Loading

Kenian pääkaupunki Nairobi on kasvanut omaan luokkaansa suhteessa muuhun maahan. Kenia teki hiljattain radikaalin vedon, kun se hajautti osan hallinnostaan piirikuntiin, lähemmäs kansalaisia. Kuva: Veera Tegelberg

VEERA TEGELBERG

Kehittyvien maiden byrokratian on kiinnostettava suomalaista veronmaksajaa, sillä ilman toimivaa hallintoa entisten kehitysmaiden kasvu junnaa paikallaan.

 

Käsi nousee pystyyn keskelle maantietä raahatun piikkipalkin kohdalla. Tuosta tiesulusta ajetaan yli korkeintaan telaketjuilla. Vaaleaan univormuun pukeutunut poliisi lähestyy tien sivuun jarruttavaa maastoautoamme.

“Mitä nyt taas?” huokaa vänkärin paikalla istuva avustusjärjestön kenialainen työntekijä itsekseen.

Poliisi kurkkaa sisään kuljettajan ikkunasta, sanoo jotain ja viittoo kulmat kurtussa auton keulaa kohti.

Kuljettajamme avaa oven ja hyppää ulos autosta. Yhdessä poliisin kanssa he lähtevät tutkimaan autoa.

“Tämä on niin tätä”, toteaa etupenkillä istuva työntekijä turhautuneena.

“Rekisterikilpi on kuulemma liian haalistunut tai pölyinen. Ei todellakaan ole! Aina ne yrittävät etsiä jotain vikaa.”

Hänen takanaan istuvaa toista työntekijää tilanne vain naurattaa.

“This is Kenya!” hän toteaa hymyssä suin.

 

KORRUPTIOTA TARKKAILEVAN Transparency Internationalin tuoreimman, vuotta 2014 käsittelevän tilaston mukaan Kenia pitää korruptiolistalla sijaa 145. Arvioitavia valtioita on 177. Vaikka Kenian hallitus on nostanut korruptionvastaisen kamppailun omalle asialistalleen, ei edistys näy ainakaan vielä kansainvälisissä tilastoissa. Itse asiassa Kenia otti toissa vuonna takapakkia, koska vielä vuonna 2013 sen sijoitus oli 136:s.

Poliisi on yksi esimerkki tavallisten kenialaisten arkeen ulottuvasta korruptiosta. 75 miljoonaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa asuvaa ihmistä joutui viime vuonna maksamaan lahjuksia esimerkiksi poliisille tai oikeusjärjestelmälle. Kaikkialla tilanne ei tietenkään ole yhtä huono. Esimerkiksi Botswanassa ja Senegalissa korruptio on vähentynyt, ja ihmiset kokevat kykenevänsä taistelemaan sitä vastaan. Sen sijaan Sierra Leonessa ja Nigeriassa tilanne on päinvastainen.

Kun kenialaisilta viime vuonna kysyttiin, pärjääkö valtio hyvin vai huonosti korruption vastaisessa työssä, 70 prosenttia ruksi jälkimmäisen vaihtoehdon. Keniassa korruptio onkin yleisempää kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimäärin. Toisaalta Kenian naapurimaa Uganda ei pärjää juurikaan Keniaa paremmin, ja Somalia on täydellinen katastrofi.

 

YLI KOLMANNES KENIALAISISTA joutui maksamaan lahjuksia viime vuoden aikana opettajalle, sairaalan työntekijälle, valtion virkamiehelle, poliisille tai tuomarille saadakseen julkisia palveluja. Afrikan tasolla tällaiseen vastaavanlaiseen lahjusten maksuun törmäsi harvempi, joka viides. Eniten korruptiota esiintyy poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa asioitaessa.

Kuten Afrikan tuoreimpia korruptiolukuja käsittelevässä raportissakin todetaan, korruption ongelma on, että se hidastaa valtioiden kehitystä sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti. Lisäksi se myös heikentää ihmisten luottamusta hallintojärjestelmään.

Luottamuksen kasvattaminen on mielessä myös kenialaisilla poliitikoilla. Heimojärjestelmän sävyttämässä maassa rykäistiin toissa vuonna lähes tyhjästä pystyyn alueellinen piirikuntajärjestelmä. Uuden rakenteen tarkoituksena on hajauttaa valtaa Nairobista maaseudulle ja tuoda päätöksenteko lähemmäs kansalaisia. Uudistusta on toki ehditty kritisoida jo siitä, että se vain luo lisää lahjottavia viranomaisia.

 

KEHITTYVIEN MAIDEN BYROKRATIA ei herätä Suomessa suoranaisia intohimoja. Aihe ei nouse suureen rooliin esimerkiksi kehitysyhteistyöstä tai sen leikkauksista keskusteltaessa. Kuivakasta mausta huolimatta tavallisten suomalaisten pitäisi kuitenkin olla kiinnostuneita juuri hallinnosta. Kyseenalaistetaanhan valtion ja kansalaisjärjestöjen tekemää kehitysyhteistyötä usein juuri siksi, että veronmaksaja tai lahjoittaja ei voi olla varma, meneekö hänen rahansa niille ihmisille tai niihin hankkeisiin, joihin se on tarkoitettu.

Korruptio ulottuu kaikkialle, jos rahan liikkumista hallinnon, liikemiesten ja tavallisten kansalaisten välillä ei voida valvoa. Yksilöllä ei ole paljoa valtaa asiaan, jos lahjusten maksaminen ja vastaanottaminen on arkipäivää.

Korruptiossa ei ole kyse ihmisten ilkeydestä tai moraalittomuudesta. Sen taustalla on köyhyyttä, suuret sosiaalierot, tavaksi muuttunut käytäntö ja se, että järjestelmä mahdollistaa pienten tippien maksun.

 

SUOMEN KENIAN-SUURLÄHETYSTÖ onkin kiinnittänyt viime vuosina yhä enemmän huomiota juuri byrokratiaan. Hieman yli 20 miljoonan euron hankebudjetistaan Suomi käytti Keniassa hallinnon kehittämiseen viime vuonna kuusi miljoonaa euroa. Esimerkiksi humanitaariseen apuun budjetoitiin puolitoista miljoonaa euroa kansainvälisten järjestöjen kautta.

Suomen tilaaman riippumattoman selvityksen mukaan hyvän hallinnon edistäminen on yksi Suomen onnistuneimmista projekteista Keniassa. Arvion laatijoiden mukaan Suomen pitäisi kuitenkin saada Kenian paikallishallinto paremmin mukaan hallinnon kehittämiseen ja kuunnella kenialaisia muutenkin enemmän suunnitellessaan erilaisia projekteja.

 

AINA SUOMI ei ole onnistunut tekemään yhtä kiiteltyjä hankkeita. Entisen Kenian ja Mosambikin suurlähettilään Matti Kääriäisen viime vuonna julkaistu kirja Kehitysavun kirous herätti runsaasti keskustelua siitä, kenen tarpeisiin kehitysyhteistyöprojekteja perustetaan, miten niitä johdetaan ja miten varoja käytetään.

Helsingin Sanomien haastattelussaan Kääriäinen muun muassa toteaa, että iso osa Suomen kehitysavusta menee korruptioon, koska autettavat maat ovat korruptoituneita. Kirjassaan Kääriäinen kritisoi juuri liian vähäisen huomion antamista kehittyvän maan byrokratialle, verotukselle, finanssijärjestelmälle ja tulonjaolle. Ne jäävät hänen mukaansa “yleensä tarkastelun ulkopuolelle donoreiden näperrellessä hanketason pikkuasioiden kanssa”. Donoreilla tarkoitetaan kehitysavun antajia.

Ei Suomi tietenkään ole yksin puutteidensa kanssa. YK:ssa hyvästä hallinnosta alettiin keskustella vasta 1990-luvun lopulla, vaikka kehitystyötä oli tehty jo useita vuosikymmeniä.

 

HYVÄ HALLINTO ei itsessään ratkaise kehittyvien valtioiden ongelmia. Maalaisjärjellä ajateltuna kaikkia kansalaisia reilusti kohtelevasta hallinnosta ei varmaankaan olisi silti mitään haittaa. Sen sijaan pienen eliitin aseman vahvistaminen tai korruption edistäminen tuskin suoranaisesti vakauttaa taloudellista järjestelmää tai lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Kenia on yksi esimerkki valtiosta, jossa yhteiskunta on sellaisella kehityksen asteella, että huomion kiinnittäminen hallintoon on mahdollista. Talouden kasvaessa olisi tärkeää huolehtia siitä, että voitot eivät putoa pelkästään taloudellisen ja poliittisen eliitin pussiin.

 

ON TÄRKEÄÄ, että osa kasvavasta varallisuudesta valuu myös meidät maantiellä pysäyttäneelle poliisille. Silloin tämän palkka riittäisi kenties paremmin asuinkuluihin, muihin elinkustannuksiin ja lasten koulutuksen maksamiseen.

Ai, niin, ja jouduimmeko maksamaan hänelle? Emme sillä kertaa. Asioista voi selvitä myös puhumalla.

 

Lähteet:

Evaluation, Finland’s Development Cooperation with Kenya in 2007ㅡ2013 

Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous

Suomen Kenian suurlähetystö

Transparency International: People and Corruption: Africa Survey 2015, Global Corruption Barometer 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Top