Brexit ja Balkan – EU:n kaksi päänvaivaa voivat yhdessä johtaa uuteen kriisiin

EULEX on EU:n suurin siviilikriisinhallintaoperaatio. Se aloitti Kosovossa vuonna 2008. Serbien asuttamassa Pohjois-Mitrovicassa EULEX on epäsuosittu. Kaikki kuvat: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

ANALYYSI

Toivo EU-jäsenyydestä on Länsi-Balkanin maille ainoa syy tehdä demokratiaa vahvistavia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Pelkona on, että sotiin johtaneet etniset kiistat syttyvät uudestaan, jos EU:n painostus herpaantuu.

Länsi-Balkanin maat ovat tällä hetkellä yhtä epädemokraattisia kuin 12 vuotta sitten.

Vaikka EU on valmistellut alueen maita unionin jäsenyyteen jo yli vuosikymmenen käyttäen siihen sekä miljardeja että henkilötyövuosia, satsaus uhkaa valua hukkaan.

EU-huuma on vaihtunut vanhojen etnisten kiistojen lämmittelyyn. Länsi-Balkanilla on nyt entistä itsevaltaisempia johtajia, vähemmistön itsenäisyyshaluja, ja esimerkiksi Kosovossa EU-vastainen oppositio on häirinnyt poliittista päätöksentekoa jo vuoden.

 

LÄNSI-BALKANIN TULEVAISUUS on neljäs tärkeä kysymys brexitin, talouskriisin ja pakolaisten rinnalla.

EU sitoi itsensä Länsi-Balkanin kohtaloon jo 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien aikana. Koska unioni on alun perin rauhanprojekti, Länsi-Balkan oli otollinen paikka testata unionin rauhaa tekevää voimaa. Jos Ranska ja Saksa ystävystyivät Euroopan yhteisön ansiosta, sama voitaisiin saavuttaa Länsi-Balkanilla. Tutkimustulokset osoittavatkin selvästi, että kahden demokraattisen valtion keskinäinen sotiminen on erittäin epätodennäköistä.

Kosovon sodan päätyttyä kesällä 1999 EU lähti tekemään sitä, minkä se uskoi johtavan pysyvään rauhaan: EU lupasi entisille Jugoslavian tasavalloille, Kosovolle ja Albanialle, että vielä jonain päivänä ne ovat EU-jäseniä. Siitä asti unioni on yrittänyt viedä demokratiaa sodasta toipuvalle alueelle oman laajentumispolitiikkansa kautta. 

Länsi-Balkan on osoittautunut vaikeammaksi alueeksi EU:lle kuin vuonna 2004 liittyneet entiset neuvostotasavallat. Vanhan vallan syrjäyttäminen ja vaalien järjestäminen eivät riitä demokraattisen yhteiskunnan luomiseksi.

presentation-4

ALUSSA SUUNTA OLI oikea, motivaatio kova ja tulokset ensimmäisinä vuosina hyviä: maat tekivät demokraattisia muutoksia, ja EU auttoi Montenegron ja Kosovon itsenäisiksi ilman uusien konfliktien syttymistä. Entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa alettiin tuomita serbien tekemiä sotarikoksia. Mikään näistä ei kuitenkaan tuonut helpotusta kaikista vanhimpaan ongelmaan, eli etniseen vihaan.

Olli Rehn sai Länsi-Balkanin kontolleen aloittaessaan EU:n laajentumiskomissaarina vuonna 2004. Rehn otti laajentumiseen tiukan linjan, sillä unionin ilmapiiri oli muuttunut merkittävästi. Vuoden 2004 jättilaajentumisen jälkeen jäsenmaat olivat haluttomia uudelle suurelle kierrokselle.

Kun unionin perustuslaki vielä ajautui ongelmiin jäsenmaissa, Rehnille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin painottaa, että Länsi-Balkanin maiden on jatkettava uudistuksia ja täytettävä vaatimukset ennen kuin jäsenyydestä edes keskustellaan. Vuonna 2004 liittyneiden jäsenmaiden saamia myönnytyksiä ei olisi tarjolla Länsi-Balkanille.

Ilmapiiri muuttui pian vieläkin huonommaksi. Kun Kosovo oli julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008, Yhdysvaltojen pankkisektori romahti. Siitä alkanut pitkä taantuma on vienyt unionin voimavaroja, mikä näkyy myös Länsi-Balkanilla. Pankkikriisin jälkeen Kreikan talous hajosi. Sitä seurasi pakolaiskriisi.

Suurin isku unionille on kuitenkin Britannian EU-ero.

1

BREXIT-NEUVOTTELUJEN viemä aika seuraavien vuosien aikana on pois jostain muusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Länsi-Balkan kärsii sekä brexitistä että siihen johtaneesta euroskeptisyyden noususta.

Unioni laajeni vuosina 2004–2013 peräti 13 maalla. Kierros kierrokselta mukaan otettiin valtioita, joiden demokratian tila oli aina huonompi kuin aiemmilla liittyjillä. Jäsenmaat eivät halua enää ottaa sitä riskiä, että jäseniksi päästetään liian kehittymättömiä maita, joiden ongelmat kaatuvat heti unionin niskoille.

Vaikka Euroopan parlamentti ääriryhmiä lukuun ottamatta kannattaa Länsi-Balkanin integraatiota, ei kenelläkään ole suurta intohimoa tehdä sitä nopeasti. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on todennut, ettei hänen kaudellaan oteta mukaan uusia jäsenmaita. Laajentuminen ei siis ole asialistalla vielä vuosiin, vaikka EU-johtajat Angela Merkel ja Francois Hollande etunenässä ovatkin koettaneet puhua faktoja ympäri ja vakuuttaneet laajentumisen jatkuvan. He eivät halua, että jäsenyydestä haaveilevat maat kadottavat toivonsa ja sitä mukaa halunsa tehdä uudistuksia.

Unionin lukuisat ongelmat talouskriisistä unionin jäsenen lähtemiseen ovat myös tehneet unionista vähemmän houkuttelevan Länsi-Balkanin maille. Kun uudistusten suurin palkinto, EU-jäsenyys ei enää näyttäydy kaikkien ongelmien ratkaisijana, into demokratisointiin pienenee.

 

SUUREN LAAJENTUMISEN lisäksi toinen syy integraation jarruttamiselle ovat Puola ja Unkari, joiden oikeusvaltiota alasajaville oikeistohallituksille EU ei voi tehdä juuri mitään. Tämä johtuu siitä, että sinä hetkenä, kun maa liittyy unionin jäseneksi, unionin valta maan sisäiseen kehitykseen supistuu.

Siksi Länsi-Balkanilta vaaditaankin nyt paljon enemmän kuin Tsekiltä, Virolta, Romanialta ja Bulgarialta vaadittiin. Unioni haluaa varmistaa, että uudet jäsenet ovat taloudellisesti valmiita ottamaan jäsenyyden velvollisuudet vastaan, ettei niiden demokratia ole pelkkä kulissi, ja että maiden sisällä kunnioitetaan ihmisoikeuksia.

2

NYT JOS KOSKAAN EU voisi siis vaikuttaa Länsi-Balkanin maiden demokratisoitumiseen.

Maat ovat tehneet poliittisia ja taloudellisia uudistuksia vain siksi, että EU velvoittaa niiltä pitkän listan muutoksia. Sen lisäksi, että maiden täytyy siirtyä markkinatalouteen, niiden täytyy kitkeä korruptio, luoda toimiva ja kriittinen kansalaisyhteiskunta, kunnioittaa vähemmistöjen oikeuksia, saada oikeuslaitoksensa toimimaan, opetella tulemaan toimeen naapurimaiden kanssa ja tietenkin luoda toimiva ja vahva demokraattinen järjestelmä.

Lista on pidempi ja vaativampi kuin millään EU-jäsenkandidaatilla ikinä. Nykyisellä laajentumiskomissaarilla on nyt käytännössä mahdoton tehtävä. Hänen on painostettava demokratialle osittain vastustuskykyisiksi osoittautuneita maita muutoksiin, yrittää uskotella hakijamaille, että jäsenyys on saavutettavissa oleva tavoite ja toivottava, ettei jäsenmaiden ja komission ilmapiiri muutu enää nuivemmaksi.

Jos EU:n kiinnostus entisestään herpaantuu, ei mailla ole syytä jatkaa uudistuksia. Erityisen huolestuttavaa se on demokratiakehityksen kannalta, koska tuolloin maat ottaisivat mallia todennäköisesti Venäjältä ja Turkista. 

Ensimerkit Länsi-Balkanin uudesta suunnasta tuloksesta on nähty. Kosovossa, Montenegrossa, Makedoniassa ja Albaniassa on jo ollut väkivaltaisia mielenosoituksia hallituksia vastaan. Vaarallinen varoitus tuli reilu viikko sitten Bosnia ja Hertsegovinasta, kun Bosnian serbit äänestivät Serbitasavallan itsenäisyyspäivästä laittomasti, minkä uskotaan enteilevän alueen itsenäisyyspyrkimyksiä

Maiden 15–35 prosentin työttömyysasteet takaavat sen, että iso osa ihmisistä Länsi-Balkanilla on yhteiskunnan ulkopuolella. Isis onkin rekrytoinut ahkerasti etenkin Kosovossa ja Bosniassa, ja viime vuonna Suomenkin vastaanottokeskuksissa oli tuhansia kosovolaisia ja albanialaisia, joilla ei kotimaassaan ole tulevaisuutta.

 

LÄNSI-BALKANIN poliittinen eliitti ja valtaosa kansasta kannattaa edelleen EU-jäsenyyttä. Maat kuitenkin tarvitsevat selkeän suunnan ja varmistuksen, että jäsenyys on lähi- eikä kaukaista tulevaisuutta. Oikeusvaltion vahvistaminen ei nimittäin ole maiden johtajille mieluisin harrastus, sillä demokratian lisääminen tarkoittaa myös vallan hajauttamista heiltä pois.

Länsi-Balkan elää niin kriittistä vaihetta, että EU:n painostus ja tuki uudistusten jatkamiseksi olisi elintärkeää. 

Alueen jokaisessa maassa on vuoden sisällä tapahtunut asioita, jotka osoittavat niiden liukuvan nyt kauemmaksi EU:n haluamasta suunnasta. Montenegron neljännesvuosisadan vallassa ollutta pääministeriä vastaan osoitettiin mieltä viime vuonna, Serbian johtajat ovat ottaneet etenkin median kovakouraisesti otteeseensa, Kosovon tuore presidentti joutunee sotarikostuomioistuimen kuultavaksi, ja Bosnia ja Hertsegovinassa Serbitasavalta voi käytännössä dominoida poliittista keskustelua.

Makedoniassa paljastunut salakuunteluskandaali ja sen itsevaltainen hoito ovat vaurioittaneet maan suhteita EU:hun niin pahasti, että EU on ensimmäistä kertaa uhannut lopettaa integraation valtion kanssa. Myös alueen ainoassa Jugoslaviaan kuulumattomassa maassa Albaniassa on osoitettu mieltä pääministeriä ja hallitusta vastaan

 

EU ON LÄNSI-BALKANILLA lähes umpikujassa. Toisaalta unionin on ymmärrettävästi varmistettava, että se ottaa jäsenikseen vain siihen täysin valmiita valtioita. Toisaalta liika viivyttely uhkaa johtaa siihen, että alue luisuu takaisin vanhoihin epädemokraattisiin käytäntöihin. Pahin pelko on uusi etninen konflikti. 

Uusin järkytys Länsi-Balkanin johtajille tuli syyskuun puolivälissä, kun Jean-Claude Juncker ei edes maininnut laajentumista vuosittaisessa Unionin tila -puheessaan. Toivo EU-jäsenyydestä hiipui entisestään.

Mutta jos EU haluaa vielä joskus käyttää alueen maista sanaa demokratia, unionin on löydettävä Länsi-Balkanin politiikkansa uudestaan.

Muuten käy, kuten International Commission totesi pari vuotta sitten: “Toivon ja perspektiivin menettäminen on Länsi-Balkanin poliittinen todellisuus. Ja se on vaarallinen todellisuus.”

 

Lähteet:

Kirjoittajan gradu, joka valmistuu vuonna 2017.

Geoffrey Pridham: Change and Continuity in the European Union’s Political Conditionality: Aims, Approach, and Priorities 

Solveig Richter: Two at one blow? The EU and its quest for security and democracy by political conditionality in the Western Balkans 

Turvapaikka on monen kosovolaisen viimeinen mahdollisuus

My milk lasts longer than my visa. Maitoni kestää kauemmin kuin viisumini. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Pakolaisuus on kosovolaisille tuttu asia. Kun Kosovossa sodittiin 1990-luvun lopussa, kymmenettuhannet Kosovon albaanit saivat turvapaikan toisista Euroopan maista. Elintaso kotimaassa on jäänyt jälkeen, minkä takia moni siirtää katseensa jälleen Saksaan ja Pohjoismaihin. Toinen suunta on Syyria.

 

Kun turvapaikanhakijoiden määrä lähti nousuun viime vuonna, yksi asia pisti kaikkien silmään. Toiseksi ja kolmanneksi eniten turvapaikanhakijoita saapui Saksaan maista, joissa ei sodita: Albaniasta ja Kosovosta. 

Poliitikot totesivat, että turvapaikat on varattu vainotuille sekä konfliktia ja Isistä pakeneville. Syksyllä Länsi-Balkanin maat julistettiin turvallisiksi. Niistä saapuvat turvapaikanhakijat palautetaan takaisin kotimaahansa mahdollisimman nopeasti.

Tällä kertaa kosovolaiset eivät pakene sotaa. He eivät asu pakolaisleireillä Makedoniassa, eivätkä hae turvapaikkaa tuntemattomasta maasta. Päinvastoin, monille esimerkiksi Saksa, Suomi ja Ruotsi ovat maita, joissa heillä on valmiina oma yhteisö ja sukulaisia. Suomessakin on noin 12 000 kosovolaista.

Kosovolaiset pakenevat, koska toivottomuus ja tulevaisuuden näkymien puute ovat monelle arkipäivää.

 

MUUTTOAALTO alkoi jo vuoden 2014 lopulla. Valtava joukko kosovolaisia nousi bussiin pääkaupunki Pristinassa ja matkusti Serbian ja Unkarin rajalle Suboticaan.  Arviot laittomasti maasta lähteneiden määrästä vaihtelevat 40 000:sta ylöspäin. Maassa, jossa on alle kaksi miljoonaa asukasta, luvut ovat suuria.

Muuttamisen takia monet yritykset ovat menettäneet ison osan työntekijöistään, ja kouluja on tyhjentynyt oppilaista, kun kokonaiset perheet ovat lähteneet pääosin Saksaan etsimään parempaa elämää.

Kosovo itsenäistyi vuonna 2008, mutta sen jälkeen kehitys on ollut hidasta. Erityisesti nuoret ovat pettyneet siihen, ettei elintaso ole noussut eikä maa ole lähentynyt muuta Eurooppaa tarpeeksi nopeasti.

Yhteiskunta on epävakaa ja köyhä, ja korruptio on arkipäivää esimerkiksi sairaaloissa. Tällainen ympäristö ei houkuttele kansainvälisiä yrityksiä sijoittamaan ja luomaan työpaikkoja Kosovoon.

 

MAA ON päässyt vähintään polvilleen verrattuna sodan jälkeiseen sekasortoon, mutta tavallisia ihmisiä jaloilleen nousun tahti ei huimaa. Kosovolaisen keskitulo on vain 3 600 euroa vuodessa  (Suomessa vastaava luku on noin 37 000 euroa).

Maan täydellisen romahduksen on estänyt diaspora. Ulkomailla asuvat ja työskentelevät kosovolaiset lähettävät sukulaisilleen rahaa joka kuukausi, ja vuonna 2012 lähes neljännes kosovolaisista perheistä sai rahalähetyksiä. Samana vuonna yksi perhe hyötyi tästä keskimäärin 2 800 euroa vuodessa. Diasporan lähettämät rahat ja tavarat ja heidän Kosovossa vieraillessaan käyttämänsä rahat tekevät peräti 10 prosenttia Kosovon bruttokansantuotteesta.

 

KOSOVOSSA lakimiehet hakevat tosissaan autonkuljettajan työtä. Työttömyysprosentti on 35 ja nuorisotyöttömyys jo 60 prosenttia. Hyvin harva kosovolainen voi tavoitella unelmiaan, koska heidän on tehtävä sitä työtä, josta maksetaan ensimmäisenä. Mikäli he löytävät työtä lainkaan.

Toivottoman tulevaisuuden lisäksi toinen syy pakenemiselle on liikkumisen vapauden puuttuminen. Kosovolaisilla ei ole viisumivapautta, ja he saavat matkustaa passilla vain naapurimaihin, Turkkiin ja Malediiveille.

Suomalainen nuori voi lähteä kolmeksi kuukaudeksi Ranskaan vain etsimään työtä, mutta kosovolainen ei voi sitä tehdä. Viisumivapauden puuttumisen takia interrail, Saksassa asuvien sukulaisten luona vierailu tai lyhyt työnteko toisessa eurooppalaisessa maassa ei ole kosovolaiselle helppoa.

 

AINOA MAHDOLLISUUS työntekoon ulkomailla on työlupa, jota anotaan kohdemaan suurlähetystön kautta. Työluvan saaminen edellyttää valmista työpaikkaa ja taattua toimeentuloa esimerkiksi Suomessa.

Osa kosovolaisista lähteekin maasta laittomasti siksi, että työlupia EU-maihin on vaikeaa saada. Tällä hetkellä toiveet liikkumisen vapaudesta ja maan kansainvälisen aseman parantumisesta ovat jäissä. Yritys liittyä Unescon jäseneksi kaatui marraskuussa, ja poliitikkojen vakuuttelusta huolimatta EU ei antanut viime vuonna suositusta Kosovon viisumirajoitusten poistosta.

Toivo muutoksista on hiipunut jo kuukausien ajan, kun maan poliittinen tilanne on ajautunut umpikujaan. Opposition mielenosoitukset ovat jatkuneet lokakuusta asti.

 

KOSOVOLAISET eivät pakene sotaa, vaan köyhyyttä, kurjuutta ja toivottomuutta. Ainoastaan vähemmistöjen edustajat voivat olla kotimaassaan hengenvaarassa.

Pakolaisten määrän takia palauttaminen on oikea ratkaisu, mutta kosovolaisten lähteminen on myös ymmärrettävää. Kun tulevaisuuden näkymät kotimaassa ovat olemattomat tai heikot, ovat suomalaisetkin lähteneet Ruotsiin tai Yhdysvaltoihin etsimään parempaa elämää.

Yhden kosovolaisen pääseminen Länsi-Euroopan työmarkkinoille voi myös pelastaa kokonaisen perheen. Ratkaisu ei ole kestävä, mutta toistaiseksi monilla kosovolaisilla ei ole muuta mahdollisuutta.

 

KUN KOSOVOLAINEN hakee turvapaikkaa, hän saattaa jättää kaiken taakseen. Kotimaahan palautuksen jälkeen hänen on aloitettava alusta maassa, jossa mahdollisuuksia on hyvin vähän. 

Tällaisessa tilanteessa radikalisoituminen uhkaa entistä varmemmin entistä useampaa kosovolaista.

Toinen suunta onkin Syyria. Turvatun tulevaisuuden puuttuminen, epätasa-arvo ja köyhyys ovat radikalisoineet suuren määrän perinteisesti erittäin maallisia Kosovon muslimeja. Väkilukuun suhteutettuna Syyriaan taistelemaan lähtevien kosovolaisten määrä on Euroopan suurin, arvioiden mukaan yli 300.

Kosovolaisilla on siis kaksi suuntaa: Eurooppa ja Syyria. Eurooppa voi vielä vaikuttaa siihen, kumpaan kosovolaiset kääntyvät.

Lue lisää:

Spiegel: Western Balkan Exodus puts pressure on Germany and EU.

Slow Journalism: Anatomy of an Exodus.

Vice Newsin raportti Pristinan mielenosoituksista. 

Kyynelkaasua ja Molotovin cocktaileja – oppositio on halvaannuttanut Kosovon

Eilinen mielenosoitus ajoitettiin Albanian lipun päivän juhlinnan yhteyteen. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Euroopan nuorimman valtion demokratia on koetuksella. Kuluneen kahden kuukauden aikana parlamentin istunnot ovat keskeytyneet opposition säännöllisten kananmuna- ja kyynelkaasuiskujen takia. Oppositio vaatii kahden sopimuksen perumista, mutta tavoittelee oikeasti uusia vaaleja ja yrittää lykätä sotarikoksia tutkivan tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä.

 

Kosovon poliisi on odottanut monta viikkoa sopivaa tilaisuutta. Pidätysmääräys suurimman oppositiopuolueen johtajasta Albin Kurtista annettiin viikkoja sitten, mutta opposition kannattajien reaktiota pelkäävä poliisi on siirtänyt pidätystä. Kun Kurti viimeksi otettiin kiinni, Pristinan keskustan yölliset mielenosoitukset rikkoivat uutiskynnyksen jopa Suomessa. Tuolloin mielenosoittajat saivat tahtonsa läpi, ja Kurti vapautettiin.

Eilen lauantaina tuhannet mielenosoittajat huusivat Albin Kurtin nimeä ja hurrasivat hänen noustessaan lavalle puhumaan. Myöhemmin opposition kokoon kutsuma mielenosoitus riistäytyi yhteenotoksi. Mellakkapoliisi vei oppositiopuolue Vetëvendosjen päämajasta tietokoneiden palvelimet ja pidätti lähes 100 mielenosoittajaa.

Yksi pidätetyistä oli Kurti.

 

ALBIN KURTI on yksi syyllisistä siihen, miksi Kosovon parlamentti ei ole kyennyt tekemään päätöksiä lokakuun alun jälkeen. Opposition salakuljettamat ja istunnoissa avaamat kyynelkaasupullot keskeyttävät istunnot viikko toisensa jälkeen. Kurtin pidätysmääräys johtui nimenomaan kyynelkaasusta. Aiemmin tällä viikolla Kurti lausui ”oodin kyynelkaasulle” yhdessä Kosovon suurimmista päivälehdistä. 

Kaksi viikkoa sitten mielenosoittajat tunkeutuivat väkivaltaisesti parlamenttiin ja aiheuttivat kyynelkaasuiskullaan kaaosta. 

Samana päivänä siivooja löysi perustuslakituomioistuimen pihasta käsikranaatin. Yliopistolla ollut epämääräinen kassi oli täynnä Molotovin cocktaileja.

 

KOSOVO ON ottanut merkittäviä askelia kohti vielä kaukana häämöttävää EU-jäsenyyttä. Kesällä parlamentti äänesti erityistuomioistuimen perustamisesta vuosien 1998–1999 sodan sotarikosten käsittelemiseksi. Tuomioistuimen perustaminen oli EU:n ehto Kosovolle poliittisten suhteiden lähentämiseksi.

Hallitus kannatti tuomioistuinta, vaikka useat ministerit joutuvat itse tuomioistuimen eteen. Oppositio äänesti päätöstä vastaan, koska tuomioistuimessa syytteitä tulevat saamaan Kosovon vapautusarmeijan johtohahmot, jotka ovat erityisesti opposition keskuudessa edelleen sotasankareita ja uhreja, eivät sotarikollisia. 

Ei Kosovon jakamiselle. Vapauttakaa aktivistit. Ei Kosovon jakamiselle -kyltissä Kosovon kartasta on otettu pois serbienemmistöiset kunnat. Kosovo kuuluisi siis vain albaaneille. Vapauttakaa aktivistit -kyltti viittaa poliisin jo pidättämiin oppositiopoliitikkoihin ja mielenosoittajiin. Kuva: Oona Lohilahti

 

TÄLLÄ HETKELLÄ oppositio sanoo jatkavansa mielenosoituksia ja kyynelkaasuiskuja niin kauan, kunnes hallitus vetäytyy kahdesta syksyllä allekirjoittamastaan sopimuksesta. 

Serbikuntien liiton perustaminen mainitaan jo Kosovon itsenäistymisen mahdollistaneessa Ahtisaaren sopimuksessa, ja toteutuessaan se antaa Kosovon serbivähemmistölle enemmän itsehallintoa. Toinen sopimus siirsi maata Kosovolta Montenegrolle.

Vaikka liiton perustaminen oli periaatteessa välttämätöntä, hallituksen tapa viedä asiaa eteenpäin ei ollut riittävän läpinäkyvä, eikä asiasta käyty tarpeeksi parlamentaarista keskustelua.

Silti opposition populistiset mielenosoitukset ovat demokratialle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Mitä kauemmin mellakointi jatkuu, sitä helpommin myös poliisi rikkoo sopivan toiminnan rajan. 

Opposition rähinöinti perustuu pitkälti ajatukselle Kosovosta vain albaaneille kuuluvana valtiona, vaikka maassa on myös merkittäviä vähemmistöjä, suurimpana niistä serbit. Tämän takia serbien itsehallinnon lisääminen ja maan pinta-alan kutistuminen ovat oppositiolle kynnyskysymyksiä. 

Kuten erityistuomioistuin, myös serbikuntien liiton perustaminen oli EU:n vaatimus Kosovolle neuvottelujen jatkamiseksi. Koska molemmat päätökset tehtiin, lokakuussa Kosovo allekirjoitti EU:n kanssa Stabilization and Association Agreementin, jonka tuloksena Kosovo on virallisesti EU-jäsenehdokas.

 

VASTUSTAMALLA serbikuntien liittoa ja sotarikosten selvittämistä oppositio vastustaa myös Kosovon eurooppalaistumista ja oikeusvaltiokehitystä.

Parlamentin vähemmistö on ottanut väkivallan keinokseen edistää tavoitteitaan. Saksan suurlähettiläs arvioikin, että koska kahden sopimuksen allekirjoituksia ei enää voi perua, opposition tavoitteena on ainakin viivästää tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä. Kaikkien oppositiopoliitikkojenkaan sotavuosien historia ei ole puhdas.

Selkein syy mielenosoituksille on silti opposition haave uusista vaaleista. Tämän syksyn tapahtumat ovat kuitenkin nostaneet hallituksen kannatusta, ei opposition.

Kosovolaiset ymmärtävät, ettei kyynelkaasu kuulu demokratiaan tai kansanedustajan mandaattiin.

Yksi valtio, neljä presidenttiä

OONA LOHILAHTI

Euroopassa on valtio, jonka kolme suurinta etnistä ryhmää koulutetaan kukin eri opetussuunnitelman mukaan. Räätälöidyn opetuksen takia joka kuudes lapsi ei tahdo olla samassa luokkahuoneessa toiseen etniseen ryhmään kuuluvan lapsen kanssa.

 

Bosnia ja Hertsegovinasta leivotaan nyt tulevaa EU-jäsenkandidaattia. EU:ta on usein syytetty siitä, etteivät uudet jäsenmaat täytä jäsenyysehtoja, joista sovittiin Kööpenhaminassa vuonna 1993. Ehtoihin kuuluvat muun muassa toimiva markkinatalous ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Myös Bosnia ja Hertsegovinan jäsenyyshaaveilua voi kritisoida.

Maan taloustilanteesta kertoo se, että nuorisotyöttömyys on lähes 60 prosenttia. Jopa velkojiensa kanssa kamppailevassa Kreikassa nuorisotyöttömyysprosentti on pienempi, alle 50 prosenttia.

Bosnia ja Hertsegovinan suurin ongelma on kuitenkin se, että vielä 20 vuotta Bosnian sodan jälkeen valtion toiminta perustuu pitkälti kolmen kansanryhmän identiteettien erojen korostamiselle ja vahvistamiselle. Taloustilanteen parantaminen on pikkujuttu verrattuna siihen, että ihmisten pitäisi muuttaa vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen mittaiset käsitykset toisesta etnisestä ryhmästä.

Maan tie kohti EU-jäsenyyttä alkoi vuonna 2005. Jäsenyyden esteenä on ainakin kolme tekijää, jotka kaikki liittyvät etnisen integraation puuttumiseen.

 

SERBITASAVALTA. 1990-luvun alkupuolella käydyt Jugoslavian hajoamissodat kärjistyivät Bosnia ja Hertsegovinassa bosniakkien, kroaattien ja serbien väliseksi taisteluksi. Kun Bosnia ja Hertsegovina julistautui itsenäiseksi 1. maaliskuuta 1992, kansallismieliset Bosnian serbit eivät hyväksyneet tilannetta, jossa he eivät enää eläneet samojen rajojen sisällä Serbian serbien kanssa.

Ennen Bosnian sotaa islaminuskoiset bosniakit, katoliset kroaatit ja ortodoksiset serbit elivät valtion alueella sekaisin kuin palat tilkkutäkissä. Sodan seurauksena serbit kuitenkin saivat mitä halusivat: he asuttavat nyt selkeästi omaa aluetta Itä-Bosniassa, minkä autonomian kasvattamista ja lopulta liittämistä Serbiaan he voivat ajaa.

Sodan päättäneellä Daytonin rauhansopimuksella on ollut valtava merkitys Bosnia ja Hertsegovinan nykytilanteen kannalta. Sopimuksessa muun muassa tunnustetaan Itä-Bosnian serbialueen olemassaolo. Sopimuksella myös luotiin perusta maata edelleen jakavalle etniselle identiteetille perustuvalle politiikalle.

Serbien asuttamaa Itä-Bosniaa kutsutaan Republika Sprskaksi, eli Serbitasavallaksi. Vaikka alue kuuluu Bosnia ja Hertsegovinaan, sillä on oma presidentti, poliisivoimat, hallitus ja parlamentti sekä oikeuslaitos ja perustuslaki. Tämän takia valtio on jakautunut kahteen hyvin itsevaltaiseen poliittiseen kokonaisuuteen – Serbitasavaltaan ja Bosnia ja Hertsegovinan federaatioon.

Bosnia ja Hertsegovinassa on siis jopa Britanniaa pidemmällä oleva kahden valtion malli. Skotlannilla on oma pääministeri, mutta ei perustuslakia.

Federaation ja Serbitasavallan välillä on paljon erimielisyyksiä, mutta kaikista kipein ja kiistanalaisin asia liittyy sotarikoksiin ja erityisesti Srebrenican kansanmurhaan. Vuonna 1995 Itä-Bosniassa sijaitsevassa kaupungissa serbit tappoivat parissa päivässä yli 7 000 muslimimiestä ja -poikaa, mutta viime kuussa Serbitasavalta ei suostunut käsittelemään tapahtumia ja tuomitsemaan sitä kansanmurhaksi.

EU totesi jo vuonna 2011, että kansanmurhan kieltäminen on anteeksiantamatonta. Kansanmurhan tunnustaminen olisikin yksi ensimmäisistä askeleista kohti parempia suhteita kahden hallinnollisen alueen ja ihmisten välillä. Myös Serbia hakee EU:n jäsenvaltioksi, joten sotarikosten tunnustaminen hyödyttäisi Serbiaakin.

 

KOULULAITOS. Joka seitsemäs bosnialainen koululainen käyttäytyy aggressiivisesti toista etnistä ryhmää kohtaan. Maassa asuu kroaattien, bosniakkien ja serbien lisäksi muitakin ryhmiä, mutta koululaitos tunnistaa vain kolme suurinta. Näille ryhmille on omat opetussuunnitelmat.

Lapset siis kasvatetaan näkemään ihmisten välillä vain eroja, ei yhtäläisyyksiä.

Tämä ”kaksi koulua yhden katon alla”-järjestelmä on käytössä kymmenissä kouluissa pääosin niissä federaation kouluissa, joissa on sekä kroaatti- että bosniakkioppilaita. Erottelu on johtanut siihen, etteivät lapset halua olla tekemisissä kuin omaan ryhmään kuuluvien lasten kanssa, mutta myös siihen, että monet lapset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja, jotta pääsevät osallistumaan oman opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Joissain kouluissa eri etnisiin ryhmiin kuuluvat lapset käyttävät eri ovia.

Erityisesti historian ja maantiedon opetuksessa eri opetussuunnitelmat ovat huolestuttava ilmiö. EU-komissio oli vuonna 2011 tekemällään tarkastusmatkalla tyytyväinen siihen, ettei näiden aineiden oppikirjoissa opetettu enää vihapuheen avulla. Sen sijaan poliitikot olivat alkaneet avoimesti kannattaa syrjivää koululaitosta entistä enemmän.

 

POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ. Bosnia ja Hertsegovinan poliittinen järjestelmä on ainakin Euroopan, jos ei koko maailman, monimutkaisin. Järjestelmä perustuu vahvasti etnisille identiteeteille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut jo vuonna 2009, että maan perustuslaki ja vaalilaki ovat etnisiä ryhmiä syrjiviä, mutta komission vuoden 2011 vierailuun mennessä lakeja ei ollut korjattu.

Parlamentin nykymuoto luotiin Daytonin rauhansopimuksella, joka kyllä lopetti sodan, mutta ei korjannut sodan syttymissyitä, etnisiä jakolinjoja.

Bosnia ja Hertsegovinan federaatiolla on kolme presidenttiä, joista yksi on bosniakki, yksi kroaatti ja yksi serbi. Presidentin kausi kestää neljä vuotta ja jokainen presidentti on maan johdossa kahdeksan kuukautta kerrallaan, jonka jälkeen vuoro vaihtuu. Järjestelmä on kallis ja syrjii vähemmistöjä, joilla ei nykyisten lakien mukaan ole mahdollisuutta päästä presidentiksi ollenkaan. Tämän lisäksi Serbitasavallalla on oma presidentti, eli käytännössä serbeillä on kaksi presidenttiä.

Myös parlamentissa bosniakit, kroaatit ja serbit muodostavat kukin oman ryhmänsä, joilla kaikilla on mahdollisuus käyttää veto-oikeutta, jos kokevat lain tai päätöksen vahingoittavan omaa etnistä intressiä. Sarajevossa sijaitseva kansallismuseo on ollut suljettuna jo kolme vuotta, koska serbit käyttivät veto-oikeuttaan museoiden rahoituksen kohdalla vuonna 2012.

 

BOSNIA JA HERTSEGOVINA todella haluaa EU-jäseneksi. Nyt sen täytyykin uudistaa rakenteitaan perusteellisesti, eikä se ole helppoa korruptoituneessa maassa. Suhde serbeihin on normalisoitava, joskin tämä vaatii myönnytyksiä myös serbien puolelta.

EU-jäsenyyteen kuuluu unionin ja Euroopan yhteisen edun ajatteleminen, mutta Bosnia ja Hertsegovinassa poliitikot eivät ajattele edes oman valtion etua, vaan ainoastaan oman etnisen ryhmän parasta.

Monet perusasiat on pantava kuntoon. Bosnia ja Hertsegovinassa ei ole tehty väestönmittausta sitten vuoden 1991, koska kaikki ryhmät pelkäävät oman väestöosuutensa pudonneen. Jos totta puhutaan, uusi laskenta aloitettiin vuonna 2013, mutta tulosten julkistaminen on viivästynyt federaation  ja Serbitasavallan tilastoviranomaisten kiistojen takia.

Länsi-Balkan on EU:lle valtava urakka. Toisaalta unioni hyötyy jokaisesta uudesta jäsenestä, koska jäsenyys tuo Eurooppaan vakautta ja rauhaa. Toisaalta esimerkiksi juuri Bosnia ja Hertsegovina tarvitsee valtavan määrän taloudellista ja poliittista tukea, jotta se täyttäisi edes jäsenyysehdot. Pakolaiskriisin ja taantuman keskellä EU-mailla ei välttämättä ole tahtoa jakaa rahaa ja aikaa Länsi-Balkanille.

Vaikka on vaikea sanoa, ravistelisiko jäsenyyden hakeminen ja jäsenyys Bosnia ja Hertsegovinaa tarpeeksi, on hyvin todennäköistä, että maa hyväksytään jäseneksi ennen jäsenyysehtojen täyttämistä.

Koska mikä voisi olla Euroopan kannalta pahempaa kuin se, että Balkanin ruutitynnyri alkaisi kyteä jälleen.

Lue lisää:

Divided schools in Bosnia and Hertzegovina: Apples and pears still don’t mix