Patobuumi ja paskahommat kiihdyttävät Etiopian kasvua

Etiopian patoinnostuksen kruununjalokivi on Sudanin rajalle rakennettava Afrikan suurin pato. Valmistuessaan patoallas on 5 kertaa Lokan tekojärven kokoinen. Kuva: Google Maps

VEERA TEGELBERG

Hallitus haluaa vihreästä energiasta vientivaltin, ulkomaiset yritykset pystyttävät kilpaa tuulivoimapuistoja ja kotitaloudet tuottavat oman energiansa biokaasulla. 30 vuotta sitten nälänhädästä kärsinyt Etiopia on yksi maailman rohkeimmista vihreän energian tuottajista.

The Grand Ethiopian Renaissance Dam, eli Suuri Etiopian uudelleensyntymisen pato. Jo nimi kertoo, että tässä hankkeessa ei ole kyse pelkästä sähköntuotannon turvaamisesta. Mikäli aikataulu pitää, kohoaa Afrikan sarvessa sijaitsevan Etiopian länsirajalla ensi vuonna 170 metriä korkea ja liki 2 kilometriä pitkä pato. Se on valmistuessaan Afrikan suurin.

Kehittyvät valtiot saivat Pariisin ilmastosopimuksessa osansa ilmastotavoitteiden kantamisesta. Monella kehittyvällä valtiolla on erinomaiset mahdollisuudet muuttua uusiutuvan energian suurkuluttajaksi. Etiopia on yksi nopeimmin vihreään energiaan sijoittavista maista, ja sen tavoite on tulla yhdeksi Afrikan suurimmista sähkön viejistä.

 

VIELÄ 1980- JA 1990-LUVULLA Etiopia tunnettiin nälänhädän riivaamana kuivana ja köyhänä valtiona. Edeltävien vuosikymmenten aikana maassa oli koettu sisällissotia, vallankaappauksia ja sotatoimiksi äityneitä konflikteja naapurimaiden kanssa. Tänä päivänä Etiopian kasvot näyttävät toiselta. Maan pääkaupunki Addis Abeba on saanut lisänimen Afrikan Bryssel.

Etiopian talous kasvaa 10 prosenttia ja väestön määrä 2,5 prosenttia vuodessa. Jatkuvan kasvun vuoksi maa on joutunut kohtaamaan uudenlaisia pulmia. Sen on täytynyt miettiä, miten se kykenee tuottamaan esimerkiksi sähköä kaikille sitä tarvitseville yrityksille ja kotitalouksille.

Järkisyistä Etiopia on kääntänyt katseensa uusiutuvaan energiaan hiilen ja öljyn sijaan: maalla ei ole omia maakaasu- tai öljyvaroja, joihin se voisi turvautua. Öljyn rahtaaminen ulkomailta käy pidemmän päälle kalliiksi, joten vihreällä energialla on Etiopiassa vahva poliittinen tuki.

Etiopia ei ole aikeidensa kanssa yksin, sillä monissa kehittyvissä valtioissa uusiutuvat luonnonvarat ovat halvin tapa tuottaa energiaa. Sähköä tuotetaan aurinko-, tuuli- ja vesivoimalla, maalämmöllä sekä esimerkiksi lehmänlannalla. Varsinkin maaseudulla, missä sähköä ei muuten ole saatavilla, itsetehtyä biokaasua käytetään esimerkiksi ruoanvalmistuksessa.

 

LUONNON VALJASTAMINEN virtalähteeksi ei ole kuitenkaan ollut ongelmatonta rauhattoman Afrikan sarven alueella. Etiopia on käyttänyt rahaa etenkin vesivoiman rakentamiseen, ja maassa on puhuttu jo suoranaisesta patobuumista.

Innokas vesivoiman rakentaminen on kiristänyt Etiopian välejä Egyptin ja Sudanin kanssa, sillä ne kilvoittelevat samasta vesilähteestä. Etelästä virtaava Niili on Egyptin ja Sudanin elinehto. Ne ovat olleet huolissaan siitä, että Afrikan suurin pato heikentää joen virtausta. Tällä olisi vaikutusta niiden omiin mahdollisuuksiin käyttää Niilin vettä muun muassa ruoantuotannossa – ja omissa vesivoimaloissaan.

Vesivoiman rakentamiseen liittyy toki myös muita pulmia kuin kansainvälisten suhteiden kiristyminen. Etiopian jokien patoamista on kritisoitu sademäärien vähenemisen vuoksi. Maatalous voi kärsiä, jos vähävetiset joet otetaan sähköntuotantoon.

Vedelle olisi Etiopiassa muutakin käyttöä, koska maan koillis- ja itäosia uhkaa jälleen nälänhätäPatojen rakentaminen vaikuttaa lisäksi voimakkaasti niiden lähistöllä asuviin ihmisiin. Arviolta noin 20 000 etiopialaisen on muutettava pois uudelleensyntymistä juhlistavan jättipadon tieltä. Patoallas peittää alleen alueen, joka on kooltaan kaksi kertaa Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen kokoinen.

 

ON IHAILTAVAA, että Etiopian kaltaiset kehittyvät valtiot pyrkivät kohti puhdasta energiantuotantoa. Muutaman vuoden kuluttua teollisuusmaiden ympäristö- ja elinkeinoministerit voivat toivottavasti matkustaa Etiopiaan, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan tai Keniaan ihmettelemään uusia kekseliäitä energiantuotanto- tai viljelymenetelmiä.

Talouskasvun nimissä tapahtuva energiarakentaminen ei kuitenkaan saa muuttua uhkaksi maan omille kansalaisille. Vähäisten vesivarojen käytöstä on myös pystyttävä sopimaan naapurimaiden kesken niin, että vedestä ei tule itsekkään valtapolitiikan välinettä. Siihen ei ole ainakaan rauhattoman Afrikan sarven alueella varaa.

Vallankumoukset osoittivat, mikä Egyptissä mättää

Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Tasan viisi vuotta sitten alkaneet mielenosoitukset Kairon Tahrir-aukiolla innostivat länsimaalaisia. Vihdoin egyptiläiset nousevat kapinaan vaatimaan vapautta ja demokratiaa, ajateltiin. Nykytilanne poikkeaa huomattavasti sekä länsimaalaisten että mielenosoittajien haaveista.

 

Tammikuussa 2011 Tahrirille kokoontuneiden nuorten iskulauseissa kuuluivat sanat vapaus, leipä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Demokratiasta ei puhuttu. Köyhässä maassa kansalaisten on ensin saatava vatsansa täyteen, ja vasta sen jälkeen voidaan miettiä poliittista järjestelmää.

Vallankumousta tai kansannousua seuranneiden viiden vuoden aikana egyptiläiset ovat onnistuneet heittämään vallasta kaksi presidenttiä: diktaattori Hosni Mubarakin ja Muslimiveljeskunnan Mohammed Mursin

Mubarakin astuttua syrjään helmikuussa 2011 Egyptissä järjestettiin vaalit. Nykyään terroristijärjestöksi luokiteltu Muslimiveljeskunta oli ainoa hyvin järjestäytynyt ryhmä, joka kenties tämän takia voitti vaalit. 

 

TÄSSÄ VAIHEESSA länsimaat heräsivät. Vallankumouksella olikin heidän mielestään vääriä seurauksia, sillä se toi islamistit valtaan. Diktatuuriin tottuneeseen yhteiskuntaan ei syntynyt länsimaista demokratiaa edes mielenosoitusten ja vaalien avulla.

Länsimaiden riemuksi Egypti kuitenkin ajautui entistä suurempaan kaaokseen Mursin ensimmäisen presidenttivuoden aikana. Myös egyptiläiset näkivät, etteivät poliittisen islamin kannattajat osanneet hoitaa maata.

Kesällä 2013 Tahrirille lähtivät nuoren Twitter-sukupolven lisäksi heidän vanhempansa. Kansan vaatimukset yhdessä armeijan järjestämän vallankaappauksen kanssa johtivat Mursin eroon. Vallankaappausta johti Abdel Fattah al-Sisi

Vanha järjestelmä teki paluun, vaikka kansa ei sitä vielä huomannut.

 

EGYPTI ON tällä hetkellä huonommassa kunnossa kuin ennen ensimmäistä vallankumousta. Nyt maata johtaa armeijan kasvattama al-Sisi, joka perustelee ihmisoikeusloukkauksia, toimittajien mielivaltaista vangitsemista ja kansalaisten oikeuksien rajoittamista terrorismin torjunnalla. Turvallisuus ensin, vapaus sitten. 

Presidentin mukaan Egypti elää poikkeuksellista aikaa. Ihmisoikeuksien polkeminen ja mielenosoitusoikeuden rajoittaminen palvelevat al-Sisin mielestä koko 90-miljoonaista kansaa. Mielenosoittajat ja vapauden vaatijat eivät hänen mielestään ajattele maan etua.

Al-Sisi onkin ottanut median, yliopistot ja oikeuslaitoksen tiukasti valvontaansa. Viime vuoden parlamenttivaalit eivät olleet rehelliset, ja äänestysprosentti laski alle 30 prosentin.

Vaikka Muslimiveljeskunta on al-Sisin päävihollinen, toinen vastustaja, Isis, on levittänyt toimintansa jo Siinain niemimaalle. Viime aikojen veriset terrori-iskut pelaavat valitettavasti myös presidentin pussiin, joka voi yleisen turvallisuuden nimissä rajoittaa kansalaistensa oikeuksia entisestään.

 

ISLAMILAISTEN järjestöjen ja toimittajien lisäksi maalliset ihmisoikeusjärjestöt ja vasemmistolaiset aktivistit ovat presidentin tulilinjalla. Al-Sisin hallinto on pidättänyt kymmeniätuhansia egyptiläisiä poliittisista ja yleensä hyvin mitättömistä syistä.

Uudet protestilait käytännössä estävät demokratiaan kuuluvan sananvapauden käytön julkisissa tiloissa. Yli 10 ihmisen kokoontuminen tulkitaan epäilyttävänä, ja kokoontumiseen vaaditaan lupa. Monia on pidätetty vain sen takia, että he ovat hakeneet lupaa kokouksen pitämiseen. Pidätykset ovat usein mielivaltaisia, ja kaltereiden taakse on pantu myös lapsia.

Ongelmia pahentaa se, että Egyptin talous laahaa. Budjettialijäämä on 10 prosenttia. Silti al-Sisi on ohjannut vähäiset rahat näyttäviin, rikkainta väestönosaa hyödyttäviin suurprojekteihin, kuten uuden Kairon rakennukseen.

Suuren loven maan talouteen teki turismin romahtaminen viisi vuotta sitten, eivätkä viime aikojen terrori-iskut houkuttele turisteja takaisin Egyptiin.

 

OSA EGYPTILÄISISTÄ on tyytyväisiä al-Sisiin, koska hän on saanut ajettua Muslimiveljeskunnan pois vallasta ja pitää terrorismin torjuntaa tärkeimpänä tehtävänään. Monien mielestä hän on kuitenkin itsevaltaisempi hallitsija kuin 30 vuotta vallassa ollut Mubarak oli. 

Samat jännitteet, jotka johtivat viisi vuotta sitten Mubarakin lähtöön, ovat maassa nyt entistä voimakkaampia. Pelolla hallitseva al-Sisi on onnistunut rakentamaan kuilun valtion ja kansan välille. Periaatteessa olosuhteet uuteen vallankumoukseen ovat valmiit. 

Vaikka vallankumoukset eivät ole onnistuneet tavoitteissaan, harva katuu niitä. Tahrir antoi tuhansille egyptiläisille kokemuksen siitä, että muutkin haluavat samoja asioita kuin he. Vallankumoukset paljastivat myös sen, että presidentin vaihtaminen on vasta ensimmäinen askel. Muutos täytyy ulottaa kaikkiin julkisiin instituutioihin ja armeijaan.

 

EGYPTIN TILANNE on herkkä erityisesti siksi, että väestöstä puolet on alle 25-vuotiaita. He vaativat parempaa elintasoa, koulutusta ja työtä. Tällä hetkellä Egyptin johto ei pysty tai halua tarjota nuorille mitään näistä.

Nuoret myös tietävät, että kansa voi poistaa heille epämieluisan johtajan. He ovat tehneet sen ennenkin.

Lue lisää:

Det fria samtalet kvävs i Egypten

Egypt: BBC expert urges British tourists to return to land of the pharaohs

Is another revolution brewing in Egypt?

Kuvat ovat lokakuulta 2014, jolloin Valtablogin toimitus oli Egyptissä mediakurssilla.

Kuvat: Oona Lohilahti, paitsi kaksi viimeistä: Veera Tegelberg

Kuva: Oona Lohilahti