Brexit ja Balkan – EU:n kaksi päänvaivaa voivat yhdessä johtaa uuteen kriisiin

EULEX on EU:n suurin siviilikriisinhallintaoperaatio. Se aloitti Kosovossa vuonna 2008. Serbien asuttamassa Pohjois-Mitrovicassa EULEX on epäsuosittu. Kaikki kuvat: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

ANALYYSI

Toivo EU-jäsenyydestä on Länsi-Balkanin maille ainoa syy tehdä demokratiaa vahvistavia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Pelkona on, että sotiin johtaneet etniset kiistat syttyvät uudestaan, jos EU:n painostus herpaantuu.

Länsi-Balkanin maat ovat tällä hetkellä yhtä epädemokraattisia kuin 12 vuotta sitten.

Vaikka EU on valmistellut alueen maita unionin jäsenyyteen jo yli vuosikymmenen käyttäen siihen sekä miljardeja että henkilötyövuosia, satsaus uhkaa valua hukkaan.

EU-huuma on vaihtunut vanhojen etnisten kiistojen lämmittelyyn. Länsi-Balkanilla on nyt entistä itsevaltaisempia johtajia, vähemmistön itsenäisyyshaluja, ja esimerkiksi Kosovossa EU-vastainen oppositio on häirinnyt poliittista päätöksentekoa jo vuoden.

 

LÄNSI-BALKANIN TULEVAISUUS on neljäs tärkeä kysymys brexitin, talouskriisin ja pakolaisten rinnalla.

EU sitoi itsensä Länsi-Balkanin kohtaloon jo 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien aikana. Koska unioni on alun perin rauhanprojekti, Länsi-Balkan oli otollinen paikka testata unionin rauhaa tekevää voimaa. Jos Ranska ja Saksa ystävystyivät Euroopan yhteisön ansiosta, sama voitaisiin saavuttaa Länsi-Balkanilla. Tutkimustulokset osoittavatkin selvästi, että kahden demokraattisen valtion keskinäinen sotiminen on erittäin epätodennäköistä.

Kosovon sodan päätyttyä kesällä 1999 EU lähti tekemään sitä, minkä se uskoi johtavan pysyvään rauhaan: EU lupasi entisille Jugoslavian tasavalloille, Kosovolle ja Albanialle, että vielä jonain päivänä ne ovat EU-jäseniä. Siitä asti unioni on yrittänyt viedä demokratiaa sodasta toipuvalle alueelle oman laajentumispolitiikkansa kautta. 

Länsi-Balkan on osoittautunut vaikeammaksi alueeksi EU:lle kuin vuonna 2004 liittyneet entiset neuvostotasavallat. Vanhan vallan syrjäyttäminen ja vaalien järjestäminen eivät riitä demokraattisen yhteiskunnan luomiseksi.

presentation-4

ALUSSA SUUNTA OLI oikea, motivaatio kova ja tulokset ensimmäisinä vuosina hyviä: maat tekivät demokraattisia muutoksia, ja EU auttoi Montenegron ja Kosovon itsenäisiksi ilman uusien konfliktien syttymistä. Entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa alettiin tuomita serbien tekemiä sotarikoksia. Mikään näistä ei kuitenkaan tuonut helpotusta kaikista vanhimpaan ongelmaan, eli etniseen vihaan.

Olli Rehn sai Länsi-Balkanin kontolleen aloittaessaan EU:n laajentumiskomissaarina vuonna 2004. Rehn otti laajentumiseen tiukan linjan, sillä unionin ilmapiiri oli muuttunut merkittävästi. Vuoden 2004 jättilaajentumisen jälkeen jäsenmaat olivat haluttomia uudelle suurelle kierrokselle.

Kun unionin perustuslaki vielä ajautui ongelmiin jäsenmaissa, Rehnille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin painottaa, että Länsi-Balkanin maiden on jatkettava uudistuksia ja täytettävä vaatimukset ennen kuin jäsenyydestä edes keskustellaan. Vuonna 2004 liittyneiden jäsenmaiden saamia myönnytyksiä ei olisi tarjolla Länsi-Balkanille.

Ilmapiiri muuttui pian vieläkin huonommaksi. Kun Kosovo oli julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008, Yhdysvaltojen pankkisektori romahti. Siitä alkanut pitkä taantuma on vienyt unionin voimavaroja, mikä näkyy myös Länsi-Balkanilla. Pankkikriisin jälkeen Kreikan talous hajosi. Sitä seurasi pakolaiskriisi.

Suurin isku unionille on kuitenkin Britannian EU-ero.

1

BREXIT-NEUVOTTELUJEN viemä aika seuraavien vuosien aikana on pois jostain muusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Länsi-Balkan kärsii sekä brexitistä että siihen johtaneesta euroskeptisyyden noususta.

Unioni laajeni vuosina 2004–2013 peräti 13 maalla. Kierros kierrokselta mukaan otettiin valtioita, joiden demokratian tila oli aina huonompi kuin aiemmilla liittyjillä. Jäsenmaat eivät halua enää ottaa sitä riskiä, että jäseniksi päästetään liian kehittymättömiä maita, joiden ongelmat kaatuvat heti unionin niskoille.

Vaikka Euroopan parlamentti ääriryhmiä lukuun ottamatta kannattaa Länsi-Balkanin integraatiota, ei kenelläkään ole suurta intohimoa tehdä sitä nopeasti. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on todennut, ettei hänen kaudellaan oteta mukaan uusia jäsenmaita. Laajentuminen ei siis ole asialistalla vielä vuosiin, vaikka EU-johtajat Angela Merkel ja Francois Hollande etunenässä ovatkin koettaneet puhua faktoja ympäri ja vakuuttaneet laajentumisen jatkuvan. He eivät halua, että jäsenyydestä haaveilevat maat kadottavat toivonsa ja sitä mukaa halunsa tehdä uudistuksia.

Unionin lukuisat ongelmat talouskriisistä unionin jäsenen lähtemiseen ovat myös tehneet unionista vähemmän houkuttelevan Länsi-Balkanin maille. Kun uudistusten suurin palkinto, EU-jäsenyys ei enää näyttäydy kaikkien ongelmien ratkaisijana, into demokratisointiin pienenee.

 

SUUREN LAAJENTUMISEN lisäksi toinen syy integraation jarruttamiselle ovat Puola ja Unkari, joiden oikeusvaltiota alasajaville oikeistohallituksille EU ei voi tehdä juuri mitään. Tämä johtuu siitä, että sinä hetkenä, kun maa liittyy unionin jäseneksi, unionin valta maan sisäiseen kehitykseen supistuu.

Siksi Länsi-Balkanilta vaaditaankin nyt paljon enemmän kuin Tsekiltä, Virolta, Romanialta ja Bulgarialta vaadittiin. Unioni haluaa varmistaa, että uudet jäsenet ovat taloudellisesti valmiita ottamaan jäsenyyden velvollisuudet vastaan, ettei niiden demokratia ole pelkkä kulissi, ja että maiden sisällä kunnioitetaan ihmisoikeuksia.

2

NYT JOS KOSKAAN EU voisi siis vaikuttaa Länsi-Balkanin maiden demokratisoitumiseen.

Maat ovat tehneet poliittisia ja taloudellisia uudistuksia vain siksi, että EU velvoittaa niiltä pitkän listan muutoksia. Sen lisäksi, että maiden täytyy siirtyä markkinatalouteen, niiden täytyy kitkeä korruptio, luoda toimiva ja kriittinen kansalaisyhteiskunta, kunnioittaa vähemmistöjen oikeuksia, saada oikeuslaitoksensa toimimaan, opetella tulemaan toimeen naapurimaiden kanssa ja tietenkin luoda toimiva ja vahva demokraattinen järjestelmä.

Lista on pidempi ja vaativampi kuin millään EU-jäsenkandidaatilla ikinä. Nykyisellä laajentumiskomissaarilla on nyt käytännössä mahdoton tehtävä. Hänen on painostettava demokratialle osittain vastustuskykyisiksi osoittautuneita maita muutoksiin, yrittää uskotella hakijamaille, että jäsenyys on saavutettavissa oleva tavoite ja toivottava, ettei jäsenmaiden ja komission ilmapiiri muutu enää nuivemmaksi.

Jos EU:n kiinnostus entisestään herpaantuu, ei mailla ole syytä jatkaa uudistuksia. Erityisen huolestuttavaa se on demokratiakehityksen kannalta, koska tuolloin maat ottaisivat mallia todennäköisesti Venäjältä ja Turkista. 

Ensimerkit Länsi-Balkanin uudesta suunnasta tuloksesta on nähty. Kosovossa, Montenegrossa, Makedoniassa ja Albaniassa on jo ollut väkivaltaisia mielenosoituksia hallituksia vastaan. Vaarallinen varoitus tuli reilu viikko sitten Bosnia ja Hertsegovinasta, kun Bosnian serbit äänestivät Serbitasavallan itsenäisyyspäivästä laittomasti, minkä uskotaan enteilevän alueen itsenäisyyspyrkimyksiä

Maiden 15–35 prosentin työttömyysasteet takaavat sen, että iso osa ihmisistä Länsi-Balkanilla on yhteiskunnan ulkopuolella. Isis onkin rekrytoinut ahkerasti etenkin Kosovossa ja Bosniassa, ja viime vuonna Suomenkin vastaanottokeskuksissa oli tuhansia kosovolaisia ja albanialaisia, joilla ei kotimaassaan ole tulevaisuutta.

 

LÄNSI-BALKANIN poliittinen eliitti ja valtaosa kansasta kannattaa edelleen EU-jäsenyyttä. Maat kuitenkin tarvitsevat selkeän suunnan ja varmistuksen, että jäsenyys on lähi- eikä kaukaista tulevaisuutta. Oikeusvaltion vahvistaminen ei nimittäin ole maiden johtajille mieluisin harrastus, sillä demokratian lisääminen tarkoittaa myös vallan hajauttamista heiltä pois.

Länsi-Balkan elää niin kriittistä vaihetta, että EU:n painostus ja tuki uudistusten jatkamiseksi olisi elintärkeää. 

Alueen jokaisessa maassa on vuoden sisällä tapahtunut asioita, jotka osoittavat niiden liukuvan nyt kauemmaksi EU:n haluamasta suunnasta. Montenegron neljännesvuosisadan vallassa ollutta pääministeriä vastaan osoitettiin mieltä viime vuonna, Serbian johtajat ovat ottaneet etenkin median kovakouraisesti otteeseensa, Kosovon tuore presidentti joutunee sotarikostuomioistuimen kuultavaksi, ja Bosnia ja Hertsegovinassa Serbitasavalta voi käytännössä dominoida poliittista keskustelua.

Makedoniassa paljastunut salakuunteluskandaali ja sen itsevaltainen hoito ovat vaurioittaneet maan suhteita EU:hun niin pahasti, että EU on ensimmäistä kertaa uhannut lopettaa integraation valtion kanssa. Myös alueen ainoassa Jugoslaviaan kuulumattomassa maassa Albaniassa on osoitettu mieltä pääministeriä ja hallitusta vastaan

 

EU ON LÄNSI-BALKANILLA lähes umpikujassa. Toisaalta unionin on ymmärrettävästi varmistettava, että se ottaa jäsenikseen vain siihen täysin valmiita valtioita. Toisaalta liika viivyttely uhkaa johtaa siihen, että alue luisuu takaisin vanhoihin epädemokraattisiin käytäntöihin. Pahin pelko on uusi etninen konflikti. 

Uusin järkytys Länsi-Balkanin johtajille tuli syyskuun puolivälissä, kun Jean-Claude Juncker ei edes maininnut laajentumista vuosittaisessa Unionin tila -puheessaan. Toivo EU-jäsenyydestä hiipui entisestään.

Mutta jos EU haluaa vielä joskus käyttää alueen maista sanaa demokratia, unionin on löydettävä Länsi-Balkanin politiikkansa uudestaan.

Muuten käy, kuten International Commission totesi pari vuotta sitten: “Toivon ja perspektiivin menettäminen on Länsi-Balkanin poliittinen todellisuus. Ja se on vaarallinen todellisuus.”

 

Lähteet:

Kirjoittajan gradu, joka valmistuu vuonna 2017.

Geoffrey Pridham: Change and Continuity in the European Union’s Political Conditionality: Aims, Approach, and Priorities 

Solveig Richter: Two at one blow? The EU and its quest for security and democracy by political conditionality in the Western Balkans 

Syytön ellei elinkauppiaaksi todisteta

Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI


Kun Naton pommikoneet lakkasivat tulittamasta Jugoslaviaa kesäkuussa 1999, tuhoutuneen Kosovon johtoon nousivat rikolliset, jotka ovat vieläkin tuomitsematta. Vakavimpien epäilyjen mukaan Kosovon seuraavaksi presidentiksi äänestetty Hashim Thaci on pyörittänyt elinkauppaa ja mafiaa.

Helmikuussa Kosovon parlamentin enemmistö kirjoitti äänestyslappuun nimen Hashim Thaçi. Opposition kansanedustajat tekivät heti selväksi, että Thaçin valinta seuraavaksi presidentiksi ei käy. He keskeyttivät äänestyksen kyynelkaasuiskulla ja veivät äänestystuloksen perustuslakituomioistuimen arvioitavaksi. Oppositiota kannattaneet mielenosoittajat leiriytyivät parlamentin eteen, heittivät polttopulloja valtion virastojen ikkunoista sisälle ja jatkoivat puoli vuotta kestäneitä vaatimuksiaan hallituksen eroamisesta.

Opposition mukaan Thaçin valinta oli perustuslainvastainen. Lakia rikottiin, koska kaikki kansanedustajat eivät olleet paikalla äänestyksessä, ja vastaehdokas oli kisassa mukana vain näön vuoksi, eikä edes äänestänyt itseään.

Ennen perustuslakituomioistuimen päätöstä Thaçia ei voi virallisesti pitää valittuna. Mitä tahansa tuomioistuin päättää, Kosovon poliittinen tilanne horjuu. Oppositio ei voi hyväksyä Thaçia presidentiksi, ja tapansa mukaan se näyttäisi tämän väkivaltaisesti. Jos Thaçin valinta katsotaan perustuslainvastaiseksi, kukaan ei tiedä, millaisen poliittisen kaaoksen se aiheuttaisi. Hallitus ei välttämättä suostuisi kunnioittamaan päätöstä.

Kun Kosovo valitsi edellisen presidentin viisi vuotta sitten, Yhdysvaltojen Kosovon-suurlähettiläs Christopher Dell sekaantui äänestykseen. Tapauksesta syntyi skandaali, sillä Dell painosti näkyvästi parlamenttia valitsemaan aiemmin poliittisesti tuntemattoman naisen Atifete Jahjagan. Lopulta Jahjagasta tuli historian nuorin presidentti maahan, jossa naisten asemassa on paljon parantamisen varaa. 

Vaikka Dellin sekaantuminen pilkkasi Kosovon itsenäisyyttä, Jahjaga oli ulkopuolinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton ehdokas, jonka toivottiin tuovan yhtenäisyyttä etnisesti ja poliittisesti jakautuneeseen maahan. Hän piti esillä naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä sodan aikaisia seksuaalirikoksia. Jahjaga pystyi toimimaan kohtalaisen puolueettomana.

 

“Mutta ainakin nyt ulkomaalaiset Kosovossa voivat tavata maan johtajan ilman huolta siitä, että heitä syytettäisiin tuen antamisesta miehelle, jota syytetään mafian johtamisesta.” 

The Economist Jahjagan valinnasta

 

 

NYT PRESIDENTIKSI äänestetty Hashim Thaçi on kaikkea muuta kuin puolueeton ja tuntematon.   

Länsimaisten järjestöjen tekemissä raporteissa Thaçia on jo vuosia kuvailtu Kosovon rikollismaailman suurimmaksi peluriksi. Thaçi johti ennen Kosovon sotaa perustettua Kosovon vapautusarmeijaa (Kosovo Liberation Army, KLA) ja sen toimintaa ohjaavaa Drenica-ryhmää. 

Seuraavaksi tämä entinen pääministeri ja nykyinen ulkoministeri olisi nousemassa hauraan valtion korkeimmalle korokkeelle.

Thaçin laajasti tiedossa olevasta rikollistaustasta huolimatta Yhdysvallat ei yrittänyt estää Thaçin valintaa. Yhdysvalloille Thaçi ei ole ongelma, sillä hän on tehnyt maan kanssa tiivistä, jopa korruptioon asti yltänyttä yhteistyötä sotavuosista asti. 

 


ENNEN SODAN alkua vuonna 1998 Slobodan Miloševićin johtama Jugoslavia oli sortanut Kosovon albaaneja vuosia. Yliopistossa ei voinut enää opiskella albanian kielellä, albaniankielinen media oli hiljennetty ja valtion virkamiehet oli korvattu serbeillä.

Ibrahim Rugovan LDK-puolueen johdolla kosovolaiset kävivät hiljaiseen, väkivallattomaan vastarintaan. Kosovoon syntyi vuosien ajaksi varjoyhteiskunta. Kosovolaiset maksoivat Rugovan hallitukselle veroja, joilla rahoitettiin muun muassa albaniankielinen koulutus.

Länsimaat kiittelivät Rugovan väkivallatonta linjaa, mutta eivät tehneet mitään, jotta Miloševićin toimet olisi saatu lopetettua. Ulkomailla, diasporassa eläneet Kosovon albaanit totesivat, että nyt saa riittää.

Viimeinen pisara oli monille se, ettei Kosovoa otettu edes puheeksi Bosnian sodan päättäneen Daytonin rauhansopimuksen neuvotteluissa vuonna 1995. Bosnian sodassa Serbian tukemat Bosnian serbit toteuttivat muun muassa Srebrenican kansanmurhan.

Diasporassa asuvat kosovolaiset perustivat Kosovon vapautusarmeijan jo vuonna 1991. KLA:n toiminta muuttui aggressiiviseksi vuonna 1995, koska jäsenet eivät enää uskoneet Rugovan gandhimaiseen otteeseen. Kun serbit jatkoivat albaanien alistamista, myös kansalaiset kääntyivät tukemaan KLA:ta ja sen väkivaltaista vastarintaa. Rahoituksen KLA sai muun muassa Kotimaa kutsuu -nimisen rahaston kautta, johon kansalaiset lahjoittivat rahaa.




KLA:N aloitettua serbien vastaiset toimet ja sissisodankäynnin, myös Kosovon sodassa oli kaksi aggressiivista osapuolta.

Sodan aikana ja sen jälkeen KLA vangitsi sekä serbejä, romaneja ja muita vähemmistöihin kuuluneita että albaaneja, joiden epäiltiin tekevän yhteistyötä serbien kanssa. Monien mielestä mittakaava vastasi etnistä puhdistusta. 

KLA käytti hyväkseen naapurimaa  Albanian sekasortoa ja perusti Pohjois-Albaniaan useita pidätyskeskuksia. Toisen valtion käyttäminen tällaiseen tarkoitukseen ei ollut vaikeaa, sillä Albania toipui talousromahduksesta ja kansannoususta. Maan pohjoisosia ei valvonut kukaan, ja toisaalta naapurimaan johto halusi tukea Kosovon kansallismielistä liikettä.  

Pidätyskeskuksia oli ainakin kuusi. Joissain niistä säilytettiin aseita, joissain koulutettiin ja hoidettiin haavoittuneita taistelijoita. Pahamaineisessa Keltaisessa talossa harjoitettiin prostituutiota.

Ennen kaikkea keskukset toimivat vankiloina. Arvioiden mukaan KLA vangitsi ainakin 400 serbiä ja albaania, joista osa pääsi sodan jälkeen vapaiksi, mutta monen kohtalo on jäänyt ratkaisematta. Vankeja kidutettiin, pahoinpideltiin ja tapettiin. Selvitysten mukaan presidentiksi äänestetty Hashim Thaçi oli vastuussa kaikesta tästä

 


KUN NATON pommikoneet hiljenivät, Fushë-Krujën pidätyskeskuksessa alkoi uusi vaihe. Lääketieteellisten testien perusteella valitut, hyvin syötetyt ja hoidetut serbit tapettiin yllättäen nopealla laukauksella päähän.

Ruumiit vietiin alkeelliseen leikkaussaliin, jossa uhrien munuaiset poistettiin ja vietiin yksityiskoneella Turkkiin.

KLA:ta on tuskin pidetty mehukestejä järjestävänä hyväntekeväisyysjärjestönä, mutta silti tieto elinkaupasta tuli kaikille järkytyksenä. Tietoa alkoi tihkua vasta vuonna 2009, kun entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimen (ICTY) johtava syyttäjä Carla Del Ponte julkaisi muistelmansa.

Del Ponte kirjoitti, että häntä oli estetty tutkimasta KLA-johtajien tekoja, joista hän oli saanut vihiä amerikkalaisen radiotoimittajan Michael Montgomeryn tehtyä omia tutkimuksia aiheesta. Muistelmissaan Del Ponte teki selväksi, että KLA-johtajat ovat hänen tietojensa mukaan osallistuneet jopa elinkauppaan.

Syytteet olivat kovia. Euroopan neuvosto pani sveitsiläisen Dick Martyn selvittämään väitteiden todenperäisyyttä. Tuloksena oli vuonna 2010 julkaistu suorasanainen ja pettynyt, suorastaan trillerimäinen raportti. Martyn haastattelu- ja todistusaineisto oli vakuuttavaa, ja raportissa kerrotaan myös KLA:n harjoittamasta elinkaupasta. Suurimman kohun hän aiheutti julkaisemalla useiden KLA:n johtohahmojen, nykyisten johtavien poliitikkojen nimiä ja linkittämällä ne erilaisiin vakaviin rikoksiin ja sotarikoksiin. 

Martyn selvitysten mukaan nimenomaan Hashim Thaçi oli KLA:ta ohjanneen Drenica-ryhmän johtaja. Presidentinpestiään himoitseva Thaçi oli siis vastuussa myös vankien kohtalosta ja hyvin tuottoisasta elinkaupasta. Arvioiden mukaan KLA tienasi yhdestä ruumiista 45 000 dollaria



KOSOVOSSA VALLANJAKO aloitettiin jo ennen sodan päättymistä. Konfliktin aikana KLA jakautui osastoiksi, joista jokainen otti haltuunsa oman alueen Kosovosta. Osastojen johtajat olivat KLA:n arvovaltaisimpia hahmoja.

Drenica-ryhmään kuuluivat Thaçin lisäksi muun muassa Kosovon parlamentin nykyinen puhemies Kadri Veteli sekä entinen liikenneministeri Fatmir Limaj ja entinen pääministeri ja puolustusministeri Agim Ceku. Myös oppositiopuolue AAK:n johtaja ja entinen pääministeri Ramush Haradinaj sekä entinen puhemies ja virkaatekevä presidentti Jakup Krasniqi ovat olleet KLA:n johdossa. Thaçin terveyspoliittisena neuvonantajana toiminut Shaip Muja oli merkittävä henkilö KLA:ssa ja hän oli myöhemmin antamassa lupaa elinkaupasta syytetyn Medicus-klinikan perustamiselle. 

Thaçin oma puolue PDK on perustettu KLA:n raunioille, ja KLA:n pohjalta myös rakennettiin sodan jälkeen Kosovon suojelujoukot (Kosovo Protection Corps).

Kaikesta KLA:n toiminnasta päättänyt Drenica-ryhmä jatkoi sodan loputtua, jolloin vapautusarmeijan vaikutusvaltaisin henkilö Thaçi nimitti itsensä pääministeriksi. Moni muukin Drenica-ryhmän jäsenistä nousi maan poliittiseen johtoon samaan aikaan, kun he pyörittivät mafiatyylistä järjestäytynyttä rikollisuutta: heroiinikauppaa, tupakan salakuljetusta ja prostituutiota.

Korkeista poliittisista asemistaan käsin he onnistuivat monopolisoimaan polttoainekaupan ja rakennussektorin.



KOSOVON SODAN aikaisia, serbien tekemiä sotarikoksia on tutkittu ja tuomittu ICTY:ssä. Tuomioistuimen uskottavuutta sekä Kosovon ja Serbian suhteita on murentanut se, ettei ICTY ole onnistunut tuomitsemaan KLA-taistelijoita sodan aikaisista rikoksista. Sodan jäljiltä on edelleen kateissa noin 1 700 ihmisiä, joista lähes kolmasosa on serbejä. ICTY:n heikkous on kuitenkin ollut se, ettei sillä ole valtuuksia tutkia aseellisen konfliktin jälkeisiä rikoksia. KLA:n rikokset kuitenkin jatkuivat, kun Nato vetäytyi ja sota loppui. Elinkauppa ja kylien etniset puhdistukset tapahtuivat erityisesti keskäkuun 1999 jälkeen.

Nyt myös KLA:n jäsenet halutaan vihdoin saada vastuuseen teoistaan. Moni KLA-johtaja, kuten Haradinaj ja Limaj, ovat olleet Haagissa syytettynä, mutta fyysisen todistusaineiston puuttuessa ja todistajaohjelman heikkouksien takia molemmat on vapautettu.

EU ja Yhdysvallat ovatkin jo kauan vaatineet Kosovoa hyväksymään KLA:n toimia tutkivan erityistuomioistuimen perustamisen. Thaçin ja muiden todennäköisten syytettyjen oli käytännössä pakko hyväksyä tämä, sillä uhkana oli, että YK perustaisi omalla vallallaan tuomioistuimen. Se olisi ollut Kosovon kansainväliselle maineelle pitkä miinus. 

Laki tuomioistuimen perustamisesta ei mennyt parlamentissa läpi ongelmitta. Viime kesänä oppositio protestoi ja mellakoi, ja monet diplomaatit arvelevat Thaçin painostaneen puoluetovereitaan kulissien takana, jotta päätöstä saataisiin viivytettyä. Mediassa Thaçi on antanut tukensa tuomioistuimelle silmää räpäyttämättä. 

Thaçin presidenttiäänestyksen jälkeen Kosovon media kiirehti heti selvittämään, mitä tapahtuu, jos Thaçi saa syytteet erityistuomiostuimessa. Vastaus oli yksinkertainen: edes presidenttiys ei suojelisi Thaçia syytteiltä. 

Koska Martyn raportin avulla ei voitu nostaa syytteitä, asiaa pantiin selvittämään vielä syyttäjä Clint Williamson. Hänelle annettiin täysi mandaatti nostaa syytteitä. Williamsonin ryhmän tulokset kävivät yhteen aiempien raporttien kanssa, ja he löysivät elinkaupasta samoja tuloksia kuin Marty. Vuonna 2014 fyysinen todistusaineisto ei kuitenkaan ollut vielä niin vahva, että sen avulla olisi voitu syyttää sotarikoksista.

Williamsonin mukaan sodan päättymisen jälkeiset rikokset olivat niin järjestelmällisiä ja rankkoja, että johtajia vastaan voidaan nostaa syytteet sekä rikoksista ihmisyyttä vastaan että sotarikoksista. Syytteet nostetaan Williamsonin selvitysten tulosten perusteella heti, kun erityistuomioistuin aloittaa toimintansa.



TUOMIOISTUIN on vaikean tehtävän edessä, koska KLA:n johtohahmot ovat vallanneet kokonaisen maan instituutiot.  Heitä on pitkään pidetty Kosovossa sotasankareina, minkä vuoksi tuomioistuimen tulevat päätökset johtavat levottomuuksiin.

Vuonna 2015 useita entisiä KLA-taistelijoita saatiin kuitenkin tuomittua Kosovon omassa tuomioistuimessa. Kaksi vuotta kestänyt oikeudenkäynti oli alusta loppuun vaikea. Mielenosoittajat kutsuivat taistelijoita sankareiksi, toimittaja paljasti silminnäkijöiden identiteetit ja silminnäkijät muuttivat tarinoitaan kerta kerran jälkeen.

Tuomioistuimen toinen ongelma on se, että tapahtumista on kulunut yli 15 vuotta, eikä fyysistä todistusaineistoa ole juuri saatavissa. Silminnäkijät ovat puhuneet toimittajille ja Dick Martylle, mutta heille olisi paljon suurempi riski olla sotarikoksia tutkivan tuomioistuimen todistajina omilla kasvoillaan.  

 

”Niin kauan kuin muutamat korkeassa asemassa olevat henkilöt jatkavat omien rikostensa tutkimusten sotkemista, Kosovon kansa maksaa siitä, ja tumma pilvi jää roikkumaan maan ylle.”

Clint Williamson 

 

Edes ICTY ei ole onnistunut suojelemaan silminnäkijöitä ja todistajia. Moni on murhattu hämärissä olosuhteissa ennen tai jälkeen todistuksen. Eräs todistajaksi lupautunut vankileirin vartija löytyi ennen oikeudenkäyntiä hirttäytyneenä puistosta Saksasta. Esimerkiksi Haradinajn syytteet rikoksista ihmisyyttä vastaan on hylätty kahdesti, koska todistajia on painostettu, ja koska osa todistalausunnoista vaikutti epäilyttäviltä.

Vaikka erityistuomioistuin tulee toimimaan Kosovon lakien alla, se sijoitetaan turvallisuussyistä Haagiin. Kosovo on edelleen klaaniyhteiskunta, jossa verikosto on voimissaan. Edes tuomioita saaneet KLA:n jäsenet eivät halua ilmiantaa niitä miehiä, jotka antoivat heille käskyn toimia. He pelkäävät perheidensä puolesta.


KOSOVO OLI käännekohta kansainväliselle yhteisölle. Nato aloitti pommitukset ja humanitaarisen intervention poikkeuksellisesti ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Tarkoituksena oli ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa lopettaa valtion sisäiset ihmisoikeusloukkaukset ulkopuolisella pommituksella.

Sekaantuminen maan sisäiseen konfliktiin jätettiin kuitenkin puolitiehen. Kosovoon haluttiin vain rauhaa.

Siksi kansainvälinen yhteisö ei uskaltanut puuttua sodan jälkeiseen vallanjakoon, vaikka kaikki näkivät, että maan johtoon nousivat rikolliset. Naton tehdessä pommituksia ilmassa, KLA oli järjestön yhteistyökumppani maalla. Thaçin ja muiden KLA:n jäsenten välit Yhdysvaltojen kanssa ovat olleet tästä lähtien lämpimät. Rambouillet’n rauhanneuvotteluissa puolestaan sissijärjestön päällikkö Thaçi sai johtavan roolin, vaikka Ibrahim Rugova oli edelleen Kosovon presidentti.

Erityisesti syyttäjä Del Ponten mielestä Yhdysvaltojen tiivis yhteistyö KLA:n kanssa ja valtion haluttomuus edes ajatella järjestön tekemiä rikoksia, oli tekopyhää. 

 

JOS erityistuomioistuin löytää tarpeeksi tukea Martyn ja Williamsonin tuloksille ja onnistuu tuomitsemaan KLA:n johtohenkilöitä, Kosovon poliittinen eliitti kutistuu ja uusiutuu. Korruptoituneiden poliitikkojen joutuminen telkien taakse ei olisi huono asia Kosovon tulevaisuuden kannalta, mutta se tarkoittaa lisää mellakoita, kyynelkaasua ja Molotovin cocktaileja.

On selvää, ettei Kosovo voinut toipua etnisestä konfliktista, kun valtion johtoon nousivat henkilöt, jotka ovat toimittaneet etnisiä puhdistuksia maan vähemmistöjen joukossa.

Aseiden laskeminen ei riitä. KLA-johtajien tuomitseminen on ainoa keino Kosovolle edes yrittää päästä yli sodan traumoista ja etnisestä vihasta.

Rauha ei ole täydellinen ennen kuin suurimmat rikolliset on saatu vastuuseen.

 

“Ei voi eikä saa olla yhtä oikeutta voittajille ja toista oikeutta häviäjille.”

Dick Marty

 

Lähteet:

Tim Judah: Kosovo – What Everyone Needs to Know
Dick Marty: Inhuman Treatment of People and Illicit Trafficking in Human Organs in Kosovo 
Internatonal Independent Commission on Kosovo: The Kosovo Report

Turvapaikka on monen kosovolaisen viimeinen mahdollisuus

My milk lasts longer than my visa. Maitoni kestää kauemmin kuin viisumini. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Pakolaisuus on kosovolaisille tuttu asia. Kun Kosovossa sodittiin 1990-luvun lopussa, kymmenettuhannet Kosovon albaanit saivat turvapaikan toisista Euroopan maista. Elintaso kotimaassa on jäänyt jälkeen, minkä takia moni siirtää katseensa jälleen Saksaan ja Pohjoismaihin. Toinen suunta on Syyria.

 

Kun turvapaikanhakijoiden määrä lähti nousuun viime vuonna, yksi asia pisti kaikkien silmään. Toiseksi ja kolmanneksi eniten turvapaikanhakijoita saapui Saksaan maista, joissa ei sodita: Albaniasta ja Kosovosta. 

Poliitikot totesivat, että turvapaikat on varattu vainotuille sekä konfliktia ja Isistä pakeneville. Syksyllä Länsi-Balkanin maat julistettiin turvallisiksi. Niistä saapuvat turvapaikanhakijat palautetaan takaisin kotimaahansa mahdollisimman nopeasti.

Tällä kertaa kosovolaiset eivät pakene sotaa. He eivät asu pakolaisleireillä Makedoniassa, eivätkä hae turvapaikkaa tuntemattomasta maasta. Päinvastoin, monille esimerkiksi Saksa, Suomi ja Ruotsi ovat maita, joissa heillä on valmiina oma yhteisö ja sukulaisia. Suomessakin on noin 12 000 kosovolaista.

Kosovolaiset pakenevat, koska toivottomuus ja tulevaisuuden näkymien puute ovat monelle arkipäivää.

 

MUUTTOAALTO alkoi jo vuoden 2014 lopulla. Valtava joukko kosovolaisia nousi bussiin pääkaupunki Pristinassa ja matkusti Serbian ja Unkarin rajalle Suboticaan.  Arviot laittomasti maasta lähteneiden määrästä vaihtelevat 40 000:sta ylöspäin. Maassa, jossa on alle kaksi miljoonaa asukasta, luvut ovat suuria.

Muuttamisen takia monet yritykset ovat menettäneet ison osan työntekijöistään, ja kouluja on tyhjentynyt oppilaista, kun kokonaiset perheet ovat lähteneet pääosin Saksaan etsimään parempaa elämää.

Kosovo itsenäistyi vuonna 2008, mutta sen jälkeen kehitys on ollut hidasta. Erityisesti nuoret ovat pettyneet siihen, ettei elintaso ole noussut eikä maa ole lähentynyt muuta Eurooppaa tarpeeksi nopeasti.

Yhteiskunta on epävakaa ja köyhä, ja korruptio on arkipäivää esimerkiksi sairaaloissa. Tällainen ympäristö ei houkuttele kansainvälisiä yrityksiä sijoittamaan ja luomaan työpaikkoja Kosovoon.

 

MAA ON päässyt vähintään polvilleen verrattuna sodan jälkeiseen sekasortoon, mutta tavallisia ihmisiä jaloilleen nousun tahti ei huimaa. Kosovolaisen keskitulo on vain 3 600 euroa vuodessa  (Suomessa vastaava luku on noin 37 000 euroa).

Maan täydellisen romahduksen on estänyt diaspora. Ulkomailla asuvat ja työskentelevät kosovolaiset lähettävät sukulaisilleen rahaa joka kuukausi, ja vuonna 2012 lähes neljännes kosovolaisista perheistä sai rahalähetyksiä. Samana vuonna yksi perhe hyötyi tästä keskimäärin 2 800 euroa vuodessa. Diasporan lähettämät rahat ja tavarat ja heidän Kosovossa vieraillessaan käyttämänsä rahat tekevät peräti 10 prosenttia Kosovon bruttokansantuotteesta.

 

KOSOVOSSA lakimiehet hakevat tosissaan autonkuljettajan työtä. Työttömyysprosentti on 35 ja nuorisotyöttömyys jo 60 prosenttia. Hyvin harva kosovolainen voi tavoitella unelmiaan, koska heidän on tehtävä sitä työtä, josta maksetaan ensimmäisenä. Mikäli he löytävät työtä lainkaan.

Toivottoman tulevaisuuden lisäksi toinen syy pakenemiselle on liikkumisen vapauden puuttuminen. Kosovolaisilla ei ole viisumivapautta, ja he saavat matkustaa passilla vain naapurimaihin, Turkkiin ja Malediiveille.

Suomalainen nuori voi lähteä kolmeksi kuukaudeksi Ranskaan vain etsimään työtä, mutta kosovolainen ei voi sitä tehdä. Viisumivapauden puuttumisen takia interrail, Saksassa asuvien sukulaisten luona vierailu tai lyhyt työnteko toisessa eurooppalaisessa maassa ei ole kosovolaiselle helppoa.

 

AINOA MAHDOLLISUUS työntekoon ulkomailla on työlupa, jota anotaan kohdemaan suurlähetystön kautta. Työluvan saaminen edellyttää valmista työpaikkaa ja taattua toimeentuloa esimerkiksi Suomessa.

Osa kosovolaisista lähteekin maasta laittomasti siksi, että työlupia EU-maihin on vaikeaa saada. Tällä hetkellä toiveet liikkumisen vapaudesta ja maan kansainvälisen aseman parantumisesta ovat jäissä. Yritys liittyä Unescon jäseneksi kaatui marraskuussa, ja poliitikkojen vakuuttelusta huolimatta EU ei antanut viime vuonna suositusta Kosovon viisumirajoitusten poistosta.

Toivo muutoksista on hiipunut jo kuukausien ajan, kun maan poliittinen tilanne on ajautunut umpikujaan. Opposition mielenosoitukset ovat jatkuneet lokakuusta asti.

 

KOSOVOLAISET eivät pakene sotaa, vaan köyhyyttä, kurjuutta ja toivottomuutta. Ainoastaan vähemmistöjen edustajat voivat olla kotimaassaan hengenvaarassa.

Pakolaisten määrän takia palauttaminen on oikea ratkaisu, mutta kosovolaisten lähteminen on myös ymmärrettävää. Kun tulevaisuuden näkymät kotimaassa ovat olemattomat tai heikot, ovat suomalaisetkin lähteneet Ruotsiin tai Yhdysvaltoihin etsimään parempaa elämää.

Yhden kosovolaisen pääseminen Länsi-Euroopan työmarkkinoille voi myös pelastaa kokonaisen perheen. Ratkaisu ei ole kestävä, mutta toistaiseksi monilla kosovolaisilla ei ole muuta mahdollisuutta.

 

KUN KOSOVOLAINEN hakee turvapaikkaa, hän saattaa jättää kaiken taakseen. Kotimaahan palautuksen jälkeen hänen on aloitettava alusta maassa, jossa mahdollisuuksia on hyvin vähän. 

Tällaisessa tilanteessa radikalisoituminen uhkaa entistä varmemmin entistä useampaa kosovolaista.

Toinen suunta onkin Syyria. Turvatun tulevaisuuden puuttuminen, epätasa-arvo ja köyhyys ovat radikalisoineet suuren määrän perinteisesti erittäin maallisia Kosovon muslimeja. Väkilukuun suhteutettuna Syyriaan taistelemaan lähtevien kosovolaisten määrä on Euroopan suurin, arvioiden mukaan yli 300.

Kosovolaisilla on siis kaksi suuntaa: Eurooppa ja Syyria. Eurooppa voi vielä vaikuttaa siihen, kumpaan kosovolaiset kääntyvät.

Lue lisää:

Spiegel: Western Balkan Exodus puts pressure on Germany and EU.

Slow Journalism: Anatomy of an Exodus.

Vice Newsin raportti Pristinan mielenosoituksista. 

Kyynelkaasua ja Molotovin cocktaileja – oppositio on halvaannuttanut Kosovon

Eilinen mielenosoitus ajoitettiin Albanian lipun päivän juhlinnan yhteyteen. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Euroopan nuorimman valtion demokratia on koetuksella. Kuluneen kahden kuukauden aikana parlamentin istunnot ovat keskeytyneet opposition säännöllisten kananmuna- ja kyynelkaasuiskujen takia. Oppositio vaatii kahden sopimuksen perumista, mutta tavoittelee oikeasti uusia vaaleja ja yrittää lykätä sotarikoksia tutkivan tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä.

 

Kosovon poliisi on odottanut monta viikkoa sopivaa tilaisuutta. Pidätysmääräys suurimman oppositiopuolueen johtajasta Albin Kurtista annettiin viikkoja sitten, mutta opposition kannattajien reaktiota pelkäävä poliisi on siirtänyt pidätystä. Kun Kurti viimeksi otettiin kiinni, Pristinan keskustan yölliset mielenosoitukset rikkoivat uutiskynnyksen jopa Suomessa. Tuolloin mielenosoittajat saivat tahtonsa läpi, ja Kurti vapautettiin.

Eilen lauantaina tuhannet mielenosoittajat huusivat Albin Kurtin nimeä ja hurrasivat hänen noustessaan lavalle puhumaan. Myöhemmin opposition kokoon kutsuma mielenosoitus riistäytyi yhteenotoksi. Mellakkapoliisi vei oppositiopuolue Vetëvendosjen päämajasta tietokoneiden palvelimet ja pidätti lähes 100 mielenosoittajaa.

Yksi pidätetyistä oli Kurti.

 

ALBIN KURTI on yksi syyllisistä siihen, miksi Kosovon parlamentti ei ole kyennyt tekemään päätöksiä lokakuun alun jälkeen. Opposition salakuljettamat ja istunnoissa avaamat kyynelkaasupullot keskeyttävät istunnot viikko toisensa jälkeen. Kurtin pidätysmääräys johtui nimenomaan kyynelkaasusta. Aiemmin tällä viikolla Kurti lausui ”oodin kyynelkaasulle” yhdessä Kosovon suurimmista päivälehdistä. 

Kaksi viikkoa sitten mielenosoittajat tunkeutuivat väkivaltaisesti parlamenttiin ja aiheuttivat kyynelkaasuiskullaan kaaosta. 

Samana päivänä siivooja löysi perustuslakituomioistuimen pihasta käsikranaatin. Yliopistolla ollut epämääräinen kassi oli täynnä Molotovin cocktaileja.

 

KOSOVO ON ottanut merkittäviä askelia kohti vielä kaukana häämöttävää EU-jäsenyyttä. Kesällä parlamentti äänesti erityistuomioistuimen perustamisesta vuosien 1998–1999 sodan sotarikosten käsittelemiseksi. Tuomioistuimen perustaminen oli EU:n ehto Kosovolle poliittisten suhteiden lähentämiseksi.

Hallitus kannatti tuomioistuinta, vaikka useat ministerit joutuvat itse tuomioistuimen eteen. Oppositio äänesti päätöstä vastaan, koska tuomioistuimessa syytteitä tulevat saamaan Kosovon vapautusarmeijan johtohahmot, jotka ovat erityisesti opposition keskuudessa edelleen sotasankareita ja uhreja, eivät sotarikollisia. 

Ei Kosovon jakamiselle. Vapauttakaa aktivistit. Ei Kosovon jakamiselle -kyltissä Kosovon kartasta on otettu pois serbienemmistöiset kunnat. Kosovo kuuluisi siis vain albaaneille. Vapauttakaa aktivistit -kyltti viittaa poliisin jo pidättämiin oppositiopoliitikkoihin ja mielenosoittajiin. Kuva: Oona Lohilahti

 

TÄLLÄ HETKELLÄ oppositio sanoo jatkavansa mielenosoituksia ja kyynelkaasuiskuja niin kauan, kunnes hallitus vetäytyy kahdesta syksyllä allekirjoittamastaan sopimuksesta. 

Serbikuntien liiton perustaminen mainitaan jo Kosovon itsenäistymisen mahdollistaneessa Ahtisaaren sopimuksessa, ja toteutuessaan se antaa Kosovon serbivähemmistölle enemmän itsehallintoa. Toinen sopimus siirsi maata Kosovolta Montenegrolle.

Vaikka liiton perustaminen oli periaatteessa välttämätöntä, hallituksen tapa viedä asiaa eteenpäin ei ollut riittävän läpinäkyvä, eikä asiasta käyty tarpeeksi parlamentaarista keskustelua.

Silti opposition populistiset mielenosoitukset ovat demokratialle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Mitä kauemmin mellakointi jatkuu, sitä helpommin myös poliisi rikkoo sopivan toiminnan rajan. 

Opposition rähinöinti perustuu pitkälti ajatukselle Kosovosta vain albaaneille kuuluvana valtiona, vaikka maassa on myös merkittäviä vähemmistöjä, suurimpana niistä serbit. Tämän takia serbien itsehallinnon lisääminen ja maan pinta-alan kutistuminen ovat oppositiolle kynnyskysymyksiä. 

Kuten erityistuomioistuin, myös serbikuntien liiton perustaminen oli EU:n vaatimus Kosovolle neuvottelujen jatkamiseksi. Koska molemmat päätökset tehtiin, lokakuussa Kosovo allekirjoitti EU:n kanssa Stabilization and Association Agreementin, jonka tuloksena Kosovo on virallisesti EU-jäsenehdokas.

 

VASTUSTAMALLA serbikuntien liittoa ja sotarikosten selvittämistä oppositio vastustaa myös Kosovon eurooppalaistumista ja oikeusvaltiokehitystä.

Parlamentin vähemmistö on ottanut väkivallan keinokseen edistää tavoitteitaan. Saksan suurlähettiläs arvioikin, että koska kahden sopimuksen allekirjoituksia ei enää voi perua, opposition tavoitteena on ainakin viivästää tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä. Kaikkien oppositiopoliitikkojenkaan sotavuosien historia ei ole puhdas.

Selkein syy mielenosoituksille on silti opposition haave uusista vaaleista. Tämän syksyn tapahtumat ovat kuitenkin nostaneet hallituksen kannatusta, ei opposition.

Kosovolaiset ymmärtävät, ettei kyynelkaasu kuulu demokratiaan tai kansanedustajan mandaattiin.