Sosiaalinen media toi kissanpennut terroristien propagandaan

KARLA KEMPAS

Mustiin pukeutunut mies tarjoilee kirjavalle kissalle kahvipannusta maitoa. Samassa valokuvassa matolla löhöää mies, jonka sylissä lepää ase. Tällaista on terroristien propaganda 2010-luvulla.

Kuten kaikki muukin viestintä myös propaganda on muuttunut huimasti vuosisadan vaihteen jälkeen. Pönötysvideot eivät enää vaikuta nuoriin kuten ennen. Jopa terroristien pitää olla somessa.

Terroristijärjestö Isisiä voi hyvällä perusteella kutsua nykyajan tunnetuimmaksi terroristibrändiksi. Järjestö tunnetaan joukkomurhistaan, teloitusvideoistaan ja maailmanlopun ideologiastaan. Isis on alkutaipaleestaan asti hyödyntänyt sosiaalista mediaa. Kun Isis-taistelijat aloittivat hyökkäykset, alkoi samalla Twitterissä propaganda-kampanja #AllEyesonISIS. 

Isisin propaganda tuntuu purevan. Ainakin The Soufan Groupin raportin mukaan ulkomaalaisia on matkustanut äärijärjestöjen riveihin Syyriaan ja Irakiin 27 00031 000. Määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2014. Myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa tehdyt terrori-iskut ovat usein Isisin ihailijoiden käsialaa.

 

ISIS ON vastannut median muutokseen ammattimaisesti tuotettujen videoiden ja Twitter-propagandan lisäksi emojeilla ja meemeillä. Jopa suklainen pähkinälevite Nutella on yhdistetty Isisiin.

Buzzfeedin ja muiden viraalisivustojen tapaan myös Isis on tajunnut, että kissat ovat internetin klikkikeisareita. Isisin kissoille on jopa perustettu omia someprofiileja. Twitterissä ja Instagramissa “jihad-kissat” kiehnäävät konetuliaseiden ympärillä ja ovat Isis-taistelijoiden paijattavina.

Kissapropaganda on suunnattu erityisesti länsikulttuurissa kasvaneille, ja juuri siksi se on herättänyt huomiota länsimediassa.

KISSOJEN valokuvaaminen voi vaikuttaa naurettavalta tavalta rekrytoida uusia taistelijoita sodan runtelemaan Syyriaan. Jopa Isisin omat kannattajat ovat vitsailleet CNN-televisioyhtiön kustannuksella, koska se nosti Nutellan ja kissameemit uutislähetykseensä.

Ei olisi silti ensimmäinen kerta, kun huvittava sisältö tehoaisi yleisöön.

Tietokirjailijat Katleena Kortesuo ja Olli-Pekka Vainio kuvaavat kirjassaan Diktaattorin käsikirja, miten Yhdysvalloissa testattiin toisen maailmansodan aikana kampanjavideoiden vaikutuksia ihmisten asenteisiin. Testiryhmä, joka katseli maanpuolustusta ihannoivia videoita, piti niitä huvittavina ja tunnisti ne propagandaksi. Siitä huolimatta yhdeksän viikon jälkeen videoille altistunut ryhmä suhtautui sotaretkeen toista testiryhmää myönteisemmin.

Isis tavoittelee samanlaista vaikutusta, eli myönteisiä mielikuvia ja pysyvää muistijälkeä. Ja kukapa meistä ei pitäisi edes yhdestä näistä kolmesta: meemeistä, kissoista tai Nutellasta.

Lisälukemista:

Popular Science: Terror on Twitter – How ISIS is taking war to social media

The Economist: Unfriended – There are signs that Islamic State’s propaganda machine is losing its edge

Turvapaikka on monen kosovolaisen viimeinen mahdollisuus

My milk lasts longer than my visa. Maitoni kestää kauemmin kuin viisumini. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Pakolaisuus on kosovolaisille tuttu asia. Kun Kosovossa sodittiin 1990-luvun lopussa, kymmenettuhannet Kosovon albaanit saivat turvapaikan toisista Euroopan maista. Elintaso kotimaassa on jäänyt jälkeen, minkä takia moni siirtää katseensa jälleen Saksaan ja Pohjoismaihin. Toinen suunta on Syyria.

 

Kun turvapaikanhakijoiden määrä lähti nousuun viime vuonna, yksi asia pisti kaikkien silmään. Toiseksi ja kolmanneksi eniten turvapaikanhakijoita saapui Saksaan maista, joissa ei sodita: Albaniasta ja Kosovosta. 

Poliitikot totesivat, että turvapaikat on varattu vainotuille sekä konfliktia ja Isistä pakeneville. Syksyllä Länsi-Balkanin maat julistettiin turvallisiksi. Niistä saapuvat turvapaikanhakijat palautetaan takaisin kotimaahansa mahdollisimman nopeasti.

Tällä kertaa kosovolaiset eivät pakene sotaa. He eivät asu pakolaisleireillä Makedoniassa, eivätkä hae turvapaikkaa tuntemattomasta maasta. Päinvastoin, monille esimerkiksi Saksa, Suomi ja Ruotsi ovat maita, joissa heillä on valmiina oma yhteisö ja sukulaisia. Suomessakin on noin 12 000 kosovolaista.

Kosovolaiset pakenevat, koska toivottomuus ja tulevaisuuden näkymien puute ovat monelle arkipäivää.

 

MUUTTOAALTO alkoi jo vuoden 2014 lopulla. Valtava joukko kosovolaisia nousi bussiin pääkaupunki Pristinassa ja matkusti Serbian ja Unkarin rajalle Suboticaan.  Arviot laittomasti maasta lähteneiden määrästä vaihtelevat 40 000:sta ylöspäin. Maassa, jossa on alle kaksi miljoonaa asukasta, luvut ovat suuria.

Muuttamisen takia monet yritykset ovat menettäneet ison osan työntekijöistään, ja kouluja on tyhjentynyt oppilaista, kun kokonaiset perheet ovat lähteneet pääosin Saksaan etsimään parempaa elämää.

Kosovo itsenäistyi vuonna 2008, mutta sen jälkeen kehitys on ollut hidasta. Erityisesti nuoret ovat pettyneet siihen, ettei elintaso ole noussut eikä maa ole lähentynyt muuta Eurooppaa tarpeeksi nopeasti.

Yhteiskunta on epävakaa ja köyhä, ja korruptio on arkipäivää esimerkiksi sairaaloissa. Tällainen ympäristö ei houkuttele kansainvälisiä yrityksiä sijoittamaan ja luomaan työpaikkoja Kosovoon.

 

MAA ON päässyt vähintään polvilleen verrattuna sodan jälkeiseen sekasortoon, mutta tavallisia ihmisiä jaloilleen nousun tahti ei huimaa. Kosovolaisen keskitulo on vain 3 600 euroa vuodessa  (Suomessa vastaava luku on noin 37 000 euroa).

Maan täydellisen romahduksen on estänyt diaspora. Ulkomailla asuvat ja työskentelevät kosovolaiset lähettävät sukulaisilleen rahaa joka kuukausi, ja vuonna 2012 lähes neljännes kosovolaisista perheistä sai rahalähetyksiä. Samana vuonna yksi perhe hyötyi tästä keskimäärin 2 800 euroa vuodessa. Diasporan lähettämät rahat ja tavarat ja heidän Kosovossa vieraillessaan käyttämänsä rahat tekevät peräti 10 prosenttia Kosovon bruttokansantuotteesta.

 

KOSOVOSSA lakimiehet hakevat tosissaan autonkuljettajan työtä. Työttömyysprosentti on 35 ja nuorisotyöttömyys jo 60 prosenttia. Hyvin harva kosovolainen voi tavoitella unelmiaan, koska heidän on tehtävä sitä työtä, josta maksetaan ensimmäisenä. Mikäli he löytävät työtä lainkaan.

Toivottoman tulevaisuuden lisäksi toinen syy pakenemiselle on liikkumisen vapauden puuttuminen. Kosovolaisilla ei ole viisumivapautta, ja he saavat matkustaa passilla vain naapurimaihin, Turkkiin ja Malediiveille.

Suomalainen nuori voi lähteä kolmeksi kuukaudeksi Ranskaan vain etsimään työtä, mutta kosovolainen ei voi sitä tehdä. Viisumivapauden puuttumisen takia interrail, Saksassa asuvien sukulaisten luona vierailu tai lyhyt työnteko toisessa eurooppalaisessa maassa ei ole kosovolaiselle helppoa.

 

AINOA MAHDOLLISUUS työntekoon ulkomailla on työlupa, jota anotaan kohdemaan suurlähetystön kautta. Työluvan saaminen edellyttää valmista työpaikkaa ja taattua toimeentuloa esimerkiksi Suomessa.

Osa kosovolaisista lähteekin maasta laittomasti siksi, että työlupia EU-maihin on vaikeaa saada. Tällä hetkellä toiveet liikkumisen vapaudesta ja maan kansainvälisen aseman parantumisesta ovat jäissä. Yritys liittyä Unescon jäseneksi kaatui marraskuussa, ja poliitikkojen vakuuttelusta huolimatta EU ei antanut viime vuonna suositusta Kosovon viisumirajoitusten poistosta.

Toivo muutoksista on hiipunut jo kuukausien ajan, kun maan poliittinen tilanne on ajautunut umpikujaan. Opposition mielenosoitukset ovat jatkuneet lokakuusta asti.

 

KOSOVOLAISET eivät pakene sotaa, vaan köyhyyttä, kurjuutta ja toivottomuutta. Ainoastaan vähemmistöjen edustajat voivat olla kotimaassaan hengenvaarassa.

Pakolaisten määrän takia palauttaminen on oikea ratkaisu, mutta kosovolaisten lähteminen on myös ymmärrettävää. Kun tulevaisuuden näkymät kotimaassa ovat olemattomat tai heikot, ovat suomalaisetkin lähteneet Ruotsiin tai Yhdysvaltoihin etsimään parempaa elämää.

Yhden kosovolaisen pääseminen Länsi-Euroopan työmarkkinoille voi myös pelastaa kokonaisen perheen. Ratkaisu ei ole kestävä, mutta toistaiseksi monilla kosovolaisilla ei ole muuta mahdollisuutta.

 

KUN KOSOVOLAINEN hakee turvapaikkaa, hän saattaa jättää kaiken taakseen. Kotimaahan palautuksen jälkeen hänen on aloitettava alusta maassa, jossa mahdollisuuksia on hyvin vähän. 

Tällaisessa tilanteessa radikalisoituminen uhkaa entistä varmemmin entistä useampaa kosovolaista.

Toinen suunta onkin Syyria. Turvatun tulevaisuuden puuttuminen, epätasa-arvo ja köyhyys ovat radikalisoineet suuren määrän perinteisesti erittäin maallisia Kosovon muslimeja. Väkilukuun suhteutettuna Syyriaan taistelemaan lähtevien kosovolaisten määrä on Euroopan suurin, arvioiden mukaan yli 300.

Kosovolaisilla on siis kaksi suuntaa: Eurooppa ja Syyria. Eurooppa voi vielä vaikuttaa siihen, kumpaan kosovolaiset kääntyvät.

Lue lisää:

Spiegel: Western Balkan Exodus puts pressure on Germany and EU.

Slow Journalism: Anatomy of an Exodus.

Vice Newsin raportti Pristinan mielenosoituksista.