myös presidentin pussiin, joka voi yleisen turvallisuuden nimissä rajoittaa kansalaistensa oikeuksia entisestään.

 

ISLAMILAISTEN järjestöjen ja toimittajien lisäksi maalliset ihmisoikeusjärjestöt ja vasemmistolaiset aktivistit ovat presidentin tulilinjalla. Al-Sisin hallinto on pidättänyt kymmeniätuhansia egyptiläisiä poliittisista ja yleensä hyvin mitättömistä syistä.

Uudet protestilait käytännössä estävät demokratiaan kuuluvan sananvapauden käytön julkisissa tiloissa. Yli 10 ihmisen kokoontuminen tulkitaan epäilyttävänä, ja kokoontumiseen vaaditaan lupa. Monia on pidätetty vain sen takia, että he ovat hakeneet lupaa kokouksen pitämiseen. Pidätykset ovat usein mielivaltaisia, ja kaltereiden taakse on pantu myös lapsia.

Ongelmia pahentaa se, että Egyptin talous laahaa. Budjettialijäämä on 10 prosenttia. Silti al-Sisi on ohjannut vähäiset rahat näyttäviin, rikkainta väestönosaa hyödyttäviin suurprojekteihin, kuten uuden Kairon rakennukseen.

Suuren loven maan talouteen teki turismin romahtaminen viisi vuotta sitten, eivätkä viime aikojen terrori-iskut houkuttele turisteja takaisin Egyptiin.

 

OSA EGYPTILÄISISTÄ on tyytyväisiä al-Sisiin, koska hän on saanut ajettua Muslimiveljeskunnan pois vallasta ja pitää terrorismin torjuntaa tärkeimpänä tehtävänään. Monien mielestä hän on kuitenkin itsevaltaisempi hallitsija kuin 30 vuotta vallassa ollut Mubarak oli. 

Samat jännitteet, jotka johtivat viisi vuotta sitten Mubarakin lähtöön, ovat maassa nyt entistä voimakkaampia. Pelolla hallitseva al-Sisi on onnistunut rakentamaan kuilun valtion ja kansan välille. Periaatteessa olosuhteet uuteen vallankumoukseen ovat valmiit. 

Vaikka vallankumoukset eivät ole onnistuneet tavoitteissaan, harva katuu niitä. Tahrir antoi tuhansille egyptiläisille kokemuksen siitä, että muutkin haluavat samoja asioita kuin he. Vallankumoukset paljastivat myös sen, että presidentin vaihtaminen on vasta ensimmäinen askel. Muutos täytyy ulottaa kaikkiin julkisiin instituutioihin ja armeijaan.

 

EGYPTIN TILANNE on herkkä erityisesti siksi, että väestöstä puolet on alle 25-vuotiaita. He vaativat parempaa elintasoa, koulutusta ja työtä. Tällä hetkellä Egyptin johto ei pysty tai halua tarjota nuorille mitään näistä.

Nuoret myös tietävät, että kansa voi poistaa heille epämieluisan johtajan. He ovat tehneet sen ennenkin.

Lue lisää:

Det fria samtalet kvävs i Egypten

Egypt: BBC expert urges British tourists to return to land of the pharaohs

Is another revolution brewing in Egypt?

Kuvat ovat lokakuulta 2014, jolloin Valtablogin toimitus oli Egyptissä mediakurssilla.

Kuvat: Oona Lohilahti, paitsi kaksi viimeistä: Veera Tegelberg

Kuva: Oona Lohilahti

Kyynelkaasua ja Molotovin cocktaileja – oppositio on halvaannuttanut Kosovon

Eilinen mielenosoitus ajoitettiin Albanian lipun päivän juhlinnan yhteyteen. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Euroopan nuorimman valtion demokratia on koetuksella. Kuluneen kahden kuukauden aikana parlamentin istunnot ovat keskeytyneet opposition säännöllisten kananmuna- ja kyynelkaasuiskujen takia. Oppositio vaatii kahden sopimuksen perumista, mutta tavoittelee oikeasti uusia vaaleja ja yrittää lykätä sotarikoksia tutkivan tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä.

 

Kosovon poliisi on odottanut monta viikkoa sopivaa tilaisuutta. Pidätysmääräys suurimman oppositiopuolueen johtajasta Albin Kurtista annettiin viikkoja sitten, mutta opposition kannattajien reaktiota pelkäävä poliisi on siirtänyt pidätystä. Kun Kurti viimeksi otettiin kiinni, Pristinan keskustan yölliset mielenosoitukset rikkoivat uutiskynnyksen jopa Suomessa. Tuolloin mielenosoittajat saivat tahtonsa läpi, ja Kurti vapautettiin.

Eilen lauantaina tuhannet mielenosoittajat huusivat Albin Kurtin nimeä ja hurrasivat hänen noustessaan lavalle puhumaan. Myöhemmin opposition kokoon kutsuma mielenosoitus riistäytyi yhteenotoksi. Mellakkapoliisi vei oppositiopuolue Vetëvendosjen päämajasta tietokoneiden palvelimet ja pidätti lähes 100 mielenosoittajaa.

Yksi pidätetyistä oli Kurti.

 

ALBIN KURTI on yksi syyllisistä siihen, miksi Kosovon parlamentti ei ole kyennyt tekemään päätöksiä lokakuun alun jälkeen. Opposition salakuljettamat ja istunnoissa avaamat kyynelkaasupullot keskeyttävät istunnot viikko toisensa jälkeen. Kurtin pidätysmääräys johtui nimenomaan kyynelkaasusta. Aiemmin tällä viikolla Kurti lausui ”oodin kyynelkaasulle” yhdessä Kosovon suurimmista päivälehdistä. 

Kaksi viikkoa sitten mielenosoittajat tunkeutuivat väkivaltaisesti parlamenttiin ja aiheuttivat kyynelkaasuiskullaan kaaosta. 

Samana päivänä siivooja löysi perustuslakituomioistuimen pihasta käsikranaatin. Yliopistolla ollut epämääräinen kassi oli täynnä Molotovin cocktaileja.

 

KOSOVO ON ottanut merkittäviä askelia kohti vielä kaukana häämöttävää EU-jäsenyyttä. Kesällä parlamentti äänesti erityistuomioistuimen perustamisesta vuosien 1998–1999 sodan sotarikosten käsittelemiseksi. Tuomioistuimen perustaminen oli EU:n ehto Kosovolle poliittisten suhteiden lähentämiseksi.

Hallitus kannatti tuomioistuinta, vaikka useat ministerit joutuvat itse tuomioistuimen eteen. Oppositio äänesti päätöstä vastaan, koska tuomioistuimessa syytteitä tulevat saamaan Kosovon vapautusarmeijan johtohahmot, jotka ovat erityisesti opposition keskuudessa edelleen sotasankareita ja uhreja, eivät sotarikollisia. 

Ei Kosovon jakamiselle. Vapauttakaa aktivistit. Ei Kosovon jakamiselle -kyltissä Kosovon kartasta on otettu pois serbienemmistöiset kunnat. Kosovo kuuluisi siis vain albaaneille. Vapauttakaa aktivistit -kyltti viittaa poliisin jo pidättämiin oppositiopoliitikkoihin ja mielenosoittajiin. Kuva: Oona Lohilahti

 

TÄLLÄ HETKELLÄ oppositio sanoo jatkavansa mielenosoituksia ja kyynelkaasuiskuja niin kauan, kunnes hallitus vetäytyy kahdesta syksyllä allekirjoittamastaan sopimuksesta. 

Serbikuntien liiton perustaminen mainitaan jo Kosovon itsenäistymisen mahdollistaneessa Ahtisaaren sopimuksessa, ja toteutuessaan se antaa Kosovon serbivähemmistölle enemmän itsehallintoa. Toinen sopimus siirsi maata Kosovolta Montenegrolle.

Vaikka liiton perustaminen oli periaatteessa välttämätöntä, hallituksen tapa viedä asiaa eteenpäin ei ollut riittävän läpinäkyvä, eikä asiasta käyty tarpeeksi parlamentaarista keskustelua.

Silti opposition populistiset mielenosoitukset ovat demokratialle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Mitä kauemmin mellakointi jatkuu, sitä helpommin myös poliisi rikkoo sopivan toiminnan rajan. 

Opposition rähinöinti perustuu pitkälti ajatukselle Kosovosta vain albaaneille kuuluvana valtiona, vaikka maassa on myös merkittäviä vähemmistöjä, suurimpana niistä serbit. Tämän takia serbien itsehallinnon lisääminen ja maan pinta-alan kutistuminen ovat oppositiolle kynnyskysymyksiä. 

Kuten erityistuomioistuin, myös serbikuntien liiton perustaminen oli EU:n vaatimus Kosovolle neuvottelujen jatkamiseksi. Koska molemmat päätökset tehtiin, lokakuussa Kosovo allekirjoitti EU:n kanssa Stabilization and Association Agreementin, jonka tuloksena Kosovo on virallisesti EU-jäsenehdokas.

 

VASTUSTAMALLA serbikuntien liittoa ja sotarikosten selvittämistä oppositio vastustaa myös Kosovon eurooppalaistumista ja oikeusvaltiokehitystä.

Parlamentin vähemmistö on ottanut väkivallan keinokseen edistää tavoitteitaan. Saksan suurlähettiläs arvioikin, että koska kahden sopimuksen allekirjoituksia ei enää voi perua, opposition tavoitteena on ainakin viivästää tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä. Kaikkien oppositiopoliitikkojenkaan sotavuosien historia ei ole puhdas.

Selkein syy mielenosoituksille on silti opposition haave uusista vaaleista. Tämän syksyn tapahtumat ovat kuitenkin nostaneet hallituksen kannatusta, ei opposition.

Kosovolaiset ymmärtävät, ettei kyynelkaasu kuulu demokratiaan tai kansanedustajan mandaattiin.