Patobuumi ja paskahommat kiihdyttävät Etiopian kasvua

VEERA TEGELBERG

ANALYYSI

Etiopian patoinnostuksen kruununjalokivi on Sudanin rajalle rakennettava Afrikan suurin pato. Valmistuessaan patoallas on 5 kertaa Lokan tekojärven kokoinen. Kuva: Google maps

 

Hallitus haluaa vihreästä energiasta vientivaltin, ulkomaiset yritykset pystyttävät kilpaa tuulivoimapuistoja ja kotitaloudet tuottavat oman energiansa biokaasulla. 30 vuotta sitten nälänhädästä kärsinyt Etiopia on yksi maailman rohkeimmista vihreän energian tuottajista.

 

The Grand Ethiopian Renaissance Dam, eli Suuri Etiopian uudelleensyntymisen pato. Jo nimi kertoo, että tässä hankkeessa ei ole kyse pelkästä sähköntuotannon turvaamisesta. Mikäli aikataulu pitää, kohoaa Afrikan sarvessa sijaitsevan Etiopian länsirajalla ensi vuonna 170 metriä korkea ja liki 2 kilometriä pitkä pato. Se on valmistuessaan Afrikan suurin.

Kehittyvät valtiot saivat Pariisin ilmastosopimuksessa osansa ilmastotavoitteiden kantamisesta. Monella kehittyvällä valtiolla on erinomaiset mahdollisuudet muuttua uusiutuvan energian suurkuluttajaksi. Etiopia on yksi nopeimmin vihreään energiaan sijoittavista maista, ja sen tavoite on tulla yhdeksi Afrikan suurimmista sähkön viejistä.

 

VIELÄ 1980- JA 1990-LUVULLA Etiopia tunnettiin nälänhädän riivaamana kuivana ja köyhänä valtiona. Edeltävien vuosikymmenten aikana maassa oli koettu sisällissotia, vallankaappauksia ja sotatoimiksi äityneitä konflikteja naapurimaiden kanssa. Tänä päivänä Etiopian kasvot näyttävät toiselta. Maan pääkaupunki Addis Abeba on saanut lisänimen Afrikan Bryssel.

Etiopian talous kasvaa 10 prosenttia ja väestön määrä 2,5 prosenttia vuodessa. Jatkuvan kasvun vuoksi maa on joutunut kohtaamaan uudenlaisia pulmia. Sen on täytynyt miettiä, miten se kykenee tuottamaan esimerkiksi sähköä kaikille sitä tarvitseville yrityksille ja kotitalouksille.

Järkisyistä Etiopia on kääntänyt katseensa uusiutuvaan energiaan hiilen ja öljyn sijaan: maalla ei ole omia maakaasu- tai öljyvaroja, joihin se voisi turvautua. Öljyn rahtaaminen ulkomailta käy pidemmän päälle kalliiksi, joten vihreällä energialla on Etiopiassa vahva poliittinen tuki.

Etiopia ei ole aikeidensa kanssa yksin, sillä monissa kehittyvissä valtioissa uusiutuvat luonnonvarat ovat halvin tapa tuottaa energiaa. Sähköä tuotetaan aurinko-, tuuli- ja vesivoimalla, maalämmöllä sekä esimerkiksi lehmänlannalla. Varsinkin maaseudulla, missä sähköä ei muuten ole saatavilla, itsetehtyä biokaasua käytetään esimerkiksi ruoanvalmistuksessa.

 

LUONNON VALJASTAMINEN virtalähteeksi ei ole kuitenkaan ollut ongelmatonta rauhattoman Afrikan sarven alueella. Etiopia on käyttänyt rahaa etenkin vesivoiman rakentamiseen, ja maassa on puhuttu jo suoranaisesta patobuumista.

Innokas vesivoiman rakentaminen on kiristänyt Etiopian välejä Egyptin ja Sudanin kanssa, sillä ne kilvoittelevat samasta vesilähteestä. Etelästä virtaava Niili on Egyptin ja Sudanin elinehto. Ne ovat olleet huolissaan siitä, että Afrikan suurin pato heikentää joen virtausta. Tällä olisi vaikutusta niiden omiin mahdollisuuksiin käyttää Niilin vettä muun muassa ruoantuotannossa – ja omissa vesivoimaloissaan.

Vesivoiman rakentamiseen liittyy toki myös muita pulmia kuin kansainvälisten suhteiden kiristyminen. Etiopian jokien patoamista on kritisoitu sademäärien vähenemisen vuoksi. Maatalous voi kärsiä, jos vähävetiset joet otetaan sähköntuotantoon.

Vedelle olisi Etiopiassa muutakin käyttöä, koska maan koillis- ja itäosia uhkaa jälleen nälänhätäPatojen rakentaminen vaikuttaa lisäksi voimakkaasti niiden lähistöllä asuviin ihmisiin. Arviolta noin 20 000 etiopialaisen on muutettava pois uudelleensyntymistä juhlistavan jättipadon tieltä. Patoallas peittää alleen alueen, joka on kooltaan kaksi kertaa Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen kokoinen.

 

ON IHAILTAVAA, että Etiopian kaltaiset kehittyvät valtiot pyrkivät kohti puhdasta energiantuotantoa. Muutaman vuoden kuluttua teollisuusmaiden ympäristö- ja elinkeinoministerit voivat toivottavasti matkustaa Etiopiaan, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan tai Keniaan ihmettelemään uusia kekseliäitä energiantuotanto- tai viljelymenetelmiä.

Talouskasvun nimissä tapahtuva energiarakentaminen ei kuitenkaan saa muuttua uhkaksi maan omille kansalaisille. Vähäisten vesivarojen käytöstä on myös pystyttävä sopimaan naapurimaiden kesken niin, että vedestä ei tule itsekkään valtapolitiikan välinettä. Siihen ei ole ainakaan rauhattoman Afrikan sarven alueella varaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *