Tervemenoa Kekkonen ja Mannerheim – teatterilavoille kaivataan politiikan tämän hetken haasteita

LINDA LAINE
KULTTUURIKUUKAUSI

Mennyt vuosi oli täynnä poliittista teatteria Tampereen delfiinien salasiirrosta pääministeri Sipilän kiukunpuuskiin ja vaalivoittaja Trumpin töräytyksiin. Vuosi oli erityisen antoisa poliittisista aiheista ammentavalle näyttämötaiteelle. Valtablogi kokosi yhteen vuoden suurimmat inspiraation lähteet.

 

Viime kesänä saimme todistaa, miten europarlamentaarikko Paavo Väyrynen sovitti päähänsä kaljua ja muuntautui presidentti Urho Kekkoseksi. Keminmaan lisäksi Kekkonen marssi viime kesänä teatterin lavalla myös ainakin Imatralla, Lopella ja Paltamossa. Toinen ikoninen hahmo Mannerheim puolestaan saapasteli sisälavoilla esimerkiksi Helsingissä.

Ikävä tosiasia on, että useimmat lavoilla esitetyt poliitikot ovat kuolleita, eikä näiden sankarihahmojen elämän ja tekojen ruotiminen muuta yhteiskuntaamme mitenkään.

Elävät poliitikot ja heidän politiikkansa ovat aihealueita, joihin yllättävän harva ohjaaja tai käsikirjoittaja kajoaa. Poikkeuksia löytyy, mutta harmillisen vähän. Eniten julkisuudessa on viime vuosina pyöritelty ohjaaja Susanna Kuparisen Valtuusto- ja Eduskunta-trilogioita, joista viimeisin nousi jälleen julkisuuteen Yle-kohun jälkimainingeissa.

Suomalaista poliittista satiiria puolestaan hallitsevat tällä hetkellä Helsingin Sanomien Uutisraportti ja Ylen Noin viikon uutiset. Vastaavanlainen sisältö toimii myös lavalla. Ja jos jotain olemme oppineet ensi keväänä kahdeksannelle kaudelle ponnistavasta Putous-sarjasta, se on, että viikossa ehtii toteuttaa vaikka mitä.

Politiikalle ja poliitikoille ei ole kuitenkaan pakko nauraa. Epäusko, tuohtumus ja ihastus ovat myös sallittuja tuntemuksia.

 

LUOTTAMUSPULA. Sosiaalinen media julisti, että vuosi 2016 oli hirveä ja toi mukanaan vain kuolemaa. Tällä viitataan etenkin rakastettujen julkisuuden hahmojen, kuten David Bowien, Alan Rickmanin ja Carrie Fisherin kuolemiin. Heidän lisäkseen viime vuosi näyttää tappaneen myös tavallisen kansan luottamuksen poliitikkoihin.

Financial Times julisti viime juhannuksena kauhistuttaneen brexitin maskien takaa näytellyksi kabukiksi viitaten japanilaiseen teatterimuotoon, jossa miehet esittävät kaikki roolit ja kätkevät omat kasvonsa. Brittiläinen käsikirjoittaja James Graham on jo tarttunut brexitin tarjoamaan dramatiikkaan ja kirjoittanut The Guardianille näytelmän Strong Exit, jossa poliitikot hikoilevat lontoolaisessa bunkkerissa valmiina ottamaan käyttöön 50. artiklan ja eroamaan lopullisesti EU:sta.

Seuraavaksi Graham kirjoittaa brexitistä televisiodraaman, jossa hän ruotii kansanäänestyskampanjaa ja syitä, jotka johtivat EU-eron kannattajien voittoon.

Vallanpitäjät kärsivät viime vuonna luottamuspulasta myös Italiassa. Britannian eronnut pääministeri David Cameron sai seurakseen italialaisen kollegansa Matteo Renzin, joka niin ikään luopui tehtävästään pieleen menneen kansanäänestyksen jälkeen.

Suomalaispoliitikoillakaan ei ole syytä tuulettaa. Viime heinäkuussa julkaistujen tutkimustulosten mukaan suomalaisista vain kymmenisen prosenttia luottaa poliitikkoihin. Iltalehden teettämän tuoreen kyselyn mukaan jopa 48 prosenttia äänestäjistä toivoo, että Sipilän hallitus kaatuu. Syitä voidaan hakea esimerkiksi hallituksen leikkauspolitiikasta tai Terrafame-farssista, jossa kaivokseen on kerta toisensa jälkeen syydetty satoja miljoonia euroja. Kun tehdas vielä kantoi nimeä Talvivaara, sen vaiheista tehtiin scifi-näytelmä, joka kiersi ympäri Suomea.

 

VALHEET. Kiinteistömoguli ja Yhdysvaltojen tuleva presidentti Donald Trump valehteli kampanjansa aikana niin paljon, että siihen ehti jo kyllästyä. PolitiFact-sivusto vertasi niin Trumpin kuin hänen vastaehdokkaansa Hillary Clintonin väittämiä faktoihin, ja Trump voitti valehtelutilaston reippaasti. Clinton puolestaan sortui varsin usein puolitotuuksiin.

Trump muun muassa väitti, että Yhdysvaltojen rikollisuus on kasvussa, useissa Clintonin voittamissa osavaltioissa tehtiin vaalivilppiä ja nykyinen presidentti Barack Obama perusti Clintonin tuella Isis-terroristijärjestön.

Valheiden lisäksi Trump kohautti myös törkeydellään. Hän haukkui naisia, vammaisia ja eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä ja sieti varsin vähän itseensä tai lähipiiriinsä kohdistunutta kritiikkiä. Trump jakoi marraskuussa tuohtumustaan Twitter-yleisölle, kun miehen tuleva varapresidentti Mike Pence sai osakseen buuauksia teatteriesityksen aikana New Yorkissa.

Suomessa poliitikot harvemmin valehtelevat päin naamaa. Sen sijaan he puhuvat ympäripyöreää poliitikkokieltä, joka on pullollaan kielikuvia ja vertauksia, jotka eivät tarkoita mitään. Viime maaliskuussa kielikuvan käytöstä sai kärsiä pääministeri Juha Sipilä, joka kommentoi kilpailukykysopimuksen etenemistä kuuluisalla lauseella: toivottavasti tulppa lähtee paatista ja päästään eteenpäin. Myöhemmin Sipilä sai selitellä, ettei suinkaan toivonut kiky-paatin uppoamista.

Ongelmia oli viime vuonna myös puolustusministeriössä. Sielläkään ei ollut kyse suoranaisesta valheesta, vaan huonosta viestinnästä. Milloin yllätyksenä tulivat Yhdysvaltain hävittäjien tulo Rissalaan tai panssarivaunujen saapuminen Niinisaloon.

 

POLIITTINEN EPÄKORREKTIUS. Toisin sanoen täysi idioottimaisuus. Filippiineillä presidentin virkaan viime kesänä noussut Rodrigo Duterte päihittää tökeröillä lausunnoillaan Trumpin mennen tullen. Presidentti Duterte on ehtinyt haukkua Obamaa huoranpenikaksi, uhannut maansa lähtevän YK:sta ja oikeuttanut tuhansien ihmisten surmaamisen ilman oikeudenkäyntiä vertaamalla tekoa holokaustiin.

Duterte pyysi Obamalta myöhemmin anteeksi ja väitti YK-lausuntonsa olleen vitsi. Huumesotaansa presidentti ei ole kansainvälisen yhteisön ja ihmisoikeusjärjestöjen lukuisista pyynnöistä huolimatta lopettanut. Lähes 6000 ihmisen kerrotaan kuolleen poliisien käsissä epäselvissä olosuhteissa.

Duterte kohautti viimeksi joulukuussa, kun hän kertoi tappaneensa rikoksista epäiltyjä toimiessaan Davaon pormestarina ennen presidentin uraansa. Hän myös ilmoitti heittävänsä korruptoituneet virkamiehet alas helikopterista pääkaupunki Manilan yllä. Näin hän pröystäili tehneensä aiemminkin.

Duterten tukijat ovat useaan otteeseen sanoneet, että presidentin puheet on otettava vakavasti, muttei kirjaimellisesti.

Epäkorrektius osataan myös Euroopassa. Äärioikeistot kautta mantereen ovat kunnostautuneet etenkin maahanmuuttoa vastustavissa lausunnoissa. Kansallinen rintama -puoluetta johtava ranskalaispolitiikko Marine Le Pen vaati joulukuussa, että oikeus ilmaiseen koulutukseen ja terveydenhoitoon poistetaan laittomasti maassa olevilta siirtolaisilta ja niiltä maahanmuuttajilta, jotka eivät maksa veroja. Le Penin uskotaan pääsevän toiselle kierrokselle Rankan ensi kevään presidentinvaaleissa.

Maahanmuuttokriittinen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) on puolestaan vahvistanut asemiaan Saksassa. Maassa käydään liittopäivävaalit ensi syksynä. AfD:tä luotsaava Frauke Petry sanoi viime tammikuussa, että poliisien pitäisi saada lupa ampua maahan laittomasti pyrkiviä siirtolaisia, jos tarve vaatii.

Tätä äärioikeiston sanataidetta vastaan on käynyt muun muassa berliiniläinen Schaubühne Theatre, jonka FEAR-näytelmä sai AfD:n edustajan vaatimaan näytelmän hyllyttämistä.

Sekä Kansallista rintamaa että AfD:tä yhdistävät paitsi naisjohtaja myös vahva EU-kriittisyys.

Suomessa poliittinen epäkorrektius yhdistetään yleensä perussuomalaisten puhetapaan. Viime vuonna syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaa saivat esimerkiksi kansanedustaja Teuvo Hakkarainen  sekä kansanedustaja Lea Mäkipään avustajana toimiva Terhi Kiemunki, joka itse pyysi poliisia tutkimaan, onko hän syyllistynyt rikokseen. Kiemunki sai tuomion ja 450 euron sakot. Hakkaraisen tilanteen käsittely on kesken.

 

NYKYPOLITIIKASSA on kaikki ainekset viihdyttäviin ja ravisteleviin esityksiin. Taiteen avulla voidaan myös nostattaa kansalaisten mielenkiintoa politiikan seuraamiseen. Vallanpitäjien vetäminen mukaan teatteriin voidaan nähdä myös vastavetona sille, että poliitikoista näytti viime vuonna tulleen pikemminkin tosi-tv-tähtiä kuin vakavasti otettava valtion ohjastajia.

Jos kuitenkin katsot lavalla mieluummin Mannerheimia tai Kekkosta, ei hätää. Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi marsalkasta tehdään ainakin ooppera

Strasbourg valmistautuu jouluun – sotilaat partioivat kuusen alla rynnäkkökiväärien kanssa

LINDA LAINE

AJANKOHTAISTA

Terrorisminvastainen poliisiyksikkö pidätti viikko sitten Strasbourgissa neljä miestä, joita epäillään iskun suunnittelusta Ranskaan. Se ei hidastanut kaupungin valmistautumista legendaarisiin joulumarkkinoihin, jotka houkuttavat paikan päälle vuosittain noin kaksi miljoonaa ihmistä.

 

Ryhmä sotilaita partioi täysissä varustuksissa Strasbourgin katedraalin kupeessa. Heidän yläpuolellaan virnistävät kultaisista muovipuuhkista muotoillut piparkakku-ukot ja vieressä kohoaa kultaisten nallekarhujen reunustama portti, jonka yläosassa lukee ‘Strasbourg, joulun pääkaupunki’.

Vaikka kaupungissa pidätettyjen miesten on kerrottu suunnitelleen iskuja muun muassa Pariisin Disneylandiin ja Champs-Elysees’n joulutorille Pariisiin, ei Strasbourgiin, joulumielen löytäminen on vaikeaa. Glittereillä, valoilla ja joulupukeilla kuorrutetun ulkokuoren takana on jatkuva pelko väkivallasta.

Viimeksi kaupungin joulumarkkinoita uhattiin tiettävästi vuonna 2000, jolloin neljä Saksassa asunutta algerialaista suunnittelivat räjäyttävänsä pommin uudenvuodenaattona Strasbourgin keskustan kapeilla kujilla. Heidät tuomittiin 10–12 vuodeksi vankeuteen vuonna 2003.

Viime vuonna joulumarkkinoiden turvallisuutta pohdittiin Pariisin iskujen jälkeen pitkään, mutta markkinat päätettiin järjestää tietyin rajoituksin. Osa ohjelmasta kiellettiin lapsilta, raitiovaunujen kulkureitteihin tehtiin muutoksia ja autojen pysäköiminen kaupungin keskustaan kiellettiin. 

Tämän vuoden markkinoiden avajaisia vietettiin viime perjantaina. Nizzan hyökkäyksen jälkeen autoilla ei pääse lähellekään makeisia, koriste-esineitä ja hassuja hattuja myyviä markkinakojuja tai katedraalin viereen pystytettyä karusellia.

 

JOULUPÄÄKAUPUNGIN lisäksi Itä-Ranskassa sijaitseva, väkiluvultaan Espoota vastaava Strasbourg on myös Euroopan parlamentin kotikaupunki. Parlamentin 751 jäsentä sekä lukuisat avustajat ja virkamiehet kokoontuvat kaupunkiin nelipäiväiseen täysistuntoon 12 kertaa vuodessa.

Parlamentti oli parhaillaan koolla kaupungissa, kun terrorismipidätyksistä uutisoitiin. Tieto ei näkynyt EU-linnakkeen käytävillä juuri mitenkään. Ei ihme, sillä Ranskassa on kuluvana vuonna pidätetty yli 400 ihmistä, joita epäillään yhteyksistä terrorismiin. 

Viime viikolla ikonisen Louise Weiss -rakennuksen edessä seisoi jatkuvasti ryhmä aseistautuneita sotilaita, jotka valvoivat parlamentin porteista kulkevia ihmisiä. Tämän jälkeen luvassa oli useita turvatarkastuksia.

Sisällä rakennuksessa aseita ei näkynyt, mutta kulkulupia tarkkailtiin jatkuvasti. Alituiseen vahdittavana olemiseen turtui, kuten kaupungilla näkyviin aseisiinkin.

 

ON SELVÄÄ, että terrorismi on onnistunut ajamaan Ranskan krooniseen pelkotilaan, jossa kuka tahansa voi olla valtion vihollinen.

Maassa on voimassa poikkeustila, joka asetettiin Pariisin iskujen jälkeen, ja jota jatkettiin Nizzan hyökkäyksen takia. Presidentti François Hollande on kertonut, että hallitus pyrkii pitämään poikkeustilan voimassa ensi kevään presidentinvaaleihin asti.

Poikkeustila on antanut poliisille lisää valtuuksia, mutta parhaiten tilanne näkyy Ranskan rajoilla, joilla on otettu käyttöön Schengen-alueen sisäiset rajatarkastukset.

Strasbourgin pienellä lentokentällä on ensin vilautettava passia ja lentolippua, minkä jälkeen aulassa ovat vastassa jälleen kerran aseistetut sotilaat. Monet matkustajat tuntuvat teeskentelevän, että sotilaat ovat ilmaa ja suurin osa kiertää heidät kaukaa.

Kun lentokenttäjuna pysähtyy Strasbourgin päärautatieasemalle ja ihmiset virtaavat ulos rakennuksesta, vastassa on taas lisää rynnäkkökivääreitä.

 

STRASBOURG ON OLLUT unionin koti jo vuosikymmeniä ja joulumarkkinoita kaupungissa on järjestetty aina 1500-luvulta lähtien. Vaikka nyt pidätettyjen henkilöiden kohde oli muualla, ei Strasbourg voi huokaista helpotuksesta.

Isku kaupunkiin olisi hyökkäys myös Euroopan unionia vastaan. Jos isku ajoittuisi jouluun, sitä voitaisiin pitää iskuna myös kristittyjä vastaan, vaikka siinä todennäköisesti menehtyisi myös muiden uskontokuntien edustajia. Joulu on kaikesta kaupallisuudesta ja Strasbourgin tapauksessa rakennusten kylkiin niitatuista pehmoleluista huolimatta kristittyjen juhlapyhä. Sen muuttaminen verilöylyksi ja vuosittaisiksi muistotilaisuuksiksi palvelisi hyvin terroristien tarkoitusperiä.

Iskut suurina juhlapyhinä sopisivat myös kesän jatkumoon: Nizzaan hyökättiin Ranskan kansallispäivänä ja muslimimaihin tehtiin verisiä iskuja ramadanin aikaan.

Viime viikkona uutisoitujen pidätysten jälkeen muun muassa Yhdysvalloissa reagoitiin voimakkaasti Euroopan joulutorien turvallisuustilanteeseen. Kansalaisia kehotettiin noudattamaan terrorismiuhan takia äärimmäistä varovaisuutta, jos he matkustavat Euroopan joulutoreille.

Iskujen mahdollisuus on todellinen, mutta todennäköisyys sellaisessa kuolemiseen häviävän pieni. The Independent julkaisi Nizzan iskujen jälkeen lukuja todennäköisyyksistä. Esimerkiksi ranskalainen kuolee 27 kertaa todennäköisemmin auto-onnettomuudessa kuin terroristi-iskussa. Todennäköisyyksien valossa pukkia uskaltaa lähteä torille halaamaan.


Kuvassa: Strasbourgin markkinat ovat niin kuuluisat, että ne vierailevat ulkomailla. Tänä vuonna ranskalaiskaupungin tunnelmaan päästään Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa. Strasbourgissa talot saavat valo- ja koristekuorrutteen jo marraskuussa. Kuva: Linda Laine

Henkiä uhraava miljardibisnes – Lääkeväärentäjät käärivät rahat sairaita ja köyhiä huijaamalla

Kuvan tabletit on ostettu suomalaisista apteekeista. Kirjoittaja toivoo, että ne ovat aitoja. Kuva: Linda Laine

ANALYYSI

LINDA LAINE

Lääkkeiden väärentämisessä tuotot ovat suuret ja riskit huomattavasti pienemmät kuin huumekaupassa. Väärennettyjä lääkkeitä on päätynyt apteekkeihin myös Suomessa.

 

Osta syöpälääkkeitä netistä, saat Viagraa kaupan päälle! Pienet siniset pillerit hallitsevat monien nettiapteekkien etusivuja, joilla luvataan reseptilääkkeistä jopa 80 prosentin alennuksia. Eikä reseptiä tarvita.

Kaikki huijauksen tunnusmerkit täyttyvät. Todennäköisesti ainakin osa tällaisten sivustojen lääkkeistä on yhdistelmä lattiavahaa, hyönteismyrkkyä, sokeria, sementtiä ja monia muita aineita, jotka eivät paranna ketään.

Silti miljoonat ihmiset tilaavat vuosittain lääkkeensä näiltä sivustoilta säästöjen ja helpon saatavuuden takia. Jos diagnosoit itse itsesi Googlella, voit samalla tilata lääkkeesikin itse. Miksi käyttää rahaa lääkäriin, kun netissä reseptiäkään ei tarvita?

Sivustot osaavat pelata ihmisten tunteilla. Englanninkielisillä sivustoilla on yleensä kuvia onnellisen ja hyvinvoivan näköisistä valkoisista ihmisistä, jotka hymyilevät kameralle. Pilleripurkit on lisätty kuvan reunaan.

Lisäksi sivustoilla on “käyttäjien jättämiä suosituksia”. Yhdessä kehutaan sivusto taivaisiin ja kehotetaan sitä perustamaan fanisivu Facebookiin, toisessa haukutaan kilpailevaa sivustoa hitaasta toimituksesta ja kolmannessa kiitetään sivustoa siitä, että se tarjoaa edullisen tavan parantua sairaudesta.

Suositusten ensisijaisena tarkoituksena on vakuuttaa ihminen siitä, että sivusto on hyvä ja luotettava.

 

KEHITTYNEISSÄ MAISSA rahat kääritään etenkin elämäntapalääkkeiden, kuten laihdutustuotteiden ja potenssilääkkeiden, väärentämisestä ja niiden myymisestä internetissä.

Aasian ja Afrikan vähemmän kehittyneissä valtioissa väärennöksiä sen sijaan kaupataan avoimesti kaduilla ja jopa apteekeissa. Yleisesti käytetty kikka on sekoittaa väärennöksiä oikeiden, sairaaloista varastettujen lääkkeiden joukkoon. Arviolta 10–30 prosenttia kehitysmaissa myytävistä lääkkeitä on väärennettyjä. Järkyttävimpänä esimerkkinä voi pitää 2000-luvun alun Nigeriaa, jossa Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan jopa 70 prosenttia markkinoilla olleista lääkkeistä oli vanhentuneita tai väärennettyjä.

Väärennettyjen lääkkeiden aiheuttama uhka on maailmanlaajuinen. Kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol on jo yhdeksän vuoden ajan järjestänyt vuosittain tehoviikon, jonka aikana takavarikoidaan miljoonien arvosta lääkkeitä, suljetaan tuhansia nettisivuja ja pidätetään satoja ihmisiä.

Tänä vuonna väärentäjien kimppuun käytiin kesäkuussa 103 maan viranomaisten voimin. Tuloksena oli yli 300 pidätystä, 4 932 suljettua nettisivustoa ja 53 miljoonan dollarin arvosta takavarikoituja väärennettyjä lääkkeitä. Ja tämä on vasta jäävuoren huippu. Kokonaisuudessaan lääkeväärennösbisneksessä arvioidaan liikkuvan vuosittain miljardeja dollareita.

Monet lääkeväärennökset saavat alkunsa epähygienisissä oloissa Aasiassa, jossa rangaistukset lääkkeiden väärentämisestä ovat lyhyitä. Tietyissä tapauksissa rangaistus voi olla sama kuin piraattituotteiden, kuten feikkilaukkujen tai -hajuvesien myyjällä. Interpolin operaation aikana esimerkiksi Singaporessa löydettiin väärennettyjä raskaustestejä, unilääkkeitä ja laihdutuslääkkeitä. Myanmarin viranomaiset puolestaan takavarikoivat laittomia syöpälääkkeitä.

Mutta osataan sitä Euroopassakin. Itävallassa löydettiin samaisessa operaatiossa laiton lääketehdas, jossa väärennettiin lääkkeitä ja steroideja. Unkarissa puolestaan jäi kiinni lääkkeiden salakuljettaja, joka oli piilottanut pillerit auton istuimiin ja vararenkaaseen. Samanlaisia kätköjä käytetään myös huumeiden salakuljetukseen.

 

SUOMESSA KULUTTAJILLE päätyy lääkeväärennöksiä useimmiten internetostojen kautta ulkomailta. Monet tilaajat sortuvat tietämättään rikokseen esimerkiksi tilaamalla lääkkeitä ETA-alueen ulkopuolelta. Se on laitonta samoin kuin reseptilääkkeiden ostaminen ilman asianmukaisia reseptejä.

Suomessa Interpolin johtamaan tehovalvontaan osallistui Tulli, joka tarkasti viikon aikana tuhansia posti- ja pikarahtilähetyksiä. Tämän seurauksena Suomessa aloitettiin 20 rikostutkintaa ja takavarikoitiin satoja tabletteja. Väärennetyt ja laittomat lääkkeet saapuivat Suomeen muun muassa Yhdysvalloista, Singaporesta, Puolasta ja Romaniasta.

Ostamalla lääkkeitä halvalla laittomista nettikaupoista, ostaja paitsi vaarantaa oman terveytensä, mutta myös tukee kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Uutena ilmiönä lääkeväärennöksissä ovat nousseet esiin kalliiden syöpälääkkeiden väärennökset. Niiden tehtaileminen on väärentäjille huomattavasti tuottoisampaa kuin halvempien kipulääkkeiden tai vuosittain yli 120 000 ihmistä tappavien väärennettyjen malarianestolääkkeiden valmistaminen.

Vuonna 2014 Suomessa päätyi jakelujärjestelmään väärennettyä syöpälääkettä, mutta sitä ei ehditty antaa potilaille. Kolmessa lääkepakkauksessa oli aidon lääkkeen sijaan tuntematonta liuosta. Väärennösten uskotaan päätyneen EU-markkinoille Italiassa varkauksien kautta.

Samana vuonna lääkkeitä vedettiin pois myös suomalaisista apteekeista, kun selvisi, että romanialaisen lääketukun alihankkijat olivat hankkineet lääkkeitä laittomasti. Kyseisiä lääkkeitä käytettiin nivelreuman ja psykoosin hoitoon, ja ne oli varastettu lääkekuljetuksista ja sairaaloista. Varkauksien jälkeen lääkepakkauksia oli kaupattu eteenpäin väärennetyillä asiakirjoilla.

Väärennöksiä on löydetty myös muualta Euroopasta. Vuonna 2013 Ranskassa takavarikoitiin historiallisen suuri erä lääkkeitä, kun maahan yritettiin tuoda 1,2 miljoonaa annosta väärennettyä aspiriinia. Kiinasta tulleista väärennöksistä puuttui tyystin lääkkeen vaikuttava ainesosa.

Vuotta aiemmin Kiinassa pidätettiin 2 000 lääkeväärentäjää ja takavarikoitiin 180 miljoonan dollarin arvosta väärennöksiä. Samalla poliisi tuhosi noin 1 100 tuotantolaitosta, joissa lääkkeitä valmistettiin.

Mikään lääke ei ole turvassa väärentämiseltä. Viime vuonna Yhdysvalloista löydettiin jopa väärennettyä botoxia.

 

LÄÄKEVÄÄRENNÖKSET tai niiden pakkaukset eivät näytä väärennetyiltä. Niissä ei ole kirjoitusvirheitä tai puuttuvia pakkausmerkintöjä. Pillerin pinta on usein tasainen ja kiiltävä, ei epäilyksiä herättävän kuhmurainen tai oudosti värjäytynyt.

Taitavat väärennökset tappavat ihmisiä kahdella tavalla. Joko ihminen kuolee väärennöksen sisältämiin aineisiin tai siihen, ettei hän saa sairauteensa oikeaa lääkitystä, vaikka luulee syövänsä lääkkeitä, joiden pitäisi auttaa.

Pelkkään lääkkeen ulkonäköön ei voi luottaa, jos haluaa varjella omaa terveyttään, ja kenties jopa parantua sairaudestaan. Varmin tapa saada aitoja lääkkeitä on ostaa ne kivijalka-apteekista Suomesta.

Lääkeväärennösten välikädet ovat levittäytyneet ympäri maailmaa, eikä edes suomenkielinen nettisivu ole tae lääkkeiden aitoudesta. Väärentäjien jäljittäminen on vaikeaa, aikaavievää ja vaatii usein eri valtioiden viranomaisten yhteistyötä.

EU:n viranomaiset yrittävät saada väärentäjät ahtaalle lisäämällä sääntelyä. Helmikuuhun 2019 mennessä lähes jokainen unionissa myyty lääkepakkaus on pystyttävä jäljittämään. Tällä halutaan estää väärennösten päätyminen esimerkiksi apteekkeihin ja sairaaloihin. Nettikauppaa sillä ei kuitenkaan saada aisoihin.

Toisin kuin riippuvuuteen perustuvassa huumekaupassa, laittomassa lääkekaupassa on usein kyse ostajien laiskuudesta, kokemattomuudesta tai huonosta taloudellisesta tilanteesta.

Jokainen netistä tilattu väärennös on järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, sillä kysyntä ruokkii tarjontaa. Sinun ostopäätöksesi voi aiheuttaa välillisesti toisen ihmisen kuoleman.

 

 

Luettelo Suomessa toimivista laillisista verkkoapteekeista 

Tullin ohjeet lääkkeiden tilaamiseen internetistä

Yle Areena, Tappavat lääkkeet -dokumentti: Syöpälääke olikin vettä ja hometta

Yhdysvallat räpistelee rapistuvassa unelmassa

LINDA LAINE

KUVAESSEE

dsc_0089

Rapistuvia valtateitä, joiden varsilla lukuisia Yhdyvaltain lippuja hulmuamassa syyskuun paahdetta viilentävässä tuulessa Bostonissa, Massachusettsin osavaltiossa. Kodittomia, aseita ja eriarvoisuutta maassa, jossa yli puolet kansasta tunnustaa olevansa patriootteja.

 

dsc_0562

Isänmaallisia, rehellisiä ja itsekkäitä. Näillä sanoilla yhdysvaltalaiset kuvailevat muita yhdysvaltalaisia.

Isänmaallisuuden ruumiillistuma on Yhdysvaltain lippu, jota valmistetaan myös rapakon toisella puolella. Vuosittain tähdillä ja raidoilla kuvioituja lippuja maahantuodaan lähes neljän miljoonan dollarin arvosta. Suurin osa näistä lipuista tehdään Kiinassa. Lippuja löytyy teipattuina lyhtypylväisiin, roikkumassa parvekkeilla ja ikkunoissa tai oikeastaan missä tahansa, mihin kankaan saa kiinnitettyä. Liputtaa saa, milloin haluaa.

Patriotismi on Yhdysvalloissa etenkin vanhempien sukupolvien harrastus. Milleniaaleista vain 32 prosenttia pitää Yhdysvaltoja maailman parhaana valtiona, kun vanhemmissa ikäluokissa jopa 64 prosenttia asuu mielestään maailman ykkösvaltiossa.

 

dsc_0051

Siviileillä olevien aseiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan Yhdysvalloissa on tuliaseita noin 300 miljoonaa kappaletta. Aseita omistaa noin kolmasosa väestöstä, joten samalla henkilöllä on usein useampi kuin yksi ase.

Tänä vuonna koko maassa on tehty ainakin 244 joukkoampumista, joista 35 on tapahtunut kouluissa. Aseiden takia Yhdysvalloissa on tänä vuonna kuollut yli 10 500 ihmistä.

Aselakien kiristys on jo vuosien ajan aiheuttanut kiistaa maan johtajien keskuudessa, eikä huomattavia kiristyksiä ole tehty. Presidentti Barack Obama on useaan otteeseen esittänyt tuskastumisensa tilanteeseen. Viime tammikuussa hän puhui avoimesti aselobbarien vaikutuksesta kongressin jäseniin. Aselakikiistassa nostetaan usein esille Yhdysvaltain yli 200 vuotta sitten kirjoitettu perustuslaki, jossa taataan kansalaisten aseenkanto-oikeus. Bostonin keskustassa olevan parkkitalon seinään naulitussa mainoksessa on musta ase mustalla pohjalla. Aseen piipusta nousee valkoinen lippu. Massachusettsin osavaltion aselait ovat yhdet maan tiukimmista.

 

dsc_0161

Black Lives Matter -liike ajaa tummaihoisten ihmisten oikeutta tasa-arvoon. Liike perustettiin vuonna 2012 Trayvon Martinin kuoleman jälkeen. 17-vuotias Martin kuoli naapurustopartioon kuuluneen valkoihoisen George Zimmermanin ampumaan luotiin. Zimmerman ei saanut tuomiota.

Vastaavanlaisia tapauksia on Yhdysvalloissa useita. Viimeisimmät keskittyvät etenkin valkoisten poliisien tekemiin väärinkäytöksiin, jotka ovat johtaneet tummaihoisen henkilön täysin tarpeettomaan kuolemaan. Black Lives Matter -liike on synnyttänyt keskustelun, joka menee seuraavasti:

“Black lives matter.”

“Ei, kaikilla elämillä on väliä.”

Jälkimmäinen ajatustapa on saanut aikaan sosiaalisen median kampanjan #alllivesmatter, jota on kritisoitu ankarasti. Black lives matter ei tarkoita, että tummaihoisten elämät olisivat arvokkaampia kuin muiden, vaan että mustien elämät voivat todennäköisemmin päättyä poliisiväkivaltaan.

 

dsc_0525

Yhdysvaltojen kiinteistöjen hintakuplan puhkeaminen vauhditti viime vuosikymmenellä myös muut valtiot taloudelliseen taantumaan. Nyt uuden kuplan puhkeamisesta spekuloidaan. Asuntojen hintojen ennustetaan nousevan tänä vuonna 5 prosenttia, eli saman verran kuin viime vuonna. Hinnat ovat nousseet tasaista tahtia vuodesta 2011 lähtien etenkin suurissa kaupungeissa.

Suuri kysyntä ylläpitää hintojen nousua ja pienestä omakotitalosta voidaan Bostonissa pyytää helposti yli miljoona dollaria. Vaikka uutta hintakuplaa ei muodostuisi, niin halvalla ei kukaan pääse.

 

dsc_0192

Asumisen kalleus, pienet palkat ja heikko sosiaaliturva ajavat ihmisiä kaduille. Virallisesti Yhdysvalloissa oli viime vuonna puoli miljoonaa koditonta, joista joka neljäs oli lapsi.

Todellisuudessa luku on vielä korkeampi, koska kaikkia kodittomia ei tavoiteta. Heistä näkee metrotunneleissa ja puistonpenkeillä ikonisiksi muodostuneet pahvikyltit käsissään, mutta monesti ihmisten katseet pyyhkäisevät heidän ohitseen aivan kuin kodittomat olisivat ilmaa.

 

dsc_0029

Yhdysvallat on rapistuva maa. Kirjaimellisesti. Sen tiet ovat kuoppaiset ja monet sillat ja vesijohtoverkosto kaipaisivat perusteellista korjausta. Arvioiden mukaan maan infrastruktuurin korjaamiseen voitaisiin helposti käyttää biljoonia dollareita vuoteen 2020 mennessä. Etenkin maan katujen alla mutkittelevaa kaasu- ja öljyputkistoa on kuvailtu tikittäväksi aikapommiksi, joka saa putkien haljetessa aikaa pahaa jälkeä ja kuolonuhreja.

Pelkästään ikääntyvien öljyputkien korjaus vaatisi 270 miljardia dollaria, mutta rahoja ei tunnu löytyvän. Osa putkista on yli sata vuotta vanhoja.

Kenia luo huippuvauhtia uusia mobiilisovelluksia ja nauraa työstressille

iHubia pyöritettiin ensimmäiset vuodet apurahojen turvin. Nyt 70 prosenttia ideahautomon rahoituksesta tulee sen tarjoamista tutkimuspalveluista. Josiah Mugambin mukaan tähtäimessä on lopulta täydellinen omavaraisuus.

TEKSTI: LINDA LAINE, VEERA TEGELBERG
KUVAT: SENNI LUTTINEN
REPORTAASI

senniluttinen_25

Cytonn Investmentsin perustajat Patricia Wanjama (vas.), Elizabeth Nkukuu ja Edwin Dande jättivät suuryrityksen ja varman palkan taakseen. Tuloksena oli oikeussotku ja lopulta menestyvä yritys.

Edwin Dande, Elizabeth Nkukuu ja Patricia Wanjama saapuvat myöhässä isoon neuvotteluhuoneeseen. Aamu on ollut kiireinen. Tornitalon keskikerroksessa sijaitsevan toimiston auki olevista ikkunoista kantautuvat sisään Nairobin ruuhkaisten katujen äänet.

Danden, Nkukuun, Wanjaman ja Shiv Aroran vuonna 2014 perustaman kiinteistöyhtiön Cytonn Investmentsin tulevaisuus näytti vielä vajaat kaksi vuotta sitten kehnolta. Nelikon entinen työnantaja, sijoitusyhtiö Britam oli nostanut syytteet yrityksestä lähteneitä työntekijöitään vastaan. Heidän epäiltiin tehneen luvattomia tilisiirtoja 3,9 miljardin Kenian shillingin edestä, mikä nykyisen kurssin mukaan tarkoittaa 34 miljoonaa euroa.

Pahimmillaan osa perustajista istui putkassa, mutta lopulta Britam veti syytteen takaisin keväällä 2015.

”Se on bisnestä”, toteaa Dande rennosti.

Hänen, Nkukuun ja Wanjaman mukaan he päättivät perustaa oman yrityksen, koska Britam ei vaalinut tarpeeksi hyvin sijoittajien etua. Oikeusjupakan tarkoitus oli vain estää uuden kilpailijan pääsy markkinoille.

Sen enempää perustajajäsenet eivät halua muistella Keniassa runsaasti julkisuutta saanutta tapausta. Parissa vuodessa Cytonn on noussut Kenian johtavaksi kiinteistösijoitusyhtiöksi. Neljän hengen ydintiimi on muuttunut 120 ihmisen työllistäjäksi, jossa työntekijöiden keski-ikä on alle 30 vuotta.

 

SOTAISAN SOMALIAN ja epävakaan Ugandan välissä sijaitseva Kenia on yksi Afrikan mantereen nopeimmin kasvavista talouksista. Maan bruttokansantuote nousee yli viiden prosentin vuositahtia.

Suuri osa kasvusta perustuu raaka-ainekauppaan ja maan oman keskiluokan vaurastumiseen. Keniasta viedään esimerkiksi teetä, kahvia ja leikkokukkia.

Vuosittain noin 100 000 ihmisen on arvioitu muuttavan Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Suurin syy muuttoon on toivo paremmasta. Cytonnin kaltaisille kasvuyrityksille Nairobi on todellinen runsaudensarvi.

Kiihtyvällä vauhdilla täyttyvässä suurkaupungissa kaikki tuntuvat olevan kiireisiä, olipa kyse pilvenpiirtäjän suojissa sopimusta hierovista liikemiehistä tai slummin pääkadun romukauppiaista. Raha vaihtaa omistajaa. Jokaiselle työlle löytyy tekijä.

Ja kun raha liikkuu, se ei siirry kolikkoina tai seteleinä, vaan M-Pesa-mobiilisovelluksen avulla bittiavaruudessa. Pitkien etäisyyksien sävyttämä maa osaa ottaa hyödyn irti älypuhelinajasta. Terveys-, opetus- ja viljelysovellukset valtaavat kännyköitä, ja myös viihteelle on kysyntää.

 

TEKNOLOGISIIN INNOVAATIOIHIN perustuva iHub-yhteisö auttaa start up -yrittäjiä kehittämään suursuosioon nousseen M-Pesan kaltaisia hittituotteita, jotka helpottavat tavallisten kenialaisten elämää. iHub tarjoaa aloitteleville yrittäjille työskentelytiloja, kontakteja ja muuta tukea.

Vuonna 2010 perustettua yhteisöä luotsaava Josiah Mugambi on hiljainen mies, joka on auttanut yli sataa yritystä kehittämään liikeideaansa. Kiireisen Ngong roadin varrella sijaitsevasta ilmastoidusta toimistosta on puolen kilometrin matka Afrikan suurimpaan slummiin Kiberaan.

”Yrittäminen on vaikeaa kaikkialla, mutta tässä osassa maailmaa se on erityisen haastavaa”, sanoo Mugambi.

Kyse on perusasioista, kuten siitä miten nuoret pystyvät maksamaan vuokransa ja kustantamaan elämisensä, kun he kehittävät tuotettaan.

”Monilla on sisaruksia, vanhempia tai muita sukulaisia, joita he joutuvat avustamaan rahallisesti. Veljen koulumaksuja tai äidin sairaanhoitoa on vaikea pistää jäihin”, sanoo Mugambi.

iHub-yhteisöön on tarjolla kolmea eri jäsenyyttä: valkoista, vihreää ja punaista. Näistä kallein eli punainen jäsenyys kustantaa 75 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa.

”On suhteellista, voiko hintaa pitää korkeana. Kaikki eivät sitä pysty maksamaan.”

Ilmaisia vihreitä jäsenyyksiä joutuu jonottamaan. iHubin tiloihin mahtuu kerrallaan 80 henkilöä, mutta värikkäillä sohvilla, pöydillä ja työpisteillä täytettyyn tilaan mahtuu mukavasti noin 60 ihmistä.

 

SUURIN OSA TOIMISTOLLA käyvistä jäsenistä on parikymppisiä miehiä ja naisia. He haluavat sparrata suunnitelmiaan, luoda kontakteja ja löytää sovellustensa toteuttamiseen rahoittajia.

Toistaiseksi toimitiloja on ainoastaan pääkaupunki Nairobissa. Tämän takia tarjolla on myös ilmainen etäjäsenyys. Kenian ulkopuolella olevat käyttäjät ovat lähinnä Yhdysvalloissa ja Alankomaissa, joista myös monen start up -yrityksen rahoitus tulee. Osittain taustalla on maiden kehitysyhteistyöjärjestöjen ja investointirahastojen kiinnostus Keniaa kohtaan. Yhteensä etäjäseniä on yli 16 000.

”Tällä hetkellä monilla aloilla on paljon kasvumahdollisuuksia, ja olemme olleet mukana useissa menestystarinoissa. Yksi asiakkaistamme esimerkiksi rakentaa älykkäitä kasvihuoneita maanviljelijöille. Rakennelmat raportoivat maaperän voinnista ja muista asioista, jotka auttavat parantamaan tuottavuutta”, kertoo Mugambi.

Hän uskoo, että Kenialla on maailmalle paljon annettavaa niillä aloilla, joilla maassa ollaan jo nyt hyviä.

”Etenkin mobiilimaksamisessa olemme edelläkävijöitä. Käytän M-Pesaa ajattelematta koko asiaa.”

 

KASVUN EDISTÄMISEN YMPÄRILLE on kasvanut Keniassa myös oma konsulttibisneksensä. Jos yrittäjä haluaa laajentaa toimintaansa tai kaipaa apua henkilöstön kehittämiseen, puhelu lähtee mahdollisesti Wylde Internationalin perustajajäsenelle Joram Mwinamolle.

Wylde International auttaa muita yrityksiä parantamaan rakenteitaan ja toimintatapojaan tehokkaammiksi, mikä edistää yrityksen kasvua ja suurempien voittojen saantia.

”Meillä on yksityisyrittäjille erillinen ohjelma, joka on räätälöity vastaamaan heidän tarpeitaan”, kertoo Mwinamo.

Tähän mennessä Greatness Business Club -ohjelmasta on valmistunut 185 yritystä. Osaan niistä yhtiö pitää edelleen yhteyttä ja auttaa kehittymään entistä paremmiksi.

”Osa asiakkaistamme kasvaa jopa nopeammin kuin me itse, joten meilläkin on vielä parannettavaa”, sanoo Mwinamo.

senniluttinen_27

Joram Mwinamo liikekumppaneineen näki markkinaraon ja iski kiinni siihen. Mwinamon mukaan Wylde International oli ensimmäinen yritys Nairobissa, joka tarjosi kehittämispalveluja pienille yrityksille.

Istumme Java Cafessa, yhdessä Kenian nopeimmin kasvavan kahvilaketjun myyntipisteistä. Terassilla kiertelee mies, joka myy kahvilassa asioiville kukkakimppuja.

Mwinamo haaveilee seuraavan viiden vuoden aikana laajentavansa yrityksensä naapurimaihin ja kenties myös toisille mantereille. Viime vuonna yritys avasi haaratoimiston Ugandaan. Suunnitelmia Tansanian suhteen jouduttiin lykkäämään viime vuonna maassa järjestettyjen presidentinvaalien takia.

Mwinamon mukaan kiinnostavien sijoitusmaiden turvallisuustilanteen seuraaminen on liiketoiminnan kannalta erittäin tärkeää.

”Etelä-Sudanin itsenäistyttyä kenialaiset yritykset lähtivät mukaan maan markkinoille, koska kasvunäkymät olivat suuret. Kun taistelut taas alkoivat, moni yritys joutui vaikeuksiin”, kertoo Mwinamo.

Hän itse on parhaillaan kiinnostunut Nigerian markkinoista maan kasvavan poliittisen vakauden ja suuren asukasluvun takia. Terrorismista hän ei ole erityisen huolissaan.

”Näen Nigeriassa enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia. Kiinnostukseni ei synny siitä, mitä näen mediassa, vaan siitä, mitä kuulen nigerialaisilta ystäviltäni.”

Mielikuvaa Afrikasta epävakaana sijoitusalueena on hänen mielestään turha lietsoa.

”Olemme nähneet suuria iskuja Pariisissa ja Brysselissä, mutta Ranskaa tai Belgiaa ei kutsuta epävakaiksi maiksi. Jos taas mietimme Yhdysvaltojen Donald Trumpia, on hän täysi katastrofi moniin Afrikan johtajiin verrattuna.”

Sotaa ja terroria enemmän Mwinamoa huolettavat huonot liikenneyhteydet. Jos Nairobista haluaa matkustaa Nigerian pääkaupunkiin Abujaan, on usein lennettävä Euroopan kautta. Kunnollista tie- tai rautatieyhteyttä ei toistaiseksi ole.

Mwinamo toivoo, että Afrikkaa ei nähtäisi yhtenä möykkynä, vaan erillisinä maina, jotka ovat itsessään monikulttuurisia ja rikkaita. Esimerkiksi Keniassa on yli 40 heimoa, joilla on omat kielensä ja tapansa.

 

KENIALLA ON HYVÄT kortit kädessään. Valtio rakentaa jatkuvasti uusia teitä ja rautateitä liikkuvuuden parantamiseksi, vanhemmat näkevät lastensa koulutuksen sijoituksena ja uusille tuotteille riittää ostajia. Halu hyötyä kasvusta on kova.

Päivittäin kenialaisyritykset joutuvat kuitenkin painiskelemaan perustavanlaatuisten kysymysten kanssa. Koulutettua väkeä on esimerkiksi liian vähän.

”Mitenköhän saisimme tänne suomalaisia harjoittelijoita?” tiedustelee Cytonn Investmentsin toimitusjohtaja Dande kiinnostuneena.

Hänen mukaansa harvalla korkeakoulusta Keniassa valmistuneella on minkäänlaista käytännön kokemusta työelämästä. Wall Streetillä aiemmin työskennelleen Danden mukaan Kenian ongelma on innostuksesta ja työhön liittyvästä intohimosta huolimatta alhainen koulutustaso. Lisäksi harvalla kenialaisella nuorella on kansainvälistä työkokemusta.

”Laadukkaan työvoiman löytäminen on vaikeaa. Meilläkin ihmiset koulutetaan työhön täällä työpaikalla.”

Kenialaisyrityksistä tullaan kuulemaan vielä, jos on uskominen yrityksiä työkseen luotsaavaa Mwinamoa. Useimmat kansainvälistyvät kenialaisfirmat laajentavat pääasiassa muihin Afrikan maihin, mutta muutamilla yrityksillä on toimintaa jo esimerkiksi Puolassa.

Mwinamon mukaan kenialaisten vahvuus on kilpailuvietti.

”Haluamme aina peitota kaverimme. Työnteko on Keniassa intohimo. Täällä ei puhuta stressistä.”

Valtablogi datasi: 12 Nato-maata kuluttaa puolustusvoimiin vähemmän rahaa kuin Suomi

TOIMITUKSELTA

Lähes koko Nato-keskustelu tiivistyy yhteen kysymykseen. Kumman kaa, länsi vai itä? Valtablogi otti etäisyyttä politiikkaan ja pureutui lukuihin.

 

Sotilasliitto Nato on yhä 2010-luvun Suomessa arka poliittinen aihe.

Nobel-presidentti Martti Ahtisaari tiivisti vuonna 2007 Nato-ongelman.

”Nato-optio on illuusio, jos ajatuksena on, että palovakuutus otetaan vasta sitten, kun tuli jo kytee nurkan alla.”

Hieman selkeämmin sanottuna se tarkoittaa, että kun kaikki on hyvin, ei Natoon haluta liittyä. Kun ulkopoliittinen tilanne kiristyy, Natoon ei enää päästä.

Suomalaisten vaakakupissa painavat halu kuulua länteen ja Venäjän pelko.

Valtablogin toimitus päätti jättää tällä kertaa politiikan poliitikoille. Pureuduimme Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) tietokantaan, joka vertailee maailman maiden puolustusvoimiin käyttämiä rahoja.

 

SUOMESSA raha on oleellinen osa puolustus-keskustelua. Suomen puolustusvoimat ovat olleet koko 2010-luvun otsikoissa säästöjen vuoksi. Kasarmeja on lakkautettu ja kenttäharjoituksia vähennetty. Yksi jos toinenkin armeijan käynyt on nähnyt inttiaikojensa palveluspaikan poistuvan käytöstä.

Silti Suomen puolustusbudjetti on nyt lähes sama kuin ennen vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä. Vielä 2000-luvun alussa asevoimien määrärahat olivat vain liki puolet siitä, mitä ne olivat viime vuonna.

Puolustukseen käytettävät rahat ja “uskottava puolustus” ovat olleet keskustelun ytimessä. Ei ole ihme, että mammona saa huomiota myös Nato-keskustelussa. Sotilasliiton hintaa on vuosien ajan pohdittu keskustelupalstoilla, lehtien mielipideosastoilla ja poliitikkojen blogiteksteissä.

 

YLEISKÄSITYS on, että Nato tulee kalliiksi.

Ulkoministeriön asiantuntijat, jotka laativat aiheesta laadukkaaksi kehutun selvityksen, arvioivat, että Natoon liittyminen lisäisi Suomen puolustuksen vuosibudjettia 730 miljoonalla eurolla.

Sotilasliitto ei vaadi, mutta suosittelee, että jäsenmaiden puolustusmenojen tulisi olla kaksi prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Suomen valtion käytti asevoimiin viime vuoden bruttokansantuotteesta 1,3 prosenttia.

Silkan numerotiedon valossa näyttää siltä, että alle kahden prosentin puolustusmenot tuskin olisivat kynnyskysymys Natoon hyväksymiseen. Siprin tietokannan mukaan vain seitsemän Nato-maata täytti vuonna 2015 kahden prosentin suosituksen.

Suomen menot vastasivat täysin keskivertoa Nato-maata. Suomi sijoittui vuonna 2015 tismalleen Naton keskikastiin, Italian ja Tanskan välille.

(Avoimuuden nimissä haluamme kertoa, että myös muut tahot ovat laskeneet puolustukseen käytettyjä varoja ja päätyneet erilaisiin lopputuloksiin. Wall Street Journalin mukaan viisi maata tavoitti Nato-suosituksen. Valtablogi käyttä SIPRIn lukuja, jotka instituutin mukaan pohjautuvat Naton määritelmään.) 

MYÖS tosiasiallinen rahankäyttö, vailla suhteutuksia, kertoo, ettei Suomen tarvitse häpeillä sotavarustuksiaan Nato-porukassa. Vuonna 2015 noin joka kolmas sotilasliittoon kuuluvista maista käytti asevoimiin vähemmän rahaa kuin Suomi. SIPRIn tietokannan mukaan 12 maata.

Vaikuttaa siltä, että raha ei ole Suomelle este liittyä Natoon.

Voimme siis palata keskusteluun Suomen paikasta maailmanpoliittisella areenalla.

Uruguay edustaa kartassa maailman maiden mediaania, eli keskimmäistä lukua. Yhdysvallat käytti vuonna 2015 eniten rahaa. Kiina tuli toiseksi, mutta ylsi vain noin yhteen kolmasosaan jenkkien puolustuspotista. Kuten kartan aukoista huomaa, kaikkien maiden puolustustuskulut eivät ole tiedossa.

 

Grafiikat tehty Datawrapper.de-sivustolla. Suurkiitos konsultoinnista Olli Pietiläiselle.

Miljoonat palavat pakolaisleireissä taivaalle

Etelä-Sudanista nälkää ja sotaa paennut Kuer Gai Ayuen on viettänyt lastensa kanssa yli kolme vuotta Nyumanzin pakolaisleirillä Ugandassa. Päivittäiseen ruuanlaittoon kuluu nyt vähemmän polttopuuta, sillä Ayuen sai Luterilaiselta maailmansäätiöltä käyttöönsä energiatehokkaan lieden. Kuva: Hannele Kauppinen

LINDA LAINE

Teknologia kestävämpään energiantuotantoon on olemassa, mutta toistaiseksi se on käytössä vain osittain ja harvoilla leireillä.

 

Pakolaisten energiankäyttö on nykyisellään taloudellisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä sekä ympäristölle haitallista. Vuosittain metsää hakataan pakolaisten tarpeisiin noin 49 000 jalkapallokentän verran, eli 64 700 hehtaaria.

Paremmin hoidettuina esimerkiksi valaistukseen, ruoanlaittoon ja lämmitykseen liittyvät energiaratkaisut voisivat helpottaa avustusjärjestöjen ja isäntämaiden taloudellista taakkaa. Lisäksi puhtaampi ja tehokkaampi energia koituisi sekä pakolaisten että paikallisväestön hyödyksi.

Alkeellisiin energiamuotoihin, kuten puun polttamiseen tai kerosiiniin, turvautuminen johtaa vuosittain arviolta 20 000 pakolaisen kuolemaan. Esimerkiksi lapset ovat vahingossa juoneet vesipulloissa säilytettyä kerosiinia ja kuolleet myrkytykseen. Lisäksi ihmiset kuolevat erilaisiin hengitystiesairauksiin altistuessaan puun polttamisesta syntyvälle savulle ja siinä oleville yhdisteille.

Pakolaisleirien päästöjä on mahdollista hillitä ja energiatehokkuutta parantaa käyttämällä puhtaampia energialähteitä, kuten sähköä tai aurinkovoimaa. Esimerkiksi yksistään laaja aurinkopaneelien ja paranneltujen liesien käyttöönotto voisi brittiläisen Chatham House -instituutin mukaan vähentää pakolaisten energialaskua maailmanlaajuisesti 323 miljoonaa dollaria vuodessa. Vastaavasti hiilidioksidipäästöt vähenisivät 6,85 miljoonalla tonnilla vuodessa. Energiatehokkailla liesillä polttopuuta kuluisi 30–70 prosenttia vähemmän.

 

MAAILMASSA ON YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan yli 60 miljoonaa pakolaista, eli enemmän kuin Australiassa ja Kanadassa on asukkaita yhteensä. Etenkin leireillä asuvista vajaasta 10 miljoonasta suurin osa käyttää ruoanlaittoon ja valaistukseen puuta.

Yhdeksän hengen taloutta pyörittävä Kuer Gai Ayuen valmistaa perheelleen papuja kahdesti päivässä uudella, energiatehokkaalla liedellä. Hän on asunut Nyumanzin pakolaisleirillä Ugandan Adjumanissa yli kolmen vuoden ajan. Lieden hän sai vastikään Luterilaisen maailman säätiön (LWF) kautta.

– Uusi liesi toimii hyvin, koska se ei kuluta yhtä paljon puuta kuin entinen, Ayuen sanoo ja viittoo keittiön ulkopuolella olevaan kivirykelmään, joka aiemmin toimi hellana.

Hänen mukaansa uusi liesi ei myöskään aiheuta lapsille palovammoja tai uhkaa polttaa kotia. Lisäksi hänelle saattaa tarjoutua mahdollisuus hankkia lisätienestejä rakentamalla uusia liesiä, jotka LWF ostaa ja jakaa muille leirin asukkaille.

– Ongelma on, että meillä ei ole muotteja uusien liesien valmistamiseen. Olemme pyytäneet niitä LWF:ltä, sillä kunnollisten liesien ja toimeentulon saaminen on meille kaikille tärkeää.

Ayuenillä on oikeus työskennellä ja poistua leiriltä. Ugandaa onkin kehuttu yhdeksi pakolaispolitiikan mallioppilaista, sillä se antaa pakolaisille enemmän oikeuksia kuin monet muut valtiot. Esimerkiksi naapurimaa Keniassa pakolaiset eivät saa poistua leireiltä, ja palkalliset työt on varattu lähinnä kenialaisille.

Oikeuksista on kuitenkin vähän iloa, jos perheen asiat ovat huonosti.

– Pakenimme Etelä-Sudanista, kun kapinalliset alkoivat ampua ihmisiä. Miestäni ammuttiin jalkaan, ja hän joutui sairaalaan eikä päässyt mukaamme. En ole kuullut hänestä sen jälkeen.

Monien muiden äitien tavoin Ayuen on huolissaan, miten leirin olot vaikuttava hänen lapsiinsa. Esimerkiksi ravinnon yksipuolisuus turhauttaa.

– Lapsille ei ole terveellistä syödä pelkkiä papuja. Etelä-Sudanissa he saivat maitoa, mutta sitä ei ole täällä, Ayuen kertoo.

Häntä harmittaa myös se, että papujen kypsymiseen menee paljon aikaa ja siten myös paljon puuta. Sähköjä leirillä ei ole.

Harvat pakolaisleirit on yhdistetty kaasu- tai sähköverkkoon. Lisäksi ne sijaitsevat yleensä syrjäisillä alueilla, joissa palveluja on harvassa. Nyumanzin leiri on keskellä ei mitään, kaukana kaikesta.

Pakolaisia kohdellaan useissa vastaanottomaissa väliaikaisina asukkaina, mikä vaikuttaa energiaratkaisuihin. Leirien on tarkoitus olla väliaikaisia, jolloin niiden infrastruktuuri jää heikoksi. Usein leirit kuitenkin ovat pystyssä vuosikymmeniä ja toimivalla infralla voitaisiin säästää niin avustusjärjestöjen, isäntämaiden kuin pakolaisten rahoja. Esimerkiksi Ugandan Nakivalen leiri perustettiin 50-luvulla, ja se on edelleen toiminnassa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on arvioinut, että pakolaisuus kestää keskimäärin 17 vuotta.

 

PAKOLAISTEN KERÄÄMIEN polttopuiden ja rakennusmateriaalien sekä kotieläinten laiduntamisen aiheuttaman metsäkadon pelätään kiristävän pakolaisten ja paikallisyhteisön välejä ympäri maailman. Toisin kuin monissa muissa maissa, Ugandassa pakolaiset saavat kerätä polttopuuta leirien lähistöltä. Suojeltujen puiden kaataminen on kuitenkin kiellettyä.

– Adjumanissa pakolaiset ja paikalliset jakavat vähäiset luonnonvarat. Yritämme osaltamme estää konfliktia heidän välillään istuttamalla alueelle uusia puita, kertoo LWF:n ohjelmavastaava Charnelle Etti.

Toistaiseksi järjestö on mahdollistanut yli 34 000 puun istuttamisen alueelle. Varsinaisen istutustyön ovat tehneet pakolaiset ja paikalliset asukkaat.

Polttopuun hankkiminen ei ainoastaan rasita luontoa, vaan se voi olla myös vaarallista.

Chatham House -instituutin julkaiseman raportin mukaan naiset ja tytöt kokevat usein seksuaalista väkivaltaa, kun he lähtevät keräämään polttopuuta leirien ulkopuolelle. Maissa, joissa polttopuun kerääminen on kielletty, naiset harvoin raportoivat kokemaansa väkivaltaa.

 

MYÖS VALAISTUS ja sen puutteen tuoma turvattomuus ovat leirien energiapoliittisia ongelmia. Nyumanzissa turvallisuutta on yritetty kohentaa asentamalla aurinkopaneeleilla toimivia katuvaloja paikkoihin, joita asukkaat pitävät turvattomina.

Ongelmina Ugandan pohjoisosien leireillä ovat muun muassa raiskaukset, pakkoavioliitot, pahoinpitelyt, kotiväkivalta ja henkinen väkivalta. Tammikuussa julkaistun raportin mukaan sukupuoleen kohdistuvaa väkivaltaa on kokenut 45 prosenttia alueen pakolaisista.

– Etenkin nuoret osallistuvat mielellään kokoontumisiin, joissa he voivat tanssia, ja siten hetkeksi unohtaa kokemansa kidutuksen ja ongelmat kotona. Nämä tapahtumat kestävät usein myöhään, ja on tärkeää, että nuoret pääsevät kotiin turvallisesti, kertoo LWF:n projektiasiamies Emmanuel Odede.

Hänen mukaansa suurin osa leirin asukkaista käyttäytyy asiallisesti, mutta mukaan mahtuu myös epäilyttäviä henkilöitä. Lisäksi leirin turvattomuutta lisää se, että sinne voi tulla ja sieltä voi lähteä vapaasti.

– Meillä on paikallisia, jotka polttavat oopiumia ja marihuanaa, ja se on aiheuttanut vaaratilanteita. Katuvalot ovat kuitenkin vähentäneet hyökkäysten määrää, Odede sanoo ja ajaa auton monitoimitalon pihaan hämärän laskeutuessa Nyumanziin.

Monitoimitalon vieressä palaa katuvalo.

 

 

Leirien energiaongelmat

 

Miljoonilla pakolaisilla ei ole pääsyä puhtaisiin, turvallisiin ja varmoihin energiapalveluihin. Osittain tämä johtuu energiaratkaisujen riittämättömästä rahoituksesta.

Lyhytaikainen ja poliittisesti sävyttynyt humanitaaristen projektien rahoitus sopii huonosti pitkäaikaisiin energiaratkaisuihin.

Energiasta maksaminen vie suuren osan pakolaisten epätasaisista tuloista. Puun polttaminen ei ole energiatehokasta, ja suurin osa energiasta menee hukkaan.

Ugandan pakolaisleireillä  noin puolet kotitalouksista myönsi alikypsentävänsä ruokaa useammin kuin kaksi kertaa viikossa, koska raha ei riitä ruuan valmistamiseen tarvittavaan polttoaineeseen.

44 prosenttia kertoi jättävänsä tämän takia aterian väliin kerran viikossa ja 10 prosenttia puolestaan kertoi myyvänsä yli neljännekseen saamistaan ruoka-annoksista ostaakseen polttoainetta kokkaukseen.

UNHCR on tehnyt useita arvioita aurinkopaneeleilla toimivien vesipumppujen käyttöönotosta Itä-Afrikassa ja Afrikan sarvessa.

Lähteet: Chatham House, UNHCR

 

Juttu on toteutettu Tampereen yliopiston vierailijaprofessori Rauli Virtasen järjestämällä kenttämatkalla. Lisää juttuja Keniasta, Ugandasta ja Somaliasta löytyy täältä.

 

 

Saamelaiset, suomalaiset ja poliittinen katastrofi

LINDA LAINE

 ILO-sopimuksen ratifiointi on jämähtänyt niinkin yksinkertaisen kysymyksen äärelle kuin kuka on saamelainen. 

 

Suomi hyväksyi vuonna 1989 Genevessä monen muun maan tavoin surullisen kuuluisan, alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan ILO 169 -sopimuksen, jonka ratifiointia valtiomme on lykännyt lähes 30 vuotta.

Suomessa on kovia rauhanneuvottelijoita, jotka ovat mukana ratkaisemassa kansainvälisiä konflikteja. Olisiko kuitenkin jo aika suunnata katse pohjoiseen, ja hoitaa oman maan asiat kuntoon. Pohjoisessa on riitoja, jotka eivät nykyisellään ratkea. Myös luottamus pohjoisen ja pääkaupungin välillä rakoilee.

Parempia neuvottelijoita tarvitaan. Suomelta ei ole mikään häpeä pyytää saamelaismääritelmän uudistamiseen ja ILO-sopimuksen ratifiointiin ulkopuolista apua.

Osa Suomessa asuvista saamelaisista on odottanut koko ikänsä sopimuksen ratifiointia – turhaan. Viime vuonna silloinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson veti ILO-sopimuksen ratifioinnin pois esityslistalta, kun lakialoite saamelaismääritelmän uudistamisesta kaadettiin eduskunnassa äänin 162-28 . Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen yritys sopimuksen ratifioimiselle.

Viimeinen se ei myöskään ole. Oikeusministeriö ilmoitti toukokuun alussa, että saamelaiskäräjälakia tarkistetaan tänä vuonna. Kyseinen laki sisältää saamelaismääritelmän, josta ei viime hallituskaudella päästy sopuun. Ministeriöstä ei ole toistaiseksi kerrottu, mitä laissa tarkalleen uudistetaan.

Saamelaismääritelmä on oleellinen osa ILO-sopimuksen ratifioinnin ympärillä pyörivää poliittista katastrofia.

 

SUOMESSA ON suuria vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen siitä, ketkä ovat saamelaisia. Tärkeimmiksi määritteleviksitekijöiksi on nimetty kieli, sukulaisuus ja historialliset asiakirjat. Eniten vaivaa aiheuttaa nykyinen lain muotoilu, jonka mukaan henkilö on saamelainen, jos hänen suvustaan löytyy henkilö, joka on merkitty saamelaiseksi historiallisissa asiakirjoissa. Tämä tarkoittaa, että henkilö, joka onnistuu jäljittämään vuosisatojen takaa suvustaan yhdenkin saamelaisen, voi vaatia itselleen saamelaisen statusta ja pääsyä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Esimerkiksi vuonna 2011 korkein hallinto-oikeus hyväksyi saamelaisiksi neljä henkilöä pelkän oman identifioitumisen ja vuoden 1825 maakirjaan merkityn lappalaisen esi-isän perusteella. Lähes 200 vuoden takaa löytynyt sukulainen siis riitti.

Saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei ole saamelaisrekisteri, vaan lista niistä henkilöistä, joilla on äänioikeus saamelaiskäräjien vaaleissa. Vaaliluetteloon pääsemistä pidetään tosin myös jonkinlaisena saamelaisuuden virallistamisena, koska luetteloon hyväksytään ainoastaan saamelaisia. Luetteloon pääsemiseen tarvitaan saamelaiskäräjien vaalilautakunnan hyväksyntä. Jos sitä ei heru, asiasta voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolla on asiassa ylin päätösvalta.

 

SAAMELAISTEN KESKUUDESSA on aiheellinen huoli siitä, että heidän vaikutusmahdollisuutensa omiin asioihinsa heikkenevät. Vaikutukset voisivat olla katastrofaaliset, jos saaamelaisstatus annettaisiin kaikille ihmisille, joilla on vuosisatojen takainen saamelainen esi-isä, mutta jotka eivät itse elä saamelaisessa kulttuurissa.

Saamelaiskäräjien entisen lakiasiainsihteerin Heikki Hyvärisen arvion mukaan Suomesta löytyisi yllättäen 30 000 uutta saamelaista, jos kaikki vuoden 1825 maakirjaan lappalaisiksi merkittyjen jälkeläiset hyväksyttäisiin saamelaisiksi. Tällä hetkellä saamelaisia on Suomessa noin 10 000. Heidän määränsä siis kolminkertaistuisi, ja saamelaisasioista päättämään tulisi ihmisiä, joilla ei ole siteitä kulttuuriin tai kieleen. Tätä voitaisiin pitää alkuperäiskansan pakkosulauttamisena valtaväestöön, mikä on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista.

Esimerkiksi YK:n rotusyrjintäkomitea moitti Suomen saamelaispolitiikkaa vuonna 2012. Komitean mukaan saamelaismääritelmä on liian laaja, minkä takia vaaliluetteloon päätyy ei-saamelaisia.

ILO-sopimuksen ratifiointipuheet ovat saaneet täysin umpisuomalaisilta vaikuttavat henkilöt kiinnostumaan mahdollisista saamelaisista esi-isistään. Osittain kyse on puhtaasta kiinnostuksesta oman suvun historiaan, mutta taustalla on myös ILO-sopimuksessa mainitut alkuperäiskansojen oikeudet heidän perinteisiin maa-alueisiinsa. Saamelaisten mukaan osa valtaväestöstä haluaakin varmistaa omia etujaan hankkiutumalla saamelaiseksi. Toisaalta saamelaisiksi ilmoittautuvien suomalaisten pelätään myös yrittävän estää ILO-sopimuksen ratifioiminen saamelaisyhteisön sisältä käsin.

Saamelaiseksi yritetään myös kieliperustein. Saamenkielen opetteleminen ei kuitenkaan tee ihmisestä saamelaista, vaan saamen on oltava hakijan tai toisen hänen vanhempansa tai isovanhempansa ensimmäinen kieli.

Saamelaisyhteisö itse korostaa ryhmäidentifikaatiota, eli sitä että saamelaiset tunnistavat toinen toisensa. Tällä hetkellä ryhmäidentifikaatiota ei ole kirjattu lakiin saamelaisuuden edelletykseksi.

Suomen Saamelaisnuoret havainnollistaa asiaa kysymällä, olisiko oikein, jos saksalaiset voisivat määritellä, kuka on suomalainen.

 

SAAMELAISMÄÄRITELMÄN yhteydessä nostetaan kerta toisensa jälkeen esille niin kutsutut statuksettomat saamelaiset ja metsäsaamelaiset. He ovat niitä henkilöitä, jotka kokevat itsensä saamelaisiksi, mutta joita ei ole hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tähän joukkoon kuuluu myös ahkeria sukututkimuksen harrastajia.

He syyttävät saamelaisia siitä, että nämä sortavat omaa vähemmistöään. Metsäsaamelaisiksi ilmoittautuvat ovat Kemin Lapissa asuneiden saamelaisten jälkeläisiä, joiden kieli ja kulttuuri on kuollut. Nykyään elävillä ihmisillä ei ole yhteyttä aikoja sitten kadonneeseen kulttuuriin, eikä heillä ole saamelaista elämäntapaa. Kuolleen kulttuurin elvyttäminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi keminsaamesta on tiedossa vain yksittäisiä tekstipätkiä, kuten joikuja ja katekismuksen käännös. Itse kieli katosi 1700-luvun lopussa.

Saamelaisten suomalaistuneet jälkeläiset eivät ole saamelaisia. Nykyään elossa oleva ihminen ei voi olla muinaisen yhteisön jäsen. Metsäsaamelaiset ovat kuitenkin vedonneet siihen, että he tuntevat itsensä saamelaisiksi. Lisäksi esiin on tuotu se, että yhteyden katkeaminen vanhaan kulttuuriin ei ole heidän vikansa. Syy on Suomen muinoin harjoittamassa sulauttamispolitiikassa, joka on riistänyt heiltä kielen ja kulttuurin.

 

METSÄSAAMELAISTEN ympärillä pyörivä uhriutuva, nykyisiä saamelaisia ja muinoin eläneitä suomalaisia syyllistävä puhetapa on yksi syy, minkä takia viime hallitus halusi pitää vanhan saamelaismääritelmän voimassa. Saamelaiskäräjien ja ministeri Henrikssonin ehdottamat muutokset olisivat tiukentaneet saamelaiseksi pääsemisen kriteereitä.

Esimerkiksi saamelaisen esi-isän vaikutusta vaaliluetteloon pääsemiseksi olisi rajoitettu siten, että hakijalla pitäisi esi-isän lisäksi olla katkeamaton yhteys saamelaiseen kulttuuriin.

Se, että eduskunnassa ollaan niin huolestuneita kuolleiden saamenkulttuurien jälkeläisistä aiheuttaa sen, että elävien kulttuurien ja kielten eteen tehtävä työ kärsii.

Esimerkiksi kuolleen keminsaamen elvytystyön aloittamisesta ilmoitettiin viime kesänä. Päätöksen kritisoijat muistuttavat, että kolme yhä käytössä olevaa saamen kieltä ovat kaikki vaarassa kadota, ja julkiset varat tulisi suunnata elävien kielten elvyttämiseen.

On suuri menetys, että osa saamen kulttuureista on kadonnut. Kulttuureihin pätee kuitenkin sama sääntö kuin ihmisiin: kuollutta ei saa eläväksi.

 

JOS SAAMELAISKÄRÄJÄT ja Suomen eduskunta joskus pääsevät yhteisymmärrykseen saamelaismääritelmästä, edessä on vielä itse ILO. Sopimuksen ympärillä liikkuu paljon huhuja ja vääriä väittämiä, kuten se, että ILO-sopimuksen avulla yksityismaita siirrettäisiin saamelaisille. Sopimuksessa on kohta, jonka mukaan alkuperäiskansalla on oikeus perinteisiin maa-alueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin. Käytännössä maa-asioista olisi kuitenkin neuvoteltava eduskunnan kanssa.

Esimerkiksi ILO-sopimuksen ratifioineessa Norjassa paikallisilla kunnilla, lääneillä ja saamelaiskäräjillä on tasa-arvoinen hallinto maihin saamelaisalueella. Tästä huolimatta Suomen ILO-keskustelussa on käytetty kovia äänenpainoja. Esimerkiksi vuonna 2013 Enontekiön kunnanhallituksen puheenjohtaja totesi, että sopimuksen ratifiointi aiheuttaisi Lappiin sotatilan.

Viime hallituskauden ILO-ponnisteluissa saatiin aikaan saamelaiskäräjien hyväksymä, sopimuksen maaoikeuksia koskeva selitysosa. Sen mukaan saamelaisalueen maanomistusoloihin ei ILO-sopimuksen takia olisi tehty muutoksia, eikä valtion ja yksityisten maiden omistusoikeuksiin olisi koskettu. Myös jokamiehenoikeus olisi säilynyt ennallaan.

ILO-sopimuksen ratifioinnin perimmäisenä tarkoituksena on ennen kaikkea saamelaisten kielen, elämäntavan ja identiteetin turvaaminen sekä aiemman sulauttamispolitiikan aiheuttamien vahinkojen korjaaminen. Se myös takaisi saamelaisille oikeuden osallistua entistä enemmän heitä koskevaan päätöksentekoon.

Vuosikymmenistä toiseen käytävät ILO-väännöt ovat kiusallisia, minkä lisäksi ne syövät verorahoja. Viime hallituskaudella saamelaiskäräjälakia valmisteltiin kolmen vuoden ajan, ja työ valui hukkaan. Tänä vuonna saamelaiskäräjälaki avataan jälleen. Materiaali on kuitenkin samaa vanhaa, eli saamelaiskäräjälakityöryhmän mietintö vuodelta 2013 ja viime hallituskaudella kumoon äänestetty saamelaiskäräjälakiesitys.

Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa. Elossa olevan kulttuurin turvaaminen ei ole kuolleilta pois. Ja jos joku kuolleista saamelaisista kulttuureista yllättäen kokee toisen tulemisen, niin sen ei pitäisi olla ongelma. Saamelaiskäräjälain voi varmasti avata uudestaa. Niin on tehty monta kertaa ennenkin.

 

 

EU:n ainoa alkuperäiskansa

 

Saamelaiset ovat yksi kansa, joka asuu neljän valtion alueella: Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.

Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: pohjoissaamea, koltansaamea ja inarinsaamea.

Saamelaisten alkuperäiskansa-asema on vahvistettu Suomen perustuslaissa.

Saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa keskeisesti säätelevä saamelaiskäräjälaki asetettiin vuonna 1995.

Saamelaiskäräjien vaaliluettelo on tarkin tieto Suomen saamelaisten määrästä.

Vaaliluettelosta ei voi myöntää tietoja kuin saamelaiskäräjien hallituksen luvalla tilastointi- ja tutkimustarkoitukseen.

Suomessa saamelaisia asuu noin 10 000.

Heistä 60 prosenttia asuu perinteisen saamelaisalueen ulkopuolella.

Valtaosa saamelaisista asuu Norjassa.

Kaikkiaan saamelaisia yhteensä 75 000-100 000.

Lähde: Saamelaiskäräjät

 

Yle on listannut ILO 169 -sopimukseen liittyviä virheellisiä uskomuksia täällä.

Vähemmistövaltuutetun 99 kysymystä ja vastausta ILO 169 -sopimuksesta löytyvät täältä.

Saamelaiskäräjälaki löytyy täältä.

Kirjallisuutta: Lehtola, 2015, Saamelaiskiista – sortaako Suomi omaa alkuperäiskansaansa, Into, Helsinki

 

Luonto on hyväksytty tappaja

Japanilainen mies vuoden 1995 Koben maanjäristyksen muistopaikalla Koben satamassa Japanissa. Tuolloin järistys vaati yli 6 000 ihmisen hengen. Kuva: Linda Laine

LINDA LAINE

Luonnonvoimat ovat aivan yhtä arvaamattomia kuin terroristit, mutta silti esimerkiksi Pariisin ja Brysselin uhrit sekä lukuisat Syyrian taistelut saivat enemmän huomiota, kuin raunioissa loukuissa olevat japanilaiset ja ecuadorilaiset.

 

Viime viikolla Japanissa koettiin voimakkain maanjäristys sitten vuoden 2011 kolmoiskatastrofin. Myös Ecuadorissa maa järisi historiallisen voimakkaasti. Viimeviikkoista voimakkaampi järistys tapahtui Ecuadorissa yli sata vuotta sitten.

Molemmat järistysalueet kuuluvat Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsuttuun alueeseen, jossa on paljon tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä. Maailman vuotuisista maanjäristyksistä 90 prosenttia tapahtuu tällä alueella.

Japanissa kuolleita on varsinaisen järistyksen ja sitä voimakkaamman jälkijäristyksen jäljiltä yli 40, ja Ecuadorissa lähennellään 300 kuolleen rajapyykkiä. Molemmilla järistysalueilla rakennukset, tiet ja sähköverkko ovat pahoin vaurioituneet. Japanissa 250 000 ihmisen on kerrottu jättäneen kotinsa. Ecuadorissa omaiset kaivavat käsin perheenjäseniään raunioista.

 

LUONTO SAA AIKAAN samanlaista äkillistä tuhoa ja kuolemaa, kuin mitä ihmiset aiheuttavat kalashnikoveilla ja pommi-iskuilla. Tuntuu siltä, että luonnonkatastrofien uhrien oletetaan kuitenkin olevan jotenkin tyytyväisempiä kohtaloonsa kuin niiden, jotka ovat  joutuneet ihmisten aikaansaamien kauheuksien kohteeksi. Luulisi, että rakennuksen alle murskautuminen on yhtä kivuliasta, aiheutti sen pommi tai mannerlaattojen nytkähtely.

Mieliimme on kuitenkin iskostunut ajatus luonnosta armottomana, mutta tasapuolisena hengenpäästäjänä. Luonto ei tähtää kehenkään, eikä se suunnittele iskujaan. Toisin kuin ihminen.

Lisäksi luonnonkatastrofeja pidetään usein luonnollisina ja välttämättöminä. Niihin voidaan varautua, mutta niitä ei voida estää. Ihmisten aiheuttamia katastrofeja sen sijaan pidetään luonnottomina ja siten myös traagisempina, koska ne olisi voitu välttää.

 

LUONNONKATASTROFIN ja ihmisten aikaansaamaan konfliktin jälkipyykit ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Ihmisiä on kuollut, elossa olevat ovat paenneet kodeistaan, infrastruktuuri on tuhoutunut ja monet ovat menettäneet mahdollisuuden elantonsa ansaitsemiseen. Elämän palautuminen normaaliksi vie vuosia. Esimerkiksi Haiti ei ole vieläkään noussut jaloilleen vuoden 2010 maanjäristyksestä.

Vastaavasti sekä luonto että ihminen tuhoavat yhtä armottomasti kulttuuriaarteita. Isis on turmellut Palmyran muinaiskaupungin, ja Kumamoton maanjäristys puolestaan romahdutti osan Kumamoton linnan 400-vuotiaasta muurista.

 

LUONTO JA IHMINEN pystyvät molemmat tuottamaan ja riistämään elämää. Silloin, kun tuhoa on luotu ja elämiä viety, ovat kaikki samalla viivalla, oli tuhon tuoja mikä tai kuka tahansa. Kaiken menettäneillä ei ole yhtään sen helpompaa Japanissa ja Ecuadorissa kuin Irakissa ja Syyriassa.

Länsi-Saharaa tuetaan ainoastaan epäonnistuneilla neuvotteluilla

LINDA LAINE

Afrikassa on 54 valtiota. Afrikan unionin jäsenmaita on niin ikään 54, mutta Marokko ei ole jäsen. Sen sijaan unionissa vaikuttaa Länsi-Sahara, Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi kutsuttu miinoitettu hiekkahelvetti, jota Marokko on miehittänyt yli 40 vuotta.

 

Vuonna 1984 Marokko lähti Afrikan unionin edeltäjästä, Afrikan yhtenäisyysjärjestöstä ovet paukkuen. Syynä oli jäsenmaiden enemmistön antama tuki Länsi-Saharalle, jonka Marokko oli miehittänyt yhdeksän vuotta aiemmin. Afrikan unionissa Länsi-Sahara tunnetaan nimellä Saharan demokraattinen arabitasavalta. Sen hallitus on maanpaossa Algeriassa.

Länsi-Saharassa haaveiltiin itsenäisyydestä, kun espanjalaiset siirtomaaisännät vetäytyivät alueelta vuonna 1975. Itsenäisyyttä ei koskaan tullut, vaan Marokko ja Mauritania katsoivat harvaan asutun, noin Ison-Britannian kokoisen maapalan kuuluvan itselleen ja miehittivät sen. Vahvistaakseen alueen kuulumista Marokkoon, kuningas Hassan II marssitti 350 000 marokkolaista siviiliä Länsi-Saharaan. Mauritania solmi myöhemmin rauhansopimuksen Länsi-Saharan itsenäisyyttä vaativan Polisario-liikkeen kanssa ja poistui alueelta vuonna 1979. Tämän jälkeen Marokko valtasi vapautuneet maat hallintaansa.

Vuosikymmeniä umpikujassa olleen konfliktin aikana Marokko ei ole luopunut aluevaatimuksistaan, mutta on silloin tällöin vilautellut mahdollisuutta alueen osittaiseen itsehallintoon. Tämä ei  Länsi-Saharan asukkaille, sahraweille, riitä. Pitkän kärsimyksen jälkeen he haluavat itse päättää maansa tulevaisuudesta.

Länsi-Saharan miehityksen takia Marokkoa ei otettu mukaan Afrikan yhtenäisyysjärjestön tilalle perustettuun Afrikan Unioniin. Tai toisilta kysyttäessä Marokko jättäytyi oma-aloitteisesti unionin ulkopuolelle. Niin tai näin, maasta tuli Afrikan poliittinen kummajainen. Ainoa maa, joka ei kuulu unioniin.

 

MAROKKO EI HALUA pysytellä unionien ulkopuolella, mutta se haluaa pelata omilla säännöillään. Maa on ilmoittanut, että se on valmis harkitsemaan Afrikan unionin jäsenyyttä, jos Länsi-Sahara erotetaan tai sen jäsenyys jäädytetään. Lisäksi Marokko on hakenut EU-jäsenyyttä. Vastakaikua ei ole toistaiseksi löytynyt AU:sta eikä EU:sta.

Marokko ei ole saanut kansainvälistä hyväksyntää toimilleen Länsi-Saharassa, mikä on yksi syy nihkeille reaktioille eri unionipuheisiin. Haagin kansainvälinen tuomioistuin antoi jo vuonna 1975 selvityksen, jonka mukaan ei ole olemassa historiallisia todisteita Marokon oikeudesta Länsi-Saharaan. Marokon hallinto väittää toisin ja toimii edelleen oman mielensä mukaan, lähinnä Ranskan ja Yhdysvaltojen tukemana.

Konfliktiin on haettu ratkaisua lukuisissa neuvotteluissa, joista ovat kaikki kariutuneet. YK:n rauhanturvaoperaatio Minurso on ollut käynnissä Länsi-Saharassa vuodesta 1991. Sen tehtävänä on valvoa tulitaukoa Länsi-Saharan itsenäistymistä ajavan Polisario-liikkeen ja Marokon hallituksen välillä.

YK:n jalona tarkoituksena oli järjestää kansanäänestys alueen itsenäisyydestä jo 90-luvulla, mutta toistaiseksi äänestys on jäänyt pitämättä. Suurin kiista Marokon ja Polisarion välillä on siitä, ketkä saavat äänestää. Marokko ei myöskään kelpuuta alueen täyttä itsenäisyyttä yhdeksi äänestysvaihtoehdoista.

Paperien pyöriessä pöydillä Marokkoa on syytetty sahraweihin kohdistuneista toistuvista ihmisoikeusloukkauksista. Samanlaisia syytteitä on on esitetty myös Polisarion joukoista. Esimerkiksi sotavankeja on kidutettu puolin ja toisin. YK:n rauhanturvajoukkojen mandaattiin on toistaiseksi turhaan yritetty lisätä ihmisoikeustilanteen tarkkailun mahdollistavaa kohtaa. YK:n turvallisuusneuvostossa vaikuttava Ranska on torpannut yritykset entisen siirtomaansa Marokon etua ajaen.

 

MONEN MUUN maailmankolkan tapaan myös Länsi-Saharan maisemaa rikkoo muuri. Marokon 80-luvulla rakentama lähes 3 000 kilometriä pitkä hiekkavalli jakaa Länsi-Saharan kahtia. Tämän maailman toiseksi pisimmän muurin rakentaminen kesti seitsemän vuotta ja maa sen ympärillä on miinoitettu. Toiselle puolelle on eristetty Polisario-liike.

Miinat vaarantavat niin nomadista elämäntapaa harjoittavien siviilien kuin YK:n tarkkailijoiden hengen. Alueella on käynnissä YK:n miinanraivausoperaatio, mutta tuulen liikuttama hiekka vaikeuttaa miinojen löytämistä ja vaarattomaksi tekemistä. Hiekkameri vuoroin kätkee, vuoroin paljastaa miinoja. Tähän mennessä maasta on kaivettu yli 7 500 miinaa ja työ jatkuu edelleen.

 

LUKUISAT SAHRAWIT pakenivat 70-luvulla väkivaltaisuuksia pakolaisleireille Algeriaan. He ovat siellä edelleen. Elämä väliaikaiseksi tarkoitetuissa leireissä ei ole helppoa. Kaikki toimii kansainvälisen avun varassa ja heittelehtivät avustussummat vaikeuttavat leirien arkea. Viime lokakuussa aluetta vaivanneet tulvat ajoivat yli 25 000 pakolaista ahdinkoon veden tuhotessa koteja ja ruokavarastoja. Algerian hallituksen mukaan maassa on kaikkiaan noin 165 000  sahrawia, joista suurin osa asuu leireillä Tindoufin kaupungin lähistöllä. Tindoufissa majailee myös Saharan demokraattisen arabitasavallan maanpaossa oleva hallitus. Marokko on toistuvasti vaatinut Algeriaa lopettamaan Polisarion tukemisen, mutta toistaiseksi tuloksetta.

Helppoa ei ole myöskään Länsi-Saharaan jääneillä. Alueen kouluissa poliisit vahtivat, etteivät oppilaat syyllisty Marokon vastaisiin toimiin. Lisäksi asukkaiden kokoontumis- ja sananvapautta on rajoitettu ja väkivalta on yleistä. Osa ei ole nähnyt leireille paenneita sukulaisiaan vuosikymmeniin.

Länsi-Sahara on Marokolle arka aihe. Maa esimerkiksi esti vuonna 2009 Yhdysvalloissa ihmisoikeuspalkintoa vastaanottamassa olleen länsisaharalaisen aktivistin Aminatou Haidarin palaamisen maahan, käännytti Haidarin Kanariansaarille ja takavarikoi hänen passinsa. Marokko myöntyi Haidarin paluuvaatimuksen vasta kansainvälisen yhteisön ärähdettyä. Haidar itse protestoi olemalla nälkälakossa 32 päivää.

 

KANSAINVÄLINEN YHTEISÖ on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut Länsi-Saharan konfliktin ratkaisussa. YK:lla on kauniita aikeita, muttei muskeleita tuottaa tuloksia. Useat tahot yliopisto-oppineista pan-afrikkalaiseen kongressiin ovat vaatineet taloudellisia pakotteita Marokolle. Niitä ei ole tullut. Sen sijaan esimerkiksi EU solmi vuonna 2012 Marokon kanssa kalastussopimuksen, joka väärinkäytti Länsi-Saharan kalavesiä.

Viime lokakuussa Euroopan unionin tuomioistuin katsoi Marokon ja EU:n välisen kala- ja maataloustuotteita koskevan kauppasopimuksen laittomaksi. Afrikan unioni ilmaisi tyytyväisyytensä päätökseen. Muuta unioni ei ole lähiaikoina saanut aikaiseksi, sillä jokainen jäsenmaa hoitaa kahdenkeskiset suhteensa Marokkoon, miten parhaaksi katsoo. Viime kesänä unionin lakivaliokunta sai aikaiseksi lausunnon, joka tuomitsee Länsi-Saharan luonnonvarojen riiston Marokon ja kolmansien osapuolten välisillä sopimuksilla. Lisäksi unionin rauha- ja turvallisuusneuvosto on ehdottanut boikottia tuotteille, jotka riistävät Länsi-Saharan luonnonvaroja. Boikotteja ei ole tiettävästi pistetty käytäntöön.

Marokon jääräpäinen halu pitää Atlantin rannikolla sijaitseva autiomaa osana hallintoaluettaan vaikuttaa oudolta. Maanviljely alueella on lähes mahdotonta, juomavedestä on jatkuvasti pulaa ja aluetta kurittavat korkeat lämpötilat ja hiekkamyrskyt. Länsi-Saharan kalavedet ovat kuitenkin runsaat, minkä lisäksi maasta löytyy muun muassa fosfaattia ja uraania. Alueella oletetaan olevan myös runsaasti öljyä. Kyse on puhtaasti vallasta ja taloudellisesta hyödystä.

Ei auta, että Länsi-Saharan itsenäisyyden on tunnustanut yli 80 YK:n jäsenmaata. Näistä suurin osa sijaitsee Aasiassa ja Afrikassa. EU-maista Länsi-Saharaa ei ole tunnustanut ainutkaan. Ruotsissa nähtiin viime vuonna epäonnistunut yritys.