Yksi valtio, neljä presidenttiä

OONA LOHILAHTI

Euroopassa on valtio, jonka kolme suurinta etnistä ryhmää koulutetaan kukin eri opetussuunnitelman mukaan. Räätälöidyn opetuksen takia joka kuudes lapsi ei tahdo olla samassa luokkahuoneessa toiseen etniseen ryhmään kuuluvan lapsen kanssa.

 

Bosnia ja Hertsegovinasta leivotaan nyt tulevaa EU-jäsenkandidaattia. EU:ta on usein syytetty siitä, etteivät uudet jäsenmaat täytä jäsenyysehtoja, joista sovittiin Kööpenhaminassa vuonna 1993. Ehtoihin kuuluvat muun muassa toimiva markkinatalous ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Myös Bosnia ja Hertsegovinan jäsenyyshaaveilua voi kritisoida.

Maan taloustilanteesta kertoo se, että nuorisotyöttömyys on lähes 60 prosenttia. Jopa velkojiensa kanssa kamppailevassa Kreikassa nuorisotyöttömyysprosentti on pienempi, alle 50 prosenttia.

Bosnia ja Hertsegovinan suurin ongelma on kuitenkin se, että vielä 20 vuotta Bosnian sodan jälkeen valtion toiminta perustuu pitkälti kolmen kansanryhmän identiteettien erojen korostamiselle ja vahvistamiselle. Taloustilanteen parantaminen on pikkujuttu verrattuna siihen, että ihmisten pitäisi muuttaa vuosikymmenien tai jopa vuosisatojen mittaiset käsitykset toisesta etnisestä ryhmästä.

Maan tie kohti EU-jäsenyyttä alkoi vuonna 2005. Jäsenyyden esteenä on ainakin kolme tekijää, jotka kaikki liittyvät etnisen integraation puuttumiseen.

 

SERBITASAVALTA. 1990-luvun alkupuolella käydyt Jugoslavian hajoamissodat kärjistyivät Bosnia ja Hertsegovinassa bosniakkien, kroaattien ja serbien väliseksi taisteluksi. Kun Bosnia ja Hertsegovina julistautui itsenäiseksi 1. maaliskuuta 1992, kansallismieliset Bosnian serbit eivät hyväksyneet tilannetta, jossa he eivät enää eläneet samojen rajojen sisällä Serbian serbien kanssa.

Ennen Bosnian sotaa islaminuskoiset bosniakit, katoliset kroaatit ja ortodoksiset serbit elivät valtion alueella sekaisin kuin palat tilkkutäkissä. Sodan seurauksena serbit kuitenkin saivat mitä halusivat: he asuttavat nyt selkeästi omaa aluetta Itä-Bosniassa, minkä autonomian kasvattamista ja lopulta liittämistä Serbiaan he voivat ajaa.

Sodan päättäneellä Daytonin rauhansopimuksella on ollut valtava merkitys Bosnia ja Hertsegovinan nykytilanteen kannalta. Sopimuksessa muun muassa tunnustetaan Itä-Bosnian serbialueen olemassaolo. Sopimuksella myös luotiin perusta maata edelleen jakavalle etniselle identiteetille perustuvalle politiikalle.

Serbien asuttamaa Itä-Bosniaa kutsutaan Republika Sprskaksi, eli Serbitasavallaksi. Vaikka alue kuuluu Bosnia ja Hertsegovinaan, sillä on oma presidentti, poliisivoimat, hallitus ja parlamentti sekä oikeuslaitos ja perustuslaki. Tämän takia valtio on jakautunut kahteen hyvin itsevaltaiseen poliittiseen kokonaisuuteen – Serbitasavaltaan ja Bosnia ja Hertsegovinan federaatioon.

Bosnia ja Hertsegovinassa on siis jopa Britanniaa pidemmällä oleva kahden valtion malli. Skotlannilla on oma pääministeri, mutta ei perustuslakia.

Federaation ja Serbitasavallan välillä on paljon erimielisyyksiä, mutta kaikista kipein ja kiistanalaisin asia liittyy sotarikoksiin ja erityisesti Srebrenican kansanmurhaan. Vuonna 1995 Itä-Bosniassa sijaitsevassa kaupungissa serbit tappoivat parissa päivässä yli 7 000 muslimimiestä ja -poikaa, mutta viime kuussa Serbitasavalta ei suostunut käsittelemään tapahtumia ja tuomitsemaan sitä kansanmurhaksi.

EU totesi jo vuonna 2011, että kansanmurhan kieltäminen on anteeksiantamatonta. Kansanmurhan tunnustaminen olisikin yksi ensimmäisistä askeleista kohti parempia suhteita kahden hallinnollisen alueen ja ihmisten välillä. Myös Serbia hakee EU:n jäsenvaltioksi, joten sotarikosten tunnustaminen hyödyttäisi Serbiaakin.

 

KOULULAITOS. Joka seitsemäs bosnialainen koululainen käyttäytyy aggressiivisesti toista etnistä ryhmää kohtaan. Maassa asuu kroaattien, bosniakkien ja serbien lisäksi muitakin ryhmiä, mutta koululaitos tunnistaa vain kolme suurinta. Näille ryhmille on omat opetussuunnitelmat.

Lapset siis kasvatetaan näkemään ihmisten välillä vain eroja, ei yhtäläisyyksiä.

Tämä ”kaksi koulua yhden katon alla”-järjestelmä on käytössä kymmenissä kouluissa pääosin niissä federaation kouluissa, joissa on sekä kroaatti- että bosniakkioppilaita. Erottelu on johtanut siihen, etteivät lapset halua olla tekemisissä kuin omaan ryhmään kuuluvien lasten kanssa, mutta myös siihen, että monet lapset joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja, jotta pääsevät osallistumaan oman opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Joissain kouluissa eri etnisiin ryhmiin kuuluvat lapset käyttävät eri ovia.

Erityisesti historian ja maantiedon opetuksessa eri opetussuunnitelmat ovat huolestuttava ilmiö. EU-komissio oli vuonna 2011 tekemällään tarkastusmatkalla tyytyväinen siihen, ettei näiden aineiden oppikirjoissa opetettu enää vihapuheen avulla. Sen sijaan poliitikot olivat alkaneet avoimesti kannattaa syrjivää koululaitosta entistä enemmän.

 

POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ. Bosnia ja Hertsegovinan poliittinen järjestelmä on ainakin Euroopan, jos ei koko maailman, monimutkaisin. Järjestelmä perustuu vahvasti etnisille identiteeteille. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on huomauttanut jo vuonna 2009, että maan perustuslaki ja vaalilaki ovat etnisiä ryhmiä syrjiviä, mutta komission vuoden 2011 vierailuun mennessä lakeja ei ollut korjattu.

Parlamentin nykymuoto luotiin Daytonin rauhansopimuksella, joka kyllä lopetti sodan, mutta ei korjannut sodan syttymissyitä, etnisiä jakolinjoja.

Bosnia ja Hertsegovinan federaatiolla on kolme presidenttiä, joista yksi on bosniakki, yksi kroaatti ja yksi serbi. Presidentin kausi kestää neljä vuotta ja jokainen presidentti on maan johdossa kahdeksan kuukautta kerrallaan, jonka jälkeen vuoro vaihtuu. Järjestelmä on kallis ja syrjii vähemmistöjä, joilla ei nykyisten lakien mukaan ole mahdollisuutta päästä presidentiksi ollenkaan. Tämän lisäksi Serbitasavallalla on oma presidentti, eli käytännössä serbeillä on kaksi presidenttiä.

Myös parlamentissa bosniakit, kroaatit ja serbit muodostavat kukin oman ryhmänsä, joilla kaikilla on mahdollisuus käyttää veto-oikeutta, jos kokevat lain tai päätöksen vahingoittavan omaa etnistä intressiä. Sarajevossa sijaitseva kansallismuseo on ollut suljettuna jo kolme vuotta, koska serbit käyttivät veto-oikeuttaan museoiden rahoituksen kohdalla vuonna 2012.

 

BOSNIA JA HERTSEGOVINA todella haluaa EU-jäseneksi. Nyt sen täytyykin uudistaa rakenteitaan perusteellisesti, eikä se ole helppoa korruptoituneessa maassa. Suhde serbeihin on normalisoitava, joskin tämä vaatii myönnytyksiä myös serbien puolelta.

EU-jäsenyyteen kuuluu unionin ja Euroopan yhteisen edun ajatteleminen, mutta Bosnia ja Hertsegovinassa poliitikot eivät ajattele edes oman valtion etua, vaan ainoastaan oman etnisen ryhmän parasta.

Monet perusasiat on pantava kuntoon. Bosnia ja Hertsegovinassa ei ole tehty väestönmittausta sitten vuoden 1991, koska kaikki ryhmät pelkäävät oman väestöosuutensa pudonneen. Jos totta puhutaan, uusi laskenta aloitettiin vuonna 2013, mutta tulosten julkistaminen on viivästynyt federaation  ja Serbitasavallan tilastoviranomaisten kiistojen takia.

Länsi-Balkan on EU:lle valtava urakka. Toisaalta unioni hyötyy jokaisesta uudesta jäsenestä, koska jäsenyys tuo Eurooppaan vakautta ja rauhaa. Toisaalta esimerkiksi juuri Bosnia ja Hertsegovina tarvitsee valtavan määrän taloudellista ja poliittista tukea, jotta se täyttäisi edes jäsenyysehdot. Pakolaiskriisin ja taantuman keskellä EU-mailla ei välttämättä ole tahtoa jakaa rahaa ja aikaa Länsi-Balkanille.

Vaikka on vaikea sanoa, ravistelisiko jäsenyyden hakeminen ja jäsenyys Bosnia ja Hertsegovinaa tarpeeksi, on hyvin todennäköistä, että maa hyväksytään jäseneksi ennen jäsenyysehtojen täyttämistä.

Koska mikä voisi olla Euroopan kannalta pahempaa kuin se, että Balkanin ruutitynnyri alkaisi kyteä jälleen.

Lue lisää:

Divided schools in Bosnia and Hertzegovina: Apples and pears still don’t mix