Säteilevän kauniit saaret – Japanin paluu ydinvoimaan

LINDA LAINE

Maanjäristys, tsunami, ydinonnettomuus. Kolmoiskatastrofin jälkiä siivotaan Japanissa edelleen. Samaan aikaan maan hallitus kiirehtii käynnistämään lähes kaksi vuotta uinuneita ydinreaktoreita, vaikka niiden tuottamalle jätteelle ei ole löydetty loppusijoituspaikkaa.

 

Japanin pääsaarella sijaitsevan Fukushima Daiichin kolmen ydinreaktorin sulaminen vuonna 2011 aiheutti Japanissa ydinvoiman vastaisen rintaman, ja  kaikki maan ydinvoimalat suljettiin. Syyskuuhun 2013 mennessä 43 toimintakuntoista reaktoria hiljeni, ja sähkön hinta karkasi käsistä.

Vuonna 2010 Japani tuotti vajaan kolmanneksen käyttämästään energiasta ydinvoiman avulla. Tuottaakseen tarpeeksi sähköä 127-miljoonaiselle kansalle ydinvoiman poistuttua kuvioista Japani lisäsi ulkomailta tuotujen fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Japani on tällä hetkellä maailman suurin nestemäisen maakaasun maahantuoja.

Öljyn ja kaasun käyttö ei kuitenkaan laskenut sähkön hintaa entiselleen. Esimerkiksi Tokion alueella kotitalouden kuukausittainen sähkölasku nousi keskimäärin noin 15 eurolla vuosien 2011 ja 2015 välisenä aikana. Kaiken lisäksi Japanin hiilidioksidipäästöt kasvoivat.

 

YDINVOIMAKYSYMYS on ollut erityisen arka aihe nykyisen pääministerin Shinzo Aben hallitukselle, joka kannattaa ydinvoimaa. Kansan syvät rivit pitävät ydinvoimaa vaarallisena, mutta toisaalta voimaloiden työllistävä vaikutus ja ja ydinvoiman tuomat helpotukset sähkön hintaan saavat monet toivomaan ydinvoiman paluuta. Ihmiset poukkoilevat leiristä toiseen.

Viime syyskuussa ydinvoiman puolustajat saivat erävoiton, kun Kyushun saarella  Satsumasendaissa käynnistettiin maan ensimmäinen ydinreaktori lähes kahteen vuoteen. Tuolloin ydinvoimalan porteilla nähtiin noin 200 mielenosoittajan joukko, johon liittyi myös ydinkatastrofin aikana Japanin pääministerinä toiminut Naoto Kan.

Ex-pääministeri Kanin huoli ydinvoiman turvallisuudesta ei ole aiheeton. Japani sijaitsee neljän mannerlaatan yhtymäkohdassa, ja maa järisee keskimäärin 4 800 kertaa vuodessa. Näistä suurin osa on alle neljän magnitudin maanjäristyksiä, jotka eivät aiheuta mittavaa tuhoa. Suuren järistyksen uhka on kuitenkin aina olemassa. Ennemmin tai myöhemmin maa järisee jälleen yhtä rajusti kuin maaliskuussa 2011.

Tulevaisuudessa näemme yhä useampien ydinvoimaloiden heräävän henkiin Japanissa. Lokakuussa käynnistettiin Satsumasendain kakkosreaktori ja kolmannen ydinreaktorin käyttöönottaminen on vain ajan kysymys. Tietotoimisto Bloombergin mukaan yksi vahva kandidaatti kolmanneksi käynnistettäväksi reaktoriksi on Ikatan ydinvoimalan kolmosreaktori. Aikaisintaan se voidaan käynnistää ensi maaliskuussa.

Koko maassa uudelleenkäynnistämislupa on annettu ainakin 18 reaktorille.

 

LÄHES KAKSI ydinvoimatonta vuotta kostautuivat etenkin ympäristölle, koska uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ei pystynyt korvaamaan ydinvoiman jättämää energia-aukkoa.

Ennen katastrofia Japanin energiasta 9 prosenttia tuotettiin uusiutuvilla energianlähteillä, lähinnä vesivoimalla. Aurinkovoiman osuus oli prosentti.

Kolmoiskatastrofin ja ydinvoimaloiden sulkemisen jälkeen hallitus otti käyttöön syöttötariffin, joka velvoitti energiayhtiöt ostamaan sähköä 40 jenin kilowattituntihinnalla. Kuka tahansa, joka laittoi aurinkopaneelit katolleen saattoi ryhtyä sähköntuottajaksi.

Viime vuoden lopulla Japanin suurimmat energiayhtiöt ilmoittivat aurinkoenergian tuottajille, etteivät ne voi ostaa enempää sähköä. Samaan aikaan hallitus laski aurinkosähköstä maksettavan korvauksen määrää 27 jeniin kilowattitunnilta.

Viime kesäkuussa Aben johtama hallitus asetti tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä 24 prosenttia maan energiantuotannosta tulee uusiutuvista energialähteistä. Japanilla on kuitenkin edellytykset paljon suurempaan prosenttiosuuteen.

Japanissa on yli 100 aktiivista tulivuorta ja mahdollisuudet esimerkiksi geotermisen energian valjastamiseen samoin kuin tuuli-, vesi- ja aurinkovoiman tuotannon lisäämiseen. Uusiutuvien energialähteiden lupaavasti alkanut kehitys uhkaa kuitenkin hidastua nyt kun ydinreaktorit otetaan jälleen käyttöön .

Japani näyttääkin siirtyvän takaisin ennen Fukushiman katastrofia harjoitettuun energiapolitiikkaan. Maan hallitus on ilmoittanut, että ydinvoimaa tarvitaan luomaan pohja Japanin omavaraiselle energiantuotannolle.

REAKTORIEN KÄYNNISTÄMINEN uudelleen on ympäristön kannalta ristiriitaista. Aluksi voimaloiden käyttöönotto hyödyttää ympäristöä, sillä se vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa ja siten myös päästöjen määrää. Toisaalta ydinvoimaloiden lopputuote, eli säteilevä ydinjäte ei ole millään muotoa ympäristöystävällistä.

Jatkuvasti järisevässä valtiossa ydinjätteen varastointi on hankala kysymys. Jätettä on vuosien saatossa kuljetettu laivarahdilla hävitettäväksi muun muassa Ranskaan ja Isoon-Britanniaan.

Fukushima on osoittanut, että ympäristöön päästyään ydinjäte aiheuttaa tuhoa ja riesaa vuosikausiksi. Yksistään Fukushiman siivoaminen ydinjätteestä vie voimalan omistavan Tokyo Electric Power Companyn mukaan noin 40 vuotta. Ympäristöjärjestö Greenpeacen mukaan siivoustöissä voi kestää vuosikymmeniä kauemmin.

Fukushimasta kaavitun jätteen säilytys on myös ongelmallista. Tällä hetkellä tuhannet siniset ja mustat jätesäkit koristavat Fukushiman maisemaa, kun niiden sisältämälle likaiselle jätteelle etsitään säilytyspaikkaa. Syyskuussa yli sata säkkiä voimalan alueelta kerättyä säteilevää jätettä pääsi karkuteille, kun aluetta kurittaneet tulvat huuhtoivat säkit läheiseen jokeen.

Tällä hetkellä ydinjätteelle ei ole Japanissa loppusijoituspaikkaa, vaan maan 17 000 tonnin jätevuori etsii edelleen kotia. Yksikään kaupunki ei ole tarjonnut sille vapaaehtoisesti majapaikkaa. Vuonna 2007 Toyon kaupungin pormestari kokeili onneaan, mutta hänet äänestettiin nopeasti ulos virasta. Yli kymmenen vuoden tuloksettoman odottelun jälkeen maan hallitus päätti vuonna 2013 vihdoin itse etsiä turvallisen paikan jätteen loppusijoitukselle.

Tällä kierroksella ei vapaaehtoisuutta enää kysytä. Kahden vuoden etsintöjen jälkeen loppusijoituspaikka on Japanissa edelleen suuri kysymysmerkki.

Lämpimästä ilmastosta hyötyy koko Suomen kansa

Kansan Syvät Rivit, Valtablogin pakinoitsija

Mietin tässä vaan, kun maailman päättäjät nyt kokoontuvat Pariisiin, että miten sitä meidän pieni Suomi siellä suuressa kokouksessa pystyy puoliaan pitämään. Joutessani lueskelin vähän esityslistoja, ja kyllä meni päivä pilalle, kun tajusin, miten meitä taas viedään kuin naapurin isäntää Ikeassa.

SUNNUNTAINA 98 vuotta täyttänyt isänmaamme on ilmastonmuutoksen pääuhri. Kuten presidentti Niinistö kokouksen avauspuheessaan asiallisesti muistutti, on Suomi kärsinyt ilmastonmuutoksesta enemmän kuin muut maat, sillä meillä ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin.

Suomen sijaan huomio Pariisissakin on keskittynyt Tyynenmeren pikkuruisiin saarivaltioihin, joissa ihmisten pelätään kastelevan varpaansa merenpinnan noustessa. Jos ihmiset jaksaisivat itse ottaa asioista selvää, huomaisivat he, että ei se Tuvalu minnekään huku. Itse asiassa suurin osa Tyynenmeren saarista on kasvanut 1960-luvulta lähtien.

Me sen sijaan olemme menettäneet hohtavat hiihtohankemme, ja punkkeja on jo Keski-Suomessa saakka. Jopa Suomen mahdollisuudet mäkihypyn maailmancupin järjestäjänä ovat vaarassa. Kyllä nyt pitäisi ottaa järki käteen! Suomen täytyy lopettaa huonon omantunnon poteminen siitä, että meillä Hanasaaren nokassa kököttää muutama hiilikasa. Meidän on rohkeasti tartuttava hyötyihin, joita ilmastonmuutos meille tuo.

JOS LÄMPENEMINEN JATKUU yhtä tehokkaasti kuin tähän saakka, pitenee satokautemme jopa kaksi kuukautta vuoteen 2100 mennessä. Satokauden ja peltopinta-alan kasvu voi edistää Suomen elintarvikevientiä, koska muut maat ovat tuhonneet omaa viljelymaataan. Lisäksi viljelykasviemme kirjo ja eläinlajistostamme muuttuvat monipuolisemmiksi. Tylsien perunan ja sokerijuurikkaan sijaan peltojamme valtaavat auringonkukka, hamppu ja maissi. Lintuharrastajilla riittää pian yhä enemmän bongattavaa.

Ja ajatelkaa nyt, miten hyvää aluepolitiikkaa ilmastonmuutos on! Etelään valuneet ihmiset voivat pian palata takaisin Lappiin viljelemään maata. Pakolaiset voidaan siirtää Etelä-Savoon kekoamaan norpille talvipesiä sinne, missä jäätä vielä on.

Mutta täytyy sanoa, että kyllä minä yhdestä asiasta olin tyytyväinen niitä esityslistoja selatessani: lihan tuotannosta siellä ei puhuttu mitään. On siellä joku tolkku sentään ollut papereita laatimassa.

Neljä näkökulmaa Pariisin ilmastokokoukseen

Kuva: Oona Lohilahti

Maailman päättäjät ovat kokoontuneet Pariisiin keskustelemaan maapallomme tulevaisuudesta. Ilmastokokouksen tärkein tavoite on saada aikaan säännöt, joiden avulla ilmastonmuutosta saadaan hidastettua.

 

Pariisissa ilmastokokouksen neuvottelupöydissä istuu lähinnä valtioiden edustajia. Osapuolina on valtioiden muodostamia ryhmiä, kuten Euroopan unioni, öljyvaltioiden muodostama ryhmä ja sademetsien lähivaltioiden liittouma. Suurimmat kysymykset ovat, miten jaetaan vastuut teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä ja tuleeko sopimuksesta ylipäätään oikeudellisesti sitova.

Valtablogi avaa neljän tahon suhdetta ilmastosopimukseen.

 

TEOLLISUUSMAAT

Rikkailla teollisuusmailla on Pariisin ilmastokokouksessa kaikista suurin vastuu. Vaikka maiden päästöjä tarkastelisi millä tahansa mittarilla, niiden vaikutusta ilmastonmuutokseen ei voi kieltää. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon muistutti tänä syksynä G20-ryhmän maita siitä, että ne vastaavat yli 75 prosentista maailman hiilidioksipäästöistä. Esimerkiksi Iso-Britannia on ehtinyt saastuttaa ilmastoa vuosisatoja kauemmin kuin vaikkapa Tansania.

Suurimpien päästelijöiden listan kärjessä keikkuvat lähes poikkeuksetta Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Saksa. Suomi kärkkyy kärkikolmikkoa maailman neljänneksi suurimmalla kuluttajakohtaisella hiilijalanjäljellä.

Teollisuusmailla on likaisen historian lisäksi myös rahaa ja osaamista. Siksi on ensisijaisesti niiden velvollisuus rahoittaa tutkimuksia, jotka tuottavat tekniikkaa ja tietoa, joiden avulla ilmastonmuutosta voi hidastaa.

Osa teollisuusmaista ymmärtää vastuunsa, mutta esimerkiksi Yhdysvallat on aiemmin jättäytynyt esimerkiksi Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle.

KEHITTYVÄT MAAT

Kehittyvien maiden rooli neuvotteluissa on hankala, koska ryhmä on hajanainen. Siihen kuuluu monta pientä edunvalvontaryhmää. Kiinan, Intian ja öljymaiden toiveet poikkeavat suuresti pienten saarivaltioiden ja esimerkiksi Etelä-Amerikan nousevien talouksien tavoitteista. Runsaasti päästöjä tehtailevan Kiinan näkemykset päästörajoista ovat erilaiset kuin köyhien Afrikan maiden.

Arvioiden mukaan kehittyvät valtiot tarvitsevat ilmastorahoitusta vuoteen 2020 asti 100 miljardia dollaria vuodessa, jotta ne voivat selviytyä ilmastonmuutoksen seurauksista ja leikata päästöjään. Tukea maksavat pitkään saastuttaneet rikkaat maat. Ilmastorahastossa on nyt vain hieman yli 60 miljardia dollaria, vaikka rahoituksen tarve tiedetään. 

Kehittyvien maiden tilanne on huomioitu ilmastosopimuksissa. Kioton pöytäkirjassa vuonna 1997 kehitysmaille ei asetettu velvoitteita, mutta teollisuusmaita velvoitettiin vähentämään päästöjään. Pariisissa tilanne voi muuttua. Esimerkiksi Euroopan parlamentti on ehdottanut velvoitteiden lisäämistä kehittyville maille päätöslauselmassaan syksyllä 2015.

KANSAINVÄLISET YHTEISÖT

EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toimimaan niin, että ilmasto lämpenisi korkeintaan kaksi astetta kuluvan vuosisadan aikana. Vuosi sitten EU päätti vähentää päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. EU:n ilmastoasioista ja energiasta vastaavan komissaarin Miguel Arias Cañeten mukaan EU:lle on tärkeintä yhteisen pitkäjänteisen sopimuksen ja tarkkailujärjestelmän solmiminen. Hän on korostanut erityisesti kehittyvien maiden tukemista ja yritysten osallistumisen tärkeyttä.

Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD on ajanut yhtenä päätavoitteenaan päästöjen hinnan tiukkaa määrittelyä. Se haluaa hintakilpailulla edistää vähäpäästöisten tuotteiden ja ratkaisujen kilpailukykyä. Useat maat ovat jo säätäneet päästöille kiinteän hinnan tai vaikuttaneet siihen verotuksella.

IMF, eli Kansainvälinen valuuttarahasto, on seisonut OECD:n rinnalla hiilen hinnan nostamisessa. IMF on korostanut, miten myös valtiovarainministeriöillä on tärkeä rooli teollisuuden ohjailussa ympäristöystävällisille raiteille. Se on kannustanut valtioita sopimuksen aikaansaamiseen, sillä se on huolissaan etenkin kehittyvien maiden taloudesta. Myös valtakunnalliset elinkeinojärjestöt ovat puhuneet maailmanlaajuisen päästökaupan puolesta.

YRITYKSET

Konsulttiyritys PwC:n raportin mukaan yrityssektori pystyisi kansainvälisesti tekemään 65 prosenttia hiilidioksidipäästöjen leikkauksista, jotka vaaditaan ilmaston lämpenemisen pitämiseen alle kahdessa asteessa. Suomessa suuri osa yrityksistä myös suhtautuu ilmastonmuutoksen torjuntaan myönteisesti. Sitran viime vuonna suomalaisyrityksille teettämän kyselyn mukaan 83 prosenttia vastanneista piti ilmastonmuutosta merkittävänä tekijänä toiminnalleen.

Mielipiteet ovat kuitenkin merkityksettömiä, jos ne eivät johda tekoihin. Vähähiilisyyttä pidettiin tutkimusvastauksissa tärkeänä, mutta vain neljännes 500 vastanneesta yrityksestä kertoi mittaavansa hiilijalanjälkeään.

Hiilineutraalius näyttää olevan edelleen yrityksen imagoa kiillottava trendisana. Sitran tutkimuksesta paljastui, että yritysten mukaan suurimmat kannustimet hiilineutraaliuteen tulevat jätemäärän vähentymisestä, myönteisestä yrityskuvasta ja lainsäädännön pakotteista. Hiilineutraaliuden tuomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia pidettiin vähiten tärkeinä vaikuttimina.

Yritykset eivät tosissaan yritä pienentää hiilidioksidipäästöjään, jos hiilineutraalit tuotteet tuottavat huonosti. Ilmastonmuutosta bisnemahdollisuutena on Pariisin neuvottelujen alla mainostanut muun muassa Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka.
Pariisissa tehtävillä päätöksillä voidaan ohjailla yritysten toimintaa, mutta edistymistä tapahtuu vasta sitten, kun yritykset näkevät hiilen uhkana liiketoiminnan tuottavuudelle. Yritysten on vaadittava valtiota tukemaan uusiutuvaa energiaa ja hiilineutraaleja tuotteita, jotta hiilettömästä bisneksestä tulee taloudellisesti tuottavaa.

Pietikäinen: Ilmastonmuutosta pitää torjua erityisesti silloin, kun talous laahaa

Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Sirpa Pietikäisen mielestä ilmastonmuutoksen torjuntaa saa ja pitää ajatella bisneksenä. Tämä on myös ainoa asia, joka voi nostaa Suomen kilpailukykyä.

 

Kun Lehman Brothers kaatui vuonna 2008, kukaan ei kyseenalaistanut sitä, että nyt pitää toimia. Poliitikot muokkasivat finanssijärjestelmää, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan.

Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) ihmettelee, miksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole tällaista asennetta.

”Meiltä puuttuu kriisitietoisuus. Ilmastopolitiikassa poliitikoilla ei ole samanlaista vastuuta kuin talouspolitiikassa. Kaikki tiesivät vuonna 2008, että on tehtävä jotain tai koko järjestelmä kaatuu.”

Pietikäinen korostaa, että ilmastonmuutoksen torjunnassa on käsillä vastaava hetki – järjestelmä uhkaa kaatua. Jos ihmiskunta jatkaa kulutusta samalla tahdilla, vuonna 2050 käytämme yhdessä vuodessa neljän maapallon edestä luonnonvaroja. On selvää, että niin ei voi käydä, Pietikäinen sanoo.

 

PARIISIN ilmastokokouksessa on mahdollisuudet muutokseen. Pietikäisen mielestä myönteistä on se, että ongelma tiedetään ja osataan määritellä. On olemassa tarvittava teknologia, ja muutoksista voi tehdä hyvää bisnestä.

”Ilmastonmuutoksen torjunnassa on kyse talousjärjestelmän periaatteiden ja energiajärjestelmän uudistamisesta. Meidän ei silti tarvitse siirtyä oravannahkojen vaihtoon, vaan muutokset voidaan tehdä markkinataloudessa. Tällä hetkellä ongelma kuitenkin on poliittinen ja poliitikkojen pään sisällä.”

Osa ongelmaa on oman maan edun paneminen yhteisen edun edelle. Jokaisella valtiolla on syynsä sille, miksi muiden täytyy tehdä itseä enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Esimerkiksi Puola on riippuvainen hiilestä. Suomi sen sijaan sijaitsee kylmässä pohjoisessa, ja välimatkat maan sisällä ovat suuret.

 

LÄHES KAIKKIA valtioita yhdistävä perustelu ilmastotoimien puuttumiseen on heikko taloustilanne. Kun talous laahaa, ratkaisuja pitää siirtää.

Pietikäinen tyrmää väitteen.

”Perusteelliset muutokset on tehtävä nimenomaan silloin, kun taloudessa menee huonosti. Uusi järjestelmä täytyy joka tapauksessa rakentaa, ja nyt on uhkana, että tehdään virheinvestointeja.”

Selkeä virheinvestointi on Pietikäisen mielestä uusi ydinvoimala. Kun Fennovoiman ja Rosatomin voimala nousee Pyhäjoelle, eletään jo vuotta 2030. Koska energiajärjestelmän on oltava täysin uusiutuvan energian varassa viimeistään vuonna 2050, ydinvoimala on väärää tekniikkaa väärään aikaan.

 

VIIME KEVÄÄN eduskuntavaalien jälkeen Suomen hallitus on ottanut tavoitteekseen Suomen kilpailukyvyn nostamisen. Keinoina on esitetty palkkojen leikkaamista ja työajan pidentämistä.

Pietikäisen mielestä ilmastonmuutos ja sen torjunta ovat ainoat asiat, jotka voivat parantaa Suomen kilpailukykyä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa saa ja pitää ajatella myös bisneksen kannalta.

”On järkevää elintarviketeollisuutta, joka tuottaa luomua, läheltä ja laatua. Sitten on elintarviketeollisuutta, joka tuo broileria Brasiliasta. Tässä on kyse jokaisen toimialan sisällä käytävästä kilpailusta. Osa yrityksistä kykenee katsomaan eteenpäin, osa ei. Ei pitäisi olla vaikeaa päättää, tuetaanko fiksuja vai tyhmiä yrityksiä.”

Pietikäinen haluaa uskoa, että Pariisissa saadaan aikaiseksi kunnianhimoinen ilmastosopimus. Sellaiseen myös EU tähtää, vaikka unionin ilmastopolitiikan tavoitteet ovatkin laskeneet viime vuosina.

”On vain pakko uskoa. Jos kukaan ei olisi uskonut, että esimerkiksi orjuus saadaan poistettua maailmasta, se ei olisi ollut mahdollista.”

5 300 000 000 000 dollaria liikaa

OONA LOHILAHTI

Ilmastonmuutoksen hidastamisessa ei ole kyse rahasta. Vuonna 2014 koko maailman bruttokansantuotteesta 6,5 prosenttia käytettiin ilmaston lämmittämiseen, eli fossiilisen energian tukemiseen. Tälle summalle olisi järkeviä sijoituskohteita.

 

Yhdysvaltojen läpi kulkeva Route 66 on autolla liikkuvan turistin paratiisi. Nähtävyydet Grand Canyonista Hollywood-kukkuloihin ovat kätevästi yhden tien varrella. Road trip Yhdysvalloissa on monelle toteuttamiskelpoinen haave erityisesti halvan polttoaineen ansiosta.

Bensiini ei ole halpaa vain löyhän verotuksen takia. Yhdysvaltojen hallitus tukee joka vuosi miljardeilla dollareilla fossiilisia polttoaineita ja niiden tuottajia, jotka vastapalveluksena rahoittavat poliitikkojen kampanjoita. Kun lasketaan mukaan fossiilisten polttoaineiden käytön vaikutukset ympäristöön ja terveyteen, ja niistä aiheutuvat kustannukset, Yhdysvallat rahoittaa fossiilista energiaa, eli edistää ilmastonmuutosta 700 miljardilla dollarilla vuodessa.

Vuonna 2013 valtiot tukivat uusiutuvaa energiaa yhteensä 120 miljardilla dollarilla. Uusiutuvan energian vastustajien mielestä elinkeinon täytyy pärjätä markkinataloudessa ilman julkista tukea. Jostain syystä samat ihmiset eivät muista mainita, että fossiilista energiaa tuetaan 44-kertaisesti uusiutuvaan energiaan verrattuna. 

Tukipolitiikka vie meidät päivä päivältä kauemmaksi hiilineutraalista maapallosta, sillä tukien tarkoituksena on lisätä fossiilisten polttoaineiden tuottamista ja kulutusta. Sen lisäksi, että fossiilinen energia lämmittää ilmastoa, ympäristö- ja ilmansaasteiden takia kuolee joka vuosi ennenaikaisesti miljoonia ihmisiä.

Fossiilisen energian tuet myös kuormittavat valtioiden budjetteja, vääristävät kilpailua, saastuttavat ympäristöä ja vievät investointeja uusiutuvista energiamuodoista.

 

VALTIOT syytävät fossiiliselle energialle 10 miljoonaa dollaria joka minuutti. 

Tästä kertyvät 5,3 biljoonaa dollaria vuodessa ovat joidenkin arvioiden mukaan enemmän kuin koko maailman vuosittaiset terveydenhuoltokulutKaiken lisäksi öljyn, kaasun ja hiilen tukeminen on kiihtynyt merkittävästi, vaikka energian hinta on laskenut. 

Viime vuonna energian tuotannon tutkimukseen ja kehitykseen käytettiin IEA:n 29 jäsenvaltioissa julkista rahaa noin 17 miljardia dollaria, joista vain viidesosa kului uusiutuvaan energiaan ja toinen viidesosa energiatehokkuuteen. Luku on huolestuttava, koska IEA:n jäsenet ovat maailman rikkaimpia ja kehittyneimpiä valtioita, Pohjoismaat, Saksa ja Yhdysvallat mukaanlukien. Parinkymmenen vuoden päästä kaiken energian myös pitäisi tulla uusiutuvista energialähteistä.

Fossiilisen energian tukia mitataan monella tavalla, koska yhteistä käsitystä siitä, mikä lasketaan tueksi, ei ole. IMF laskee mukaan epäsuorat ja piilotuet sekä fossiilisen energian käytöstä johtuvien saasteiden kustannukset. Tämä voi tuntua huijaukselta, mutta se ei ole sitä.

Fossiilisen energian käyttö tulee meille kalliiksi.

 

TUKIEN kirjo on laaja. Esimerkiksi polttoaineen hintaa voidaan alentaa maksamalla tukea suoraan tuottajalle tai leikkaamalla lopullisen tuotteen hintaa. Yksi yleisimmistä tavoista tukea fossiilista energiaa on verottaa fossiilisia tuotteita, tuottajia ja päästöjä kevyesti tai olemattomasti. On ymmärrettävää, että tällaisessa tilanteessa teollisuudella ei ole mitään pakottavaa syytä kehittää vähäpäästöisempää teknologiaa.

Köyhimmissä maissa ja Lähi-idän öljyvaltioissa valtio tukee tuottajia ja asettaa yleensä polttoaineelle hintakaton. Valtio siis päättää, minkä hintaista bensiinin tulee olla ja maksaa itse erotuksen maailmanmarkkinahintaan nähden. Kyse on isoista rahoista, sillä esimerkiksi Saudi-Arabiassa vuonna 2012 yksi litra dieseliä maksoi 0,07 dollaria.

Suomi tukee fossiilisen energian käyttöä muun muassa kilometrikorvauksilla ja turpeen alemmalla verokannalla. Vaikka tukemisen muodot ovat melko huomaamattomia, Suomi kuluttaa tähän yhteensä lähes kaksi miljardia euroa vuodessa. Se on 50 kertaa enemmän kuin maamme ilmastorahoitus. Ilmastorahoitus on vahingonkorvausta ilmastonmuutosta kiihdyttäviltä teollistuneilta mailta kehittyville maille, jotka joutuvat kantamaan suurimman taakan lämpiävästä ilmastosta.

Myös Suomen suuriksi arvioidut, reilun 100 miljoonan euron tuulivoimatuet ovat pikkulukuja fossiilisen energian tukiin verrattuna.

Fossiilisen energian tuet näkyvät absurdeina lukuina valtioiden budjeteissa. Egyptissä fossiilisten energialähteiden tuet ovat yli seitsenkertaisia verrattuna valtion terveydenhuoltobudjettiin ja kolminkertaisia koulutusvaroihin nähden. Ukrainassa tuet veivät viime vuonna 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

 

HALPA BENSIINI ei kannusta kuluttajia vähentämään autoilua tai kaupunkeja kehittämään julkista liikennettä. Tuet antavat sijoittajille viestin siitä, että fossiilinen energia on tulevaisuutta. Monet sijoittajat ovat onneksi olleet valtioita viisaampia ja ymmärtäneet, että heidän rahansa ovat paremmassa turvassa hiilivapaissa sijoituksissa. Kun valtio tukee fossiilista energiaa, se asettaa kaikki muut energiamuodot epäreiluun kilpailuasemaan.

Uusiutuvan energian on vaikea kilpailla fossiilista energiaa vastaan, jos hallitukset tukevat ilmastoa saastuttavia energiamuotoja biljoonilla joka vuosi. Myös työ- ja elinkeinoministeri Olli Rehn on myöntänyt, että Fennovoiman uusi ydinvoimala sitoo vuosikausiksi niin paljon rahaa, että uusiutuva energia saa entistä vähemmän tukia ja tutkimusrahoitusta.

Yksittäisten valtioiden lisäksi vastuuta on myös kansainvälisillä toimijoilla ja kehitysavun antajilla. Kun esimerkiksi IMF rahoittaa infrastruktuuri- ja energiaprojekteja, ne edistävät hyvin usein fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

 

FOSSIILISEN ENERGIAN tukia perustellaan sillä, että halpa polttoaine ja lämmitys auttavat köyhimpiä kansalaisia. Kauniilta kuulostava tavoite on kuitenkin vain sanoja ilman tuloksia. Kaikista köyhimmillä ei tietenkään ole varaa omistaa autoa saati lähteä road tripille Yhdysvaltoihin. Köyhyysrajan tienoilla elävillä ei välttämättä ole asunnossaan edes lämmitysjärjestelmää.

Vain seitsemän prosenttia kaikista fossiilisen energian tuista hyödyttää köyhintä viidennestä. Sen sijaan rikkain viidennes kerää 43 prosenttia tuista omaksi ilokseen. Voikin sanoa, että fossiilisten energialähteiden tuet ovat tulonsiirto hallituksilta rikkaille, eli niille, joilla on myös valtaa.

Kotimaisen tuotannon tukeminen ja energiaomavaraisuus ovat erityisesti öljymaiden syitä tukea fossiilista energiaa. Euroopan ja Yhdysvaltojen hiilikaivoksilla tukia perustellaan työllisyydellä.

Vaikka syitä tukemiselle on paljon, tuet epäonnistuvat kaikissa tavoitteissaan. Köyhyyden poistamiseen on parempia keinoja. Valtioiden pitää tukea ihmistä, ei ilmaston lämmittämistä.

 

FOSSIILISTEN tukien poisto vähentäisi maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöjä yli viidesosalla, ja hallituksille jäisi valtavasti lisää rahaa käytettäväksi. Voisi kuvitella, että talousvaikeuksissa painivat hallitukset olisivat innoissaan summasta, jossa on kaksitoista nollaa.

Energian hinnan täytyy määräytyä markkinoilla. Hiilidioksidille on pantava hintalappu. Jos tukien poistamista ei kuitenkaan korvata esimerkiksi tulonsiirroilla, monissa maissa olisi edessä valtavia levottomuuksia.  

Fossiilisen energian tuottajien tukemisen sijaan valtiot voivat korvata köyhimpien kansalaisten lämmityskuluja progressiivisella tuella, jokseenkin samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa tehdään. Tällöin hyvin toimeentulevat maksaisivat energiasta enemmän, ja pienituloiset saisivat avustuksia, joilla maksaa sähkölaskua.

Kun fossiilisen energian tukia poistetaan, lämmitysenergian pitää tulla kasvavassa määrin uusiutuvista energialähteistä, jolloin kuluttajien tukemisessa on vielä enemmän järkeä.

MUUN MUASSA halvoista road tripeistä syntyvien ilmansaasteiden takia kuolee yli kolme miljoonaa ihmistä vuodessa. Tukien poistaminen puolittaisi kuolemat. Jos valtiot sen sijaan jatkavat samalla linjalla, vuonna 2050 luku voi olla jo lähes seitsemän miljoonaa.

Kolme miljoonaa ennenaikaista kuolemaa on paljon, sillä aidsiin ja malariaan yhteensä menehtyy vuosittain hieman alle kolme miljoonaa. Syöpä vie noin 8 miljoonan hengen.

Jos Yhdysvaltojen halki aiotaan tehdä rengasmatkoja vielä vuonna 2050, tutkijoiden on saatava rahoitusta puhtaan energian kehittämiseen ja hallitusten sijoitettava päästöttömään ja kattavaan julkisen liikenteen verkostoon.

Pariisin ilmastokokouksessa nähdään, onko meillä valtionpäämiesten mielestä varaa käyttää 10 miljoonaa dollaria minuutissa siihen, että planeetastamme tehdään asumiskelvoton. 

 


 

KOMMENTTI

OONA LOHILAHTI

Downing Street 10 on malliesimerkki hengenvaarallisesta ilmastoasenteesta

 

Monet kehittyneet valtiot ovat luvanneet luopua ilmastoa ja budjetteja kuormittavista fossiilisen energian tuista. Tähän mennessä sanojen vastineeksi on nähty tekoja lähinnä päinvastaiseen suuntaan.

Euroopan huonoimman ilmastoasenteen palkinto menee osoitteeseen Downing Street 10, Lontoo. Ison-Britannian konservatiivipääministerin David Cameronin hallitus muun muassa lopettaa maalle rakennettavan tuulivoiman tukemisen ensi keväänä. Jo tänä vuonna uusiutuvien tukia on karsittu niin paljon, että moni yritys on joutunut lopettamaan alalla.

Hallitus kaavailee jopa 87 prosentin leikkausta aurinkovoiman syöttötariffiin. Monien mielestä tämä tappaa koko elinkeinon.

Hallituksen näkökulmasta tuet vääristävät kilpailua, ovat kalliita veronmaksajille ja uusiutuvien pitää pärjätä ilmankin. Samoja perusteluja voi käyttää myös fossiilisen energian kohdalla: tuet vääristävät kilpailua, ovat moninkertaisesti kalliita veronmaksajilla ja vuosikymmeniä markkinoilla olleiden fossiilisten energiamuotojen pitäisi pärjätä ilman julkista tukea.

UUSIUTUVAN energian tuille Britannian hallitus on pannut vuoteen 2020 asti 11,5 miljardin dollarin vuosittaisen katon.

Cameronin hallitus ei kuitenkaan kerro, että he tukevat fossiilista energiaa 41 miljardilla dollarilla vuodessa, eli 1,37 prosentilla bruttokansantuotteestaan. Cameronin mielestä fossiilinen energia on siis luonteeltaan erilaista kuin uusiutuva: fossiilisen energian tuottajien ei tarvitse olla markkinatalouden armoilla ja pärjätä kysynnän ja tarjonnan lakien aallokossa.

Britannian energiaministeri Andrea Leadsome sanoikin lokakuussa, että ”On elintärkeää, että teollisuudenalat seisovat omilla jaloillaan ajan kuluessa. En usko, että kukaan puolustaa teollisuutta, joka selviää vain veronmaksajien maksaman tuen ansiosta.”

Samalla Leadsome myönsi, että Britannian hallitus tukee ydinvoimaa, joka ei ilmeisesti ole 60 vuodessa päässyt omille jaloilleen. 

Kyynelkaasua ja Molotovin cocktaileja – oppositio on halvaannuttanut Kosovon

Eilinen mielenosoitus ajoitettiin Albanian lipun päivän juhlinnan yhteyteen. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Euroopan nuorimman valtion demokratia on koetuksella. Kuluneen kahden kuukauden aikana parlamentin istunnot ovat keskeytyneet opposition säännöllisten kananmuna- ja kyynelkaasuiskujen takia. Oppositio vaatii kahden sopimuksen perumista, mutta tavoittelee oikeasti uusia vaaleja ja yrittää lykätä sotarikoksia tutkivan tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä.

 

Kosovon poliisi on odottanut monta viikkoa sopivaa tilaisuutta. Pidätysmääräys suurimman oppositiopuolueen johtajasta Albin Kurtista annettiin viikkoja sitten, mutta opposition kannattajien reaktiota pelkäävä poliisi on siirtänyt pidätystä. Kun Kurti viimeksi otettiin kiinni, Pristinan keskustan yölliset mielenosoitukset rikkoivat uutiskynnyksen jopa Suomessa. Tuolloin mielenosoittajat saivat tahtonsa läpi, ja Kurti vapautettiin.

Eilen lauantaina tuhannet mielenosoittajat huusivat Albin Kurtin nimeä ja hurrasivat hänen noustessaan lavalle puhumaan. Myöhemmin opposition kokoon kutsuma mielenosoitus riistäytyi yhteenotoksi. Mellakkapoliisi vei oppositiopuolue Vetëvendosjen päämajasta tietokoneiden palvelimet ja pidätti lähes 100 mielenosoittajaa.

Yksi pidätetyistä oli Kurti.

 

ALBIN KURTI on yksi syyllisistä siihen, miksi Kosovon parlamentti ei ole kyennyt tekemään päätöksiä lokakuun alun jälkeen. Opposition salakuljettamat ja istunnoissa avaamat kyynelkaasupullot keskeyttävät istunnot viikko toisensa jälkeen. Kurtin pidätysmääräys johtui nimenomaan kyynelkaasusta. Aiemmin tällä viikolla Kurti lausui ”oodin kyynelkaasulle” yhdessä Kosovon suurimmista päivälehdistä. 

Kaksi viikkoa sitten mielenosoittajat tunkeutuivat väkivaltaisesti parlamenttiin ja aiheuttivat kyynelkaasuiskullaan kaaosta. 

Samana päivänä siivooja löysi perustuslakituomioistuimen pihasta käsikranaatin. Yliopistolla ollut epämääräinen kassi oli täynnä Molotovin cocktaileja.

 

KOSOVO ON ottanut merkittäviä askelia kohti vielä kaukana häämöttävää EU-jäsenyyttä. Kesällä parlamentti äänesti erityistuomioistuimen perustamisesta vuosien 1998–1999 sodan sotarikosten käsittelemiseksi. Tuomioistuimen perustaminen oli EU:n ehto Kosovolle poliittisten suhteiden lähentämiseksi.

Hallitus kannatti tuomioistuinta, vaikka useat ministerit joutuvat itse tuomioistuimen eteen. Oppositio äänesti päätöstä vastaan, koska tuomioistuimessa syytteitä tulevat saamaan Kosovon vapautusarmeijan johtohahmot, jotka ovat erityisesti opposition keskuudessa edelleen sotasankareita ja uhreja, eivät sotarikollisia. 

Ei Kosovon jakamiselle. Vapauttakaa aktivistit. Ei Kosovon jakamiselle -kyltissä Kosovon kartasta on otettu pois serbienemmistöiset kunnat. Kosovo kuuluisi siis vain albaaneille. Vapauttakaa aktivistit -kyltti viittaa poliisin jo pidättämiin oppositiopoliitikkoihin ja mielenosoittajiin. Kuva: Oona Lohilahti

 

TÄLLÄ HETKELLÄ oppositio sanoo jatkavansa mielenosoituksia ja kyynelkaasuiskuja niin kauan, kunnes hallitus vetäytyy kahdesta syksyllä allekirjoittamastaan sopimuksesta. 

Serbikuntien liiton perustaminen mainitaan jo Kosovon itsenäistymisen mahdollistaneessa Ahtisaaren sopimuksessa, ja toteutuessaan se antaa Kosovon serbivähemmistölle enemmän itsehallintoa. Toinen sopimus siirsi maata Kosovolta Montenegrolle.

Vaikka liiton perustaminen oli periaatteessa välttämätöntä, hallituksen tapa viedä asiaa eteenpäin ei ollut riittävän läpinäkyvä, eikä asiasta käyty tarpeeksi parlamentaarista keskustelua.

Silti opposition populistiset mielenosoitukset ovat demokratialle enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Mitä kauemmin mellakointi jatkuu, sitä helpommin myös poliisi rikkoo sopivan toiminnan rajan. 

Opposition rähinöinti perustuu pitkälti ajatukselle Kosovosta vain albaaneille kuuluvana valtiona, vaikka maassa on myös merkittäviä vähemmistöjä, suurimpana niistä serbit. Tämän takia serbien itsehallinnon lisääminen ja maan pinta-alan kutistuminen ovat oppositiolle kynnyskysymyksiä. 

Kuten erityistuomioistuin, myös serbikuntien liiton perustaminen oli EU:n vaatimus Kosovolle neuvottelujen jatkamiseksi. Koska molemmat päätökset tehtiin, lokakuussa Kosovo allekirjoitti EU:n kanssa Stabilization and Association Agreementin, jonka tuloksena Kosovo on virallisesti EU-jäsenehdokas.

 

VASTUSTAMALLA serbikuntien liittoa ja sotarikosten selvittämistä oppositio vastustaa myös Kosovon eurooppalaistumista ja oikeusvaltiokehitystä.

Parlamentin vähemmistö on ottanut väkivallan keinokseen edistää tavoitteitaan. Saksan suurlähettiläs arvioikin, että koska kahden sopimuksen allekirjoituksia ei enää voi perua, opposition tavoitteena on ainakin viivästää tuomioistuimen toiminnan käynnistymistä. Kaikkien oppositiopoliitikkojenkaan sotavuosien historia ei ole puhdas.

Selkein syy mielenosoituksille on silti opposition haave uusista vaaleista. Tämän syksyn tapahtumat ovat kuitenkin nostaneet hallituksen kannatusta, ei opposition.

Kosovolaiset ymmärtävät, ettei kyynelkaasu kuulu demokratiaan tai kansanedustajan mandaattiin.

Naisten kilpajuoksu rajalle – nyt paetaan Amerikassa

LINDA LAINE

Murhaajia paetaan raiskaajien avulla Yhdysvaltoihin, jossa turvapaikanhakijat suljetaan lukkojen taakse. Toiselle tämä on kärjistys, toiselle todellisuus.

 

Tuhannet naiset pakenevat parhaillaan kohti Yhdysvaltojen rajaa jengien, huumekartellien ja perheväkivallan kurittamasta Väli-Amerikasta. Samaan aikaan monet rajan ylittäneistä odottavat tietoa kohtalostaan lukkojen takana pidätyskeskuksissa. Osa matkaan lähteneistä ei puolestaan koskaan pääse perille, vaan menehtyy matkan aikana salakuljettajien tai poliisien käsissä.

Väli-Amerikan pohjoiseksi kolmioksi kutsutulla alueella El Salvadorissa, Guatemalassa ja Hondurasissa naisiin kohdistuu järjestelmällistä sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa. Naisia raiskataan, kidutetaan, uhkaillaan ja tapetaan. Maailmanpankin mukaan alue on yksi maailman vaarallisimmista.

Pakomatka ei ole huviretki. Osa naisista hankkii ennen matkalle lähtöään ehkäisypistoksen, jotta matkalla tapahtuvat mahdolliset raiskaukset eivät johda raskauteen. Riskit ovat tiedossa, mutta syitä lähteä on enemmän kuin syitä jäädä.

Pohjoisen kolmion hallitukset ovat ponnisteluista ja ulkomaisesta rahoituksesta huolimatta kykenemättömiä suojelemaan kansalaisiaan tai muista maista tulleita pakolaisia jengien ja huumekartellien terrorilta. Maiden harjoittama mano dura, eli rautanyrkki-politiikka, ei ole onnistunut kukistamaan jengien vaikutusvaltaa. YK:n arvion mukaan pohjoisen kolmion maissa jengien jäseniä on noin 55 000, eli Mikkelin asukasluvun verran.

Maat ovat pyytäneet ensi vuodelle yhteensä 2,8 miljardin dollarin rahoitusta, jotta alue saadaan rauhoitettua. Tällä hetkellä tilanne näyttää surkealta. YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan yksikön mukaan Hondurasissa toteutetaan eniten murhia maailmassa asukaslukuun suhteutettuna. Naisten murhien tilastoa puolestaan johtaa El Salvador. Guatemala on molemmilla listoilla top10-maiden joukossa.

 

LAAJALLE levinnyt korruptio leimaa näitä maita. Paikallisten usko poliisiin ja viranomaisiin horjuu, kun jengit lahjovat ja uhkailevat virkavaltaa katsomaan väkivaltaisuuksia läpi sormien. Parin päivän putkareissun jälkeen tekijä on usein vapaalla jalalla.

“Jengien jäsenet käyttävät samoja liivejä ja aseita kuin poliisit. Keiltä he saavat nämä? Poliiseilta.”

Hondurasilainen nainen UNHCR:n raportissa

Moni kotimaansa jättäneistä on ensin yrittänyt löytää turvaa oman maan sisältä. Kun tästä ei ole ollut hyötyä, on osa katsonut parhaaksi lähteä pelastaakseen itsensä ja kotimaahan jäävät perheenjäsenensä.

Paon syitä on monia. Osa ei ole suostunut liittymään jengien jäseniksi, osa ei ole antanut lastensa liittyä. Jengit eivät pidä siitä, että niille sanotaan ei. Rikolliset uhkailevat kieltäytyneitä ja jopa tappavat heidän perheenjäseniään.

“He haluavat meidän liittyvän jäseniksi, mutta samalla meistä uhataan tehdä jengin jäsenten tyttöystäviä. Se ei ole koskaan seksiä vain yhden kanssa, se on pakotettua seksiä jokaisen kanssa.”

Hondurasilainen nainen UNHCR:n raportissa

Osa on puolestaan joutunut lähtemään, kun ei ole pystynyt maksamaan cuotaa, eli jengien vaatimaa suojelurahaa. Cuotaa vaaditaan esimerkiksi tietyllä alueella asumisesta tai työskentelystä. Oman pakenijoiden ryhmänsä muodostavat transnaiset, jotka ovat joutuneet jengien silmätikuiksi.

 

KUN PÄÄTÖS lähdöstä on tehty, joutuu moni turvautumaan kojooteiksi kutsuttujen salakuljettajien palveluihin. Tuhansien dollarien hinnalla saa todennäköisesti kyydin lähelle Yhdysvaltain rajaa, mutta mahdollisesti myös ikuiset arvet raiskauksista ja pahoinpitelyistä. Salakuljettajilla on myös tapana ottaa suojattinsa panttivangeiksi lähellä rajaa ja vaatia lunnaita naisten kotimaahan jääneiltä sukulaisilta. Tämä ajaa monet taloudelliseen ahdinkoon, jolloin heillä ei rajan ylitettyään ole varaa palkata asianajajaa. Ilman laintuntijan apua karkoitus kotimaahan on todennäköisempää, samoin pitkä odotus pidätyskeskuksessa.

Salakuljettajat eivät ole ainoita, jotka kajoavat naisiin pakomatkan aikana. YK:n pakolaisjärjestön raportin mukaan raiskauksiin ovat syyllistyneet myös Meksikon viranomaiset.

Meksikolla on kriisissä vaikea rooli, sillä se on sekä pakolaisten lähtömaa, määränpää sekä kauttakulkumaa. Vuonna 2014 eniten turvapaikkahakemuksia Yhdysvaltoihin jättivät nimen omaan meksikolaiset. Aiemmin tilastoa johtivat kiinalaiset.

 

YHDYSVALLOISSA on huomattu myös Väli-Amerikasta tulijoiden runsaslukuisuus. Vuonna 2014 Guatemalasta, El Salvadorista ja Hondurasista tulleiden naispuolisten rajanylittäjien määrä kasvoi kolminkertaiseksi vuoteen 2013 verrattuna.

Yhdysvallat on reagoinut pakolaisten määrään pumppaamalla kymmeniä miljoonia dollareita Meksikon hallitukselle, jotta pakolaisten pääsy rajalle estetäänSamaan aikaan republikaanien presidenttikandidaattiehdokas Donald Trump on ottanut kampanjansa kärkihankkeeksi Meksikon vastaisen rajan tukkimisen. Ratkaisuksi Trump ehdottaa muun muassa muuria.

Yhdysvallat ei kuitenkaan ole kaikkien pakenevien kohdemaa. Ruuhkaa on myös Väli-Amerikan maissa. Esimerkiksi Belizessä, Meksikossa, Costa Ricassa, Nicaraguassa ja Panamassa pohjoisesta kolmiosta kotoisin olevien ihmisten jättämien turvapaikkahakemusten määrä on yhteensä yli kymmenkertaistunut vuodesta 2008.

Viime kuussa YK:n pakolaisjärjestö antoi varoituksen, jonka mukaan Väli-Amerikan ja Meksikon tilanne uhkaa kärjistyä täysmittaiseksi pakolaiskriisiksi

Liikkeellä on kymmeniä tuhansia ihmisiä.

UNHCR Women on the run

Yhdysvaltojen karkoituspolitiikasta

Pakolaislasten tilanteesta

EU-kritiikki voisi kasvaa aikuiseksi

KARLA KEMPAS

Pöydät tärisevät rytmikkäästä rummutuksesta. Yksinpuhelu jatkuu, vaikka puheaika on jo loppunut. Puheenvuorot tyssäävät huutoihin. Keskeytetty joutuu vetoamaan aikuisiin kuin riehakkaisiin lapsiin, joilta on jäänyt päiväunet väliin. “Pyydän kunnioitusta. Antakaa minun puhua loppuun.”

Episodi on Euroopan parlamentin täysistunnosta Strasbourgista. Huutelijat kuuluvat Euroopan parlamentin EU-kriitikko-meppehin, joilla on mielessään Brexit, eli tavoite Ison-Britannian EU-erosta.

Rakentavuus on heidän EU-kritiikistään kaukana.

 

EU-KRIITIKOIDEN joukkoon mahtuu monenlaisia tapauksia.

Karkeasti heidät voi jakaa kahteen leiriin, pehmoihin ja koviksiin. Pehmot eivät halua erota unionista, mutta vastustavat EU:n kehitystä liittovaltioksi ja arvostelevat unionin demokratiaa sekä sääntelyä. Esimerkiksi perussuomalaisten europarlamentaarikkojen Jussi Halla-ahon ja Pirkko Ruohonen-Lernerin puolue Euroopan konservatiivit ja reformistit (ECR) lasketaan pehmeän eurokritiikin puolueeksi.

Kovikset, joihin esimerkiksi pöytiä hakkaavat britit lukeutuvat, haluavat vähintään irti unionista. Äärimmäisimmät kovan eu-kritiikin kannattajista toivovat koko järjestelmän tuhoa. Puolalainen europarlamentaarikko Janusz Korwin-Mikke on esimerkiksi sanonut, että jos olisi tarpeen, tulisi eu-kriitikoiden tehdä yhteistyötä vaikka Luciferin kanssa, sillä EU on niin suuri uhka eurooppalaisille.

Rakentavaa, eikö vain?

 

EHKÄ tunnetuin Euroopan parlamentin eu-kriittinen puolue on Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa (EFDD). Se edustaa kovaa linjaa. Ryhmän perustuskirjan mukaan puolue ei usko ‘Euroopan kansan’ olemassaoloon ja sen mielestä kansallisvaltiolla pitäisi olla oikeus vahvistaa omia rajojaan, kulttuuriaan ja uskontoaan. Poliittisesti ryhmä on muuten hajanainen, mutta yhteinen vihollinen on EU.

Kovan linjan eu-kriitikoita kuvaakin paremmin sana eu-häirikkö.

EFDD-puolue tuntuu olevan ylpeä häirikköstatuksestaan. Edes ryhmän johto ei yritä peitellä sitä. Esimerkiksi brittipuheenjohtaja Nigel Farage toi esiin puolueen kapinahengen, kun neuvotteli EFDD:n uudesta suunnasta ryhmän italialaisjäsenten kanssa. Julkilausumassaan hän totesi, että jos neuvottelut päättyvät yhteistyöhön, liittoutuma voisi “pitää hauskaa ja aiheuttaa ongelmia Brysselissä”.

Sopu syntyi ja Brysselin väki on taatusti ainakin pyöritellyt silmiään.

Faragen puolue on järjestänyt lukuisia tempauksia, joiden tavoite on vaikuttanut olevan muiden meppien työrauhan häiritseminen. Ryhmän brittihaara on esimerkiksi kääntänyt selkänsä orkesterille ja unionin lipulle EU-hymnin soidessa sekä tullut täysistuntoon pukeutuneena kantaaottaviin t-paitoihin. Lisäksi he ovat häirinneet täysistuntoja taputtamalla, nousemalla seisomaan ja huutelemalla silloin, kun on ollut jonkun muun vuoro puhua.

Brittien mielenilmaukset ovat harmittomia mutta ärsyttäviä. Varsinkin kun ne hidastavat jo valmiiksi tiukkaa täysistuntoaikataulua. Lisäksi on hassua, että mepit tukeutuvat julisteisiin ja t-paitoihin. Hehän kuuluvat itse päättäjiin.

EFDD:n tekstipaitakapinalliset eivät silti ole pahimpia eu-häiriköitä. Esimerkiksi puolalainen europarlamentaarikko Korwin-Mikke on tehnyt parlamentin kokoontumisessa natsitervehdyksen ja viittannut maahanmuuttajiin “ihmisroskana”. Italialainen Gianluca Buonanno taas teki natsitervehdyksen Hitler-viikset kasvoillaan, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel oli paikalla.

 

EUROPARLAMENTAARIKOISTA noin yksi kolmasosa on eu-kriitikkoja. Se on paljon, ja sitä ei voi perustella pelkästään protestiäänillä ja kapinahengellä, vaikka myös niillä on ollut osuutensa. Unionin jäsenmaiden asukkaat ovat äänestäneet kriittiset mepit parlamenttiin, koska haluavat, ettei EU-päätöksiä oteta annettuina.

EU:n on yhdistynyt nopeasti, ja on vain viisasta suhtautua asiaan kyseenalaistaen. Euroopan unionia pitää kritisoida ja kehittää. Järjestelmä on kaukana täydellisestä.

Todellista kritiikkiä kaivataan, mutta niin kauan kuin näkyvimmät eu-kriittiset hahmot häiriköivät tai ilmaisevat rasistisia mielipiteitä, on myös asialliset Euroopan unionia kritisoivat äänet helppo kuitata eu-kriitikkojen möläytyksinä. Rakentava kritiikki on välttämätöntä, mutta se jää helposti huutomyrskyn alle.

Eu-häiriköiden on aika aikuistua. Kiukutteleva lapsi saa ehkä huomiota, muttei tahtoaan läpi.

Far-Right Parties in the European Parliament

The day the populists came to town

Korjaus 1.10.2017. Jutussa kutsuttiin EU-kriitikoita aiemmin eurokriitikoiksi. Sanalla euroscepticism viitataan englanniksi Euroopan unionin kriitikoihin, mutta Suomessa eurokriitikko-sana liitetään euro-valuutan kritiikkiin.

Tiedä ketä pelätä

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vieraili Bataclan teatterilla Pariisin pormestarin Anne Hidalgon kanssa marraskuisen terrori-iskun jälkeen. Kuva: UN Photo

LINDA LAINE

Iskuyritys Thalys-junassa, ihmisen pää seipäässä Saint-Quentin-Fallavierissa, Charlie Hebdo.

Eikä tässä kaikki. Ranskaa on tänä vuonna ravistanut kuusi terrori-iskuksi tai sen yritykseksi luokiteltua hyökkäystä, joiden yhteenlaskettu uhrimäärä lähentelee kahta sataa.

Pariisin kadut eivät perjantaina juurikaan poikenneet Afrikan kriisimaiden pääkaupunkien kujista. Ulos kannettiin ruumiita, jotka peitettiin sillä, mitä sattui olemaan käsillä. Ihmiset olivat peloissaan ja poliitikot voimattomia. Poliisi ja armeija marssivat kaduille.

Perjantaina toteutettu iskusarja on yksi Euroopan verisimmistä. Noin 130 ihmisen on kerrottu menettäneen henkensä konserttihalliin tehdyssä kalashnikov-hyökkäyksessä sekä ympäri Pariisia tapahtuneissa pommi-iskuissa ja ampumisissa. Sisäministeriö odotti lauantaiaamuna uhriluvun vielä nousevan.

Ranska julisti hätätilan ja tiukensi rajavalvontaa.

Uutisotsikoita lukiessa ei jää epäselväksi keitä iskuista epäillään. Sanat Isis, Syyria, jihadisti ja Allahu Akbar toistuvat jutusta toiseen.

Ranskaan ja sen kansalaisiin kohdistuneet iskut ovat julmia, ja niiden ajoitus keskelle Euroopan myrskyisintä pakolaiskriisiä saattaa ajaa koko mantereen kroonisen pelon ja vihan valtaan. On turha väittää, etteikö perjantain veriteoilla ole vaikutusta EU-maiden pakolaispolitiikkaan. Samalla turvattomuus ja epäluulot maahanmuuttajia kohtaan lisääntyvät entisestään, mikä ruokkii kantaväestön ja maahanmuuttajien välisiä jännitteitä kautta mantereen.

Tämä saattaa olla juuri se lopputulos, mihin iskujen tekijät pyrkivät. Terroristien tarkoitus on herättää teoillaan kauhua ja käyttää sitä hyödykseen.

Yhdistämällä väkivallan tiettyyn uskontoon, kansallisuuteen tai ihonväriin he asettavat meidät jatkuvaan pelkotilaan. Tekemällä iskuja he ehdollistavat meidät pelkäämään muslimeja, syyrialaisia ja ihmisiä, jotka ovat tummempia kuin me. He haluavat, että pelkäämme kun näemme huivipäisen naisen bussissa, pelkäämme kun kadulla vastaan kävelee ulkomaalaisen näköinen mies. He haluavat, että pelkäämme perheemme, ystäviemme ja kansakuntamme puolesta.

Iskut saavat myös maahanmuuttajat pelkäämään. He pelkäävät samoja asioita kuin me, minkä lisäksi he pelkäävät myös joutuvansa kantamaan vastuun muiden tekemistä hirmutöistä.

Me emme saa pelata terroristien pussiin ja aiheuttaa lisää väkivaltaa ja sekasortoa Eurooppassa. Meillä on oikeus pelätä, mutta meidän on osattava pelätä oikeaa kohdetta. Ei tehdä kaikista muslimeista, syyrialaisista ja meille vieraan näköisistä ihmisistä sijaiskärsijöitä.

Pariisin iskut eivät anna oikeutusta vetää ylle KKK-uniformua tai kivittää pakolaisia kuljettavia busseja. Ne eivät anna oikeutusta rasistisiin purkauksiin internetissä. Ne eivät anna oikeutusta ottaa esiin pesäpallomailaa tai nyrkkirautaa.

Jos yritämme puolustautua terroristien herättämää pelkoa vastaan kohdistamalla vihaa ja väkivaltaa maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan, terroristit saavat murskavoiton. Heidän ei tarvitse tuhota Eurooppaa, jos teemme sen itse.

Tekopyhyys estää näkemästä kaikki harmaan sävyt

 

VEERA TEGELBERG

Suomessa veronkierto-keskustelu jumahtaa pizzan hintaan, vaikka oleellisempaa olisi pohtia uusia keinoja veromoraalin vahvistamiseksi.

 

SOSIAALISESSA MEDIASSA partioivat moraalinvartijat olivat tukehtua tropicanaansa, kun poliisi aloitti yhteistyökumppaniensa kanssa harmaan talouden vastaisen kampanjan lokakuussa. Länsi-Uudenmaan poliisin talousrikostutkijat Anne ja Jutta joutuivat kohtaamaan kansan armottoman vihan, kun he totesivat, että alle 6 eurolla pizzoja tekevillä ravintoloilla ei voi olla puhtaat jauhot pussissaan.

Poliisin talousrikostutkinnan uskottavuus kyseenalaistettiin, poliisia syytettiin rasismista, ja ”blondien” käskettiin mennä kalastelemaan isommille vesille oikeita talousrikosvonkaleita. Myös media tarttui tomerasti aiheeseen. Otsikoihin eivät kuitenkaan nousseet koko kohun taustalla olevat teemat, eli veronkierto ja talousrikollisuus, vaan some-kohu itsessään.

 

#PIZZAGATE kertoo hyvin siitä, miten harmaa talous on helppoa nähdä pelkästään suuren luokan huijauksina, ei koko yhteiskuntaa läpileikkaavana tartuntatautina. Kyse on muustakin kuin veroparatiisiepäilyjen selvittämisestä, Caymansaarista ja rikollisen toiminnan paljastamisesta. Tavallisten kansalaisten valinnat vaikuttavat oleellisesti harmaan talouden suuruuteen.

Pohjoismaissa harmaan talouden on arveltu olevan arvoltaan 9ㄧ14 prosenttia bruttokansantuotteesta. Etelä-Euroopassa vastaava luku on 30ㄧ40 prosenttia. Mikäli arvio pitää paikkansa, puhutaan Suomen tapauksessa 18ㄧ28 miljardista eurosta. Kyse on valtiontaloudellisesti merkittävistä summista. Harmaan talouden todellista suuruutta on kuitenkin vaikeaa selvittää: jos ihmisiltä itseltään kysyy, ei kukaan myönnä tekevänsä työtä pimeästi.

Vaikka poliisin kampanja-avaus voikin tuntua pienyrittäjien ja tavallisten kuluttajien turhalta leimaamiselta, ei se sulje pois sitä tosiasiaa, että myös tavallisten kansalaisten päätöksillä on vaikutusta harmaan talouden kokoon. Harmaassa taloudessa on yhtä paljon sävyjä, kuin on verottajan järjestelmän ja lain ulkopuolella olevia tapauksiakin.

Yksittäisten työkeikkojen tekeminen tai palvelun ostaminen pimeänä halvemman hinnan toivossa ovat valintoja, joita tekevät ihan tavalliset suomalaiset. Yksittäisessä tapauksessa voidaan puhua vain kymmenistä euroista, mutta jos kyseessä on maan tapa, ei syytä harmaan talouden haitoista voi vierittää vain todellisille talousrikollisille.

 

POLITIIKALLA, jos millä, on ratkaiseva rooli harmaan talouden torjunnassa. Suomessa hallitukset ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien vetäneet selkeää harmaan talouden vastaista linjaa ㄧ aina tähän vuoteen asti. Sipilän hallitus on ajanut kolmea hanketta, jotka toteutuessaan haittaisivat harmaan talouden torjuntaa. Viime viikolla hallitus kuitenkin luopui kahdesta tavoitteestaan: harmaan talouden torjunnan lisärahoituksen lopettamisesta ja niin sanotusta aktiivisen katumisen mallista. Kolmas tavoite, eli ajatus hallintarekisterin perustamisesta, on edelleen hallituksen työlistalla. Muun muassa valtakunnansyyttäjä pelkää, että rekisteri vaikeuttaa talousrikosten selvittämistä.

Lisärahoituksen jatkaminen ja aktiivisen katumisen mallista luopuminen ovat tärkeitä päätöksiä harmaan talouden torjunnan kannalta. Esimerkiksi lisärahoituksen katkaisu olisi tarkoittanut töiden loppumista 90 talousrikostutkijaltaSipilän hallitus olisi tehnyt valtiontaloudelle karhunpalveluksen, jos se ei olisi luopunut hankkeistaan. Päätökset olisivat heikentäneet valtion uskottavuutta ja luotettavuutta tavallisen veronmaksajan silmissä.

Veronmaksussa on ennen kaikkea kyse moraalista. Jos poliittinen päätöksenteko tukee esimerkiksi suuryritysten tai varakkaiden henkilöiden verosuunnittelua, ei työttömien tai pienyrittäjien voida odottaa toimivan vain yhteinen hyvä mielessään.

 

VEROMORAALILLA on tutkimusten mukaan jopa enemmän vaikutusta harmaan talouden suuruuteen kuin uhkailulla ja pakolla. Jos kansalaiset ajattelevat, että heidän tuloistaan ja omistuksistaan maksamansa verot menevät hyvään tarkoitukseen, he maksavat veronsa auliisti. Jos he taasen kokevat olevansa pikemminkin lypsylehmiä, harmaa talous kasvaa.

Myös sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaa siihen, kuinka paljon yksityishenkilöt tai yritykset kehtaavat tehdä verosuunnittelua tai suoranaista veronkiertoa. Tämä pätee kaikkiin yhteiskuntaluokkiin: niin pääomansa verottajalta kätkevään vonkaleesen kuin tukien turvin kitkuttavaan duunariinkin.

Kuvitus: Karla Kempas