Tosimaailman atlantikset

Salomonsaaret. Kuva: YK:n kuvapankki.

KARLA KEMPAS

KOLUMNI

Samoa. Vanuatu. Palau. Cookinsaaret. Fidzi. Ja ei, tämä ei ole ainoastaan luettelo Selviytyjät-sarjan kuvauspaikoista. Edellä mainitut maat ovat muutamia esimerkkejä niistä kymmenistä pienistä saarivaltioista, joissa eläminen on vaakalaudalla, ellei merenpinnan nousua saada pysäytettyä.

 

Pienissä saarivaltioissa asuvien kodit voivat kadota aaltoihin, koska etenkin rikkaat teollistuneet maat ovat vuosikymmenien ajan laiminlyöneet ympäristöä. Kivihiili, öljy ja maakaasu tuottavat valtaosan hiilidioksidipäästöistä, ja suurimmat saastuttajat ovat EU, Yhdysvallat, Kiina ja Intia.

Saarivaltioilla on oma lehmä meressä.

Siksi ne ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen, että Pariisin ilmastosopimuksesta tuli kunnianhimoisempi kuin etukäteen odotettiin. Pienten saarivaltioiden oikeuksia ajavat järjestöt lobbasivat ankarasti ja saivat äänensä kuuluviin ilmastokokouksessa. Ilman niitä Pariisin sopimukseen olisi tuskin kirjattu tavoitteeksi keskilämpötilan alle 1,5 asteen nousua.

Pariisin sopimus tuli voimaan yllättävän nopeasti, muttei hetkeäkään liian aikaisin. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu voi pakottaa tuhannet pienten saarivaltioiden asukkaat pakenemaan kotoaan jo kuluvan vuosisadan aikana.

Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan merenpinta voi nousta jopa metrin vuoteen 2100 mennessä, jos maailman keskilämpötila nousee neljä astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Se tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi Tuvalussa, Kiribatissa ja Marshallinsaarilla pitäisi keksiä varsin atlantismaisia ratkaisuja, jotta asuminen siellä olisi edelleen mahdollista.

Näissä maissa ajoittaiset tulvat aiheuttavat jo nyt laajoja vahinkoja viljelykasveille ja juomavedelle. Merenpinnan nousu kaventaisi elintilaa myös monissa muissa saarivaltioissa.

 

MONET ilmastonmuutokselle alttiina olevista saarivaltioista ovat köyhiä, mutta ne ovat silti julistaneet kunnianhimoisia tavoitteita uusiutuvan energian käytölle. Esimerkiksi Tuvalu ja Uuden-Seelannin territorio Niue ovat asettaneet tavoitteekseen, että maiden kaikki sähkö tuotettaan uusiutuvilla energiamuodoilla vuoteen 2020 mennessä.

Vuonna 2015 Niuen sähköstä ei tuotettu uusiutuvilla prosenttiakaan ja Tuvalun sähköstä uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettiin viisi prosenttia.

Ei tarvita loogikkoa päättelemään, että Tuvalun ja Niuen tavoitteet ovat epärealistisia, kalliita ja vaikeasti toteutettavia. Samalla on selvää, että saarivaltioiden rooli ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa ja estämisessä on hyvin pieni. Vaikka joka ikinen saari saavuttaisi utopistisimmatkin tavoitteensa, se itsessään ei pysäytä vedenpinnan nousemista.

On silti symbolisesti arvokasta, että köyhienkin saarien asukkaat yrittävät elää, kuten opettavat.

 

MAROKON Marrakechissa keskusteltiin marraskuussa, miten maailman maat voisivat muuttaa Pariisissa sopimusteksiin raapustetut lupaukset käytännön toiminnaksi. Marraskuun ilmastokokouksessa Pariisin sopimuksen suunnitelma hyväksyttiin.

Jo silloin, kun Pariisin sopimus allekirjoitettiin, oli tiedossa, että tehdyt lupaukset päästöjen vähentämiseksi eivät riitä. (Valtablogi kirjoitti silloin, ettei vielä ole aika heittää yläfemmoja.YK julkisti vastikään ympäristöraportin, jonka mukaan Pariisin ilmastosopimuksen nykyiset tavoitteet voivat johtaa jopa 3,4 asteen nousuun.

Se tuntuu vaarallisen korkealta, kun tietää miten saarien käy, jos keskilämpötila nousee 4 astetta.

Pariisin ilmastosopimus perustuu luottamukseen. Jokainen valtio laatii omat suunnitelmansa päästöjen vähentämiseksi ja niiden sanaan on vain luotettava. Jos maa ei noudata omia suunnitelmiaan, rikkomusta ei seuraa rangaistus. Saarivaltiot sen sijaan kärsivät rangaistuksen muiden puolesta.

Saarivaltioiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että muut maat ovat luottamuksen arvoisia. Tässä tilanteessa maailman maat ovat kuin Selviytyjien heimoneuvosto, joka päättää, kuinka moni saari saa pysyä merenpinnan yläpuolella.

 

Lähde:

Matthew Dornan  – Renewable Energy Development in Small Island Developing States of the Pacific

Viisi uutista, jotka jäävät historiaan vuodelta 2015

KARLA KEMPAS

Kädenpuristuksia, neuvottelupöydissä istuvia tärkeitä ihmisiä, savusumua ja mieleenpainuvia väkivallantekoja. Niistä oli vuosi 2015 tehty. Valtablogi kokosi yhteen viisi uutista, joista puhumme vielä tulevina vuosina ja jotka saattavat päätyä jopa historiankirjoihin asti.

 

1. Iranin ydinsopimus muuttaa Lähi-idän ryhmädynamiikkaa

 

Heinäkuussa Iran ja Yhdysvallat, Kiina, Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Venäjä saavuttivat sovun, jonka vuoksi oli paiskittu töitä 12 vuotta.

Iranin ydinsopuna tunnetun sopimuksen tarkoituksena on estää Irania rakentamasta ydinasetta. Maa joutuu luopumaan lähes kaikesta rikastetusta uraanistaan ja kahdesta kolmasosasta rikastamiseen tarvittavista sentrifugeista. Lisäksi Iran suostuu siihen, että kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA valvoo, että Iran noudattaa sopimusta. Vastineeksi Iranin vastaisista talouspakotteista luovutaan. Tämä tarkoittaa, että Iran saa ulkomailla säilössä olleita varojaan jälleen käyttöön ja valtion asukkaat pystyvät ostamaan ulkomailla tuotettuja syöpälääkkeitä.

Sopimuksen diplomaattisia ansioita on kehuttu laajalti, mutta kaikkien mielestä neuvottelujen tulos ei riitä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen republikaanit ovat kritisoineet sopimusta äänekkäästi, koska sopimuksen ehdot eivät takaa sitä, että Iran luopuu täysin ydinaseen kehittelemisestä.

Optimistisimmat ovat silti povanneet ydinsopimuksen rauhoittavan Lähi-itää, koska se vähentää alueen kilpavarustelua. Toiset ovat ennakoineet päinvastaista tulosta. Varsinkin Saudi-Arabian liittolaisen Yhdysvaltojen ja  saudien vihamiehen Iranin lähentymisen on uskottu lyövän entistä syvemmän railon saudien ja iranilaisten välille. Välien kiristymisestä on jo nyt viitteitä.

Kävi miten kävi, Iranin ydinsopimuksella on kauaskantoiset vaikutukset Lähi-idän suhteisiin.

Lue lisää:

Mikä hiertää Saudi-Arabian ja Iranin välillä? 

Ydinsovun seuraukset: öljyn hintaan muutoksia ja lääkkeitä iranilaisille.

 

2. Euroopan pakolaiskriisi alkoi

 

Vuosi 2015 tullaan maanosassamme muistamaan vuotena, jona alkoi Euroopan pakolaiskriisi.

Uutiset Välimeren ylittäneistä pakolaisista ovat tulleet vähän väliä esiin suomalaisessa mediassa, mutta eivät missään vaiheessa nousseet pohjoisen kansan kahvipöytäkeskustelujen keskeisimmäksi aiheeksi.

Sitten pakolaisten reittien painopiste muuttui. Kesällä 2015 Balkanin halki kulki Eurooppaan enemmän pakolaisia kuin Välimeren tyrskyjen kautta. Euroopan lähialueilta paenneiden ihmisten kohtalo jäänee historiaan, sillä yhtä paljon paettiin viimeksi toisen maailmansodan aikana. Monissa maissa turvapaikanhakijoiden määrä on moninkertaistunut.

Kun vastaanottokeskuksia alettiin pykäämään pohjolan perukoille asti, suomalaiset heräsivät ja iski ymmärrys. Sieltä ne pakolaiset oikeasti tulevat. Kaukomaiden huolet vaikuttavat myös meihin. Alkoi keskustelu, joka tuskin loppuu lähivuosina.

Lisää tietoa:

Pakolaisneuvonnan kokoama faktapaketti pakolaisuudesta.

Valtablogin Saksan sisäpolitiikka antaa Euroopalle mahdollisuuden sulkea ovensa -teksti Saksan pakolaispolitiikasta.

 

3. Ihminen aiheutti Indonesian jättiläismäiset metsäpalot

 

Mikä näkyy avaruuteen saakka, on aiheuttaa hengitystiesairauksia sadoilletuhansille ihmisille ja on tituleerattu vuosisadan pahimmaksi ilmastokatastrofiksi?

Indonesian suurmetsäpalo, tietenkin. Ai et ole kuullut siitä? Älä syytä itseäsi. Kyseinen uutistapahtuma meni monelta muultakin ohi.

Elokuussa 2015 alkoi Indonesiassa jo vuosittaiseksi muodostunut metsäpalokausi, joka on pitkälti seurausta syttymisalttiista maaperästä ja niin kansainvälisten kuin paikallistenkin yritysten harjoittamasta metsän raivaamisesta polttamalla.

Viime vuonna tuli ei kuitenkaan talttunut aiempien vuosien tapaan. Etenkin Sumatran ja Borneon alueet kärsivät tulesta ja savusta. Savusumu näkyi satelliittikuvissa ja myrkytti hengitysilmaa. Lokakuuhun mennessä puoli miljoonaa ihmistä alueella kärsi hengitystiesairauksista, joiden pelätään aiheuttavan jopa satojentuhansien ennenaikaisia kuolemia tulevien vuosien aikana.

Indonesialaiset ja naapurimaiden asukkaat eivät ole ainoita, jotka kärsivät roihuavista metsistä. Indonesian metsäpalot ovat haitaksi koko ihmiskunnalle, koska tuhansien palojen yhteinen päästövaikutus on päätähuimaava. World Recources Institute -tutkimuslaitoksen mukaan metsäpalojen päiväkohtaiset päästöt ovat suuremmat kuin koko Yhdysvaltojen talouden aiheuttamat päästöt.

Valtablogin toimitus toivoo, että Indonesian poliittinen johto ja alueella toimivat yritykset heräävät ja lopettavat maan raivaamisen polttamalla. Siten vastaavanlaiset luonnonkatastrofit voidaan tulevaisuudessa välttää.

Lue lisää:

Marraskuussa Indonesiassa oli palanut metsää Kainuun kokoisen alueen verran.

The Guardianissa julkaistu mielipidekirjoitus, jossa pohditaan, miksei media tarttunut Indonesian metsäpaloihin niin hanakasti kuin olisi ollut tarpeen.

 

4. Isisistä tuli myös eurooppalaisten ongelma

 

Viime vuonna opimme, miten sanotaan “Olen Charlie” ranskaksi. Kielten oppiminen ei ole ikinä ollut niin masentavaa.

Terrorismi nousi vuosi sitten tammikuussa pääuutiseksi ympäri maailman ja Euroopassa huolestuttiin toden teolla terroristijärjestö Isisistä, kun kalashnikovien piipuilla tähdättiin satiirilehden toimitusta. 12 kuoli ja sananvapaudesta puhuttiin sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla päiväkaupalla. Samassa kuussa Boko Haram otti haltuunsa Bakan kaupungin Nigeriassa ja poltti sen lähes maan tasalle. Satoja ellei tuhansia kuoli.

Verenvuodatus ei loppunut tammikuuhun. Terroristit iskivät Tunisiassa ensin museoon ja myöhemmin turistirannalle. Myös Kenia, Irak, Turkki, Jemen, Egypti ja Libanon joutuivat terrorihyökkäysten kohteiksi vuonna 2015.

Marraskuussa somekansa ja lukuisat valtiorakennukset Sydneystä Helsinkiin verhoutuivat Ranskan väreihin. Trikolori koristi Facebook-profiilikuvia ja sanomalehtien etusivuja. Pariisin iskuina tunnettu tapahtumasarja järisytti Eurooppaa. Asein ja itsemurhapommein tehdyt iskut tappoivat 130 ihmistä. Heidän lisäkseen sadat haavoittuivat. Isku oli Ranskan verisin sitten toisen maailmansodan.

Vaikka terroristijärjestöt Isis ja Boko Haram aloittivat iskunsa suurella intensiteetillä jo vuonna 2014, vuosi 2015 tullaan todennäköisesti muistamaan terrorin vuotena. Silloin ilmiö tuli lähelle eurooppalaisia.

Lue lisää:

Valtablogissa julkaistu Tiedä ketä pelätä -kolumni, joka kirjoitettiin heti Pariisin iskujen jälkeen.

Foreign Policyn listaus vuoden verisimmistä terrori-iskuista.

 

5. Ilmastosopimus antoi toivoa puhtaammasta tulevaisuudesta

 

Pariisissa tehtiin onneksi muutakin kuin terrorismihistoriaa. Yksi vuoden hypetetyimmistä uutisista on ehdottomasti Pariisin ilmastosopimus, eli 34-sivuinen paperinivaska, jonka tarkoituksena on saada kuriin koko planeettaamme uhkaava ilmaston lämpeneminen. Ei paineita.

Erityisen merkittävää sopimuksessa on se, että kaikki maat, eli niin öljyporhot kuin atlantismaisesti veden alle vajoavat saarivaltiotkin, ovat hyväksyneet laaditun sopimuksen. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina, eli kaksi maailman suurimpiin päästelijöihin kuuluvaa maata, ovat aiemmin jättäytyneet ilmastosopimusten ulkopuolelle. Sopimus on historiallinen myös kunnianhimoisten tavoitteidensa vuoksi.

Päättäjien saavuttama sopu on ennen kaikkea viesti maailman valtioilta: Suhtaudumme ilmaston lämpenemiseen vakavasti ja aiomme osallistua sen pysäyttämiseen.

Jos ihmiskunta saa niskalenkin ilmastonmuutoksesta, Pariisin ilmastosopimus tullaan näkemään varmasti käännekohtana historiassa. Paperinivaskana, joka todella muutti maailmaa.

Lue lisää:

Valtablogin Sori Laurent Fabius, nuijan isku ei pysäytä ilmastonmuutosta -teksti, jossa analysoidaan Pariisin ilmastosopimuksen sisältöä.

Miten sopimusprosessi etenee?

 

Lämpimästä ilmastosta hyötyy koko Suomen kansa

Kansan Syvät Rivit, Valtablogin pakinoitsija

Mietin tässä vaan, kun maailman päättäjät nyt kokoontuvat Pariisiin, että miten sitä meidän pieni Suomi siellä suuressa kokouksessa pystyy puoliaan pitämään. Joutessani lueskelin vähän esityslistoja, ja kyllä meni päivä pilalle, kun tajusin, miten meitä taas viedään kuin naapurin isäntää Ikeassa.

SUNNUNTAINA 98 vuotta täyttänyt isänmaamme on ilmastonmuutoksen pääuhri. Kuten presidentti Niinistö kokouksen avauspuheessaan asiallisesti muistutti, on Suomi kärsinyt ilmastonmuutoksesta enemmän kuin muut maat, sillä meillä ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin.

Suomen sijaan huomio Pariisissakin on keskittynyt Tyynenmeren pikkuruisiin saarivaltioihin, joissa ihmisten pelätään kastelevan varpaansa merenpinnan noustessa. Jos ihmiset jaksaisivat itse ottaa asioista selvää, huomaisivat he, että ei se Tuvalu minnekään huku. Itse asiassa suurin osa Tyynenmeren saarista on kasvanut 1960-luvulta lähtien.

Me sen sijaan olemme menettäneet hohtavat hiihtohankemme, ja punkkeja on jo Keski-Suomessa saakka. Jopa Suomen mahdollisuudet mäkihypyn maailmancupin järjestäjänä ovat vaarassa. Kyllä nyt pitäisi ottaa järki käteen! Suomen täytyy lopettaa huonon omantunnon poteminen siitä, että meillä Hanasaaren nokassa kököttää muutama hiilikasa. Meidän on rohkeasti tartuttava hyötyihin, joita ilmastonmuutos meille tuo.

JOS LÄMPENEMINEN JATKUU yhtä tehokkaasti kuin tähän saakka, pitenee satokautemme jopa kaksi kuukautta vuoteen 2100 mennessä. Satokauden ja peltopinta-alan kasvu voi edistää Suomen elintarvikevientiä, koska muut maat ovat tuhonneet omaa viljelymaataan. Lisäksi viljelykasviemme kirjo ja eläinlajistostamme muuttuvat monipuolisemmiksi. Tylsien perunan ja sokerijuurikkaan sijaan peltojamme valtaavat auringonkukka, hamppu ja maissi. Lintuharrastajilla riittää pian yhä enemmän bongattavaa.

Ja ajatelkaa nyt, miten hyvää aluepolitiikkaa ilmastonmuutos on! Etelään valuneet ihmiset voivat pian palata takaisin Lappiin viljelemään maata. Pakolaiset voidaan siirtää Etelä-Savoon kekoamaan norpille talvipesiä sinne, missä jäätä vielä on.

Mutta täytyy sanoa, että kyllä minä yhdestä asiasta olin tyytyväinen niitä esityslistoja selatessani: lihan tuotannosta siellä ei puhuttu mitään. On siellä joku tolkku sentään ollut papereita laatimassa.