Afrikka – rauhanturvaamisen supermanner

LINDA LAINE

Yli 50 000 afrikkalaista turvaa rauhaa YK:n riveissä samaan aikaan, kun Afrikan unioni viimeistelee valmiusjoukkojensa toimintaa. Afrikkalaiset eivät ole ainoastaan avunsaajia, vaan myös auttajia.

 

Kongon demokraattisessa tasavallassa, Darfurissa ja Etelä-Sudanissa on käynnissä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) suurimmat rauhanturvaoperaatiot. Muun muassa Ruanda, Kenia ja Etiopia ovat kukin lähettäneet niihin yli tuhat rauhanturvaajaa. Kaikkiaan puolet YK:n rauhanturvaajista on afrikkalaisia. Esimerkiksi Euroopasta tulevien rauhanturvaajien osuus on vain reilut kuusi prosenttia ja Pohjois-Amerikasta tulevien alle prosentti.

Tämänhetkisistä rauhanturvaoperaatioista suurimpaan, Kongon demokraattisen tasavallan rauhoittamiseen, tarvitaan noin Pieksämäen verran henkilökuntaa, eli yli 18 000 ihmistä. Heistä joka kolmas on Afrikan valtioista.

Afrikkalaiset rauhanturvaajat eivät jää hoitamaan ainoastaan oman mantereensa operaatioita. Esimerkiksi Kosovon rauhanturvaoperaatioon osallistuvista yli kolmasosa on Afrikan mantereelta. Haitin operaatiossa joka seitsemäs rauhanturvaaja on afrikkalainen. Toisaalta on myös operaatioita, joissa Afrikasta ei ole ollenkaan osallistujia. Esimerkiksi Kyproksella heitä ei viime joulukuisten tilastojen mukaan ollut lainkaan.

 

Vuosituhannen vaihteessa afrikkalaisten osuus YK:n rauhanturvaoperaatioissa lähti nousuun ja ylitti vuonna 2013 aiemmin rauhanturvaajatilaston kärjessä kiitäneen Aasian. Tämän jälkeen määrä on jatkanut kasvuaan. Afrikkalaisten rauhanturvaajien määrä on 15 vuodessa yli kymmenkertaistunut.

Afrikan valtioiden kiinnostus rauhantyötä kohtaan ei ole yllättävää. Maiden taloudellisen vaurastumisen myötä on tullut halu ja mahdollisuus rauhoittaa mantereen konfliktialueet niin talouden kuin kansalaisten suojelemiseksi. Rauhanturvaamistyöhön osallistuminen on myös merkki oman maan vakaudesta ja kriisiosaamisesta.

Afrikassa on myös kautta historian ollut enemmän rauhanturvaoperaatioita kuin millään muulla  mantereella. Tällä hetkellä YK:n 16 käynnissä olevasta rauhanturvaoperaatiosta yhdeksän on Afrikassa. Mantereella on lisäksi muita rauhanturvaamisen nimissä toimivia järjestöjä, kuten Egyptin ja Israelin rauhansopimusta valvova MFO ja Afrikan unioni, jolla on takanaan yli kymmenen operaatiota vaihtelevalla menestyksellä.

 

Afrikan unionin valmiusjoukkojen piti olla täydessä valmiudessa tammikuun alussa, mutta takarajasta ei pystytty pitämään kiinni. Unionin joukot ovat kuitenkin osallistuneet lukuisiin rauhanturvaamistehtäviin, joista viime aikoina eniten esillä on ollut al-Shabaabin vastainen operaatio Somaliassa.

Mantereen yhteisten joukkojen luomisen on mahdollistanut muun muassa jäsenmaiden puolustusbudjettien kasvu. Norwegian Institute of International Affairsin raportin mukaan budjetit ovat kasvaneet vuosikymmenen aikana keskimäärin 65 prosenttia. Tuntuvia korotuksia ovat tehneet etenkin öljymaat ja terrori-iskujen tai sissiryhmien kohteeksi joutuneet valtiot.  Stockholm International Peace Research Institute -tutkimuslaitoksen mukaan esimerkiksi Algerian ja Angolan puolustusbudjetit olivat vuonna 2014 yli 4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Osan budjeteista syö kuitenkin korruptio. Transparency Internationalin mukaan riski Afrikan valtioiden puolustusbudjettien käyttämisestä korruptioon on suuri, erittäin suuri tai jopa kriittinen.

 

Rahaa Afrikan unionilla ei vieläkään ole tarpeeksi. Unionin asiantuntijaryhmä on muun muassa laskenut, että jos mantereella käytettävien lentolippujen hinnasta 10 dollaria ja hotellivarauksista 2 dollaria annettaisiin unionille, kassaan kertyisi vuodessa yli 700 miljoonaa dollaria. Tämä helpottaisi unionin omavaraisuutta, jolloin sen ei tarvitsisi tukeutua mantereen ulkopuolisiin ja yksityisiin rahoittajiin rauhanturvaamisoperaatioissaan. Tällä hetkellä YK:n budjetit ovat moninkertaisia verrattuna unioniin, jonka operaatioiden keston määrittää usein rahoitus, ei konfliktin kesto tai avun tarve.

YK:n ja Afrikan unionin joukkojen välille onkin hahmottunut epävirallinen työnjako.

Afrikan Unionin joukot osallistuvat usein käynnissä oleviin konflikteihin saadakseen ne loppumaan. YK:n joukot puolestaan saapuvat turvaamaan rauhaa vasta sen jälkeen, kun tulitauko- tai rauhansopimus on allekirjoitettu. Monet Afrikan unionin operaatiot ovat lopulta hataran rauhan palattua siirtyneet YK:n alaisuuteen, jolla rahaa ja joukkoja on enemmän kuin unionilla. Myös YK:lla on kokemusta joukkojen lähettämisestä käynnissä oleviin konflikteihin siviilien turvaksi, mutta näitä operaatioita pidetään poikkeuksina. Voidaan sanoa, että Afrikan unioni sammuttaa liekit ja YK vahtii, ette kytemään jääneestä aineksesta syty uutta paloa.

Afrikan unioni on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen aseiden vaimentamisesta vuoteen 2020 mennessä. Asianuntijoiden mukaan se on mahdotonta, mutta tavoite kannustaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistuksiaan konfliktien lopettamiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *