Loading

Kuva: Oona Lohilahti

Maailman päättäjät ovat kokoontuneet Pariisiin keskustelemaan maapallomme tulevaisuudesta. Ilmastokokouksen tärkein tavoite on saada aikaan säännöt, joiden avulla ilmastonmuutosta saadaan hidastettua.

 

Pariisissa ilmastokokouksen neuvottelupöydissä istuu lähinnä valtioiden edustajia. Osapuolina on valtioiden muodostamia ryhmiä, kuten Euroopan unioni, öljyvaltioiden muodostama ryhmä ja sademetsien lähivaltioiden liittouma. Suurimmat kysymykset ovat, miten jaetaan vastuut teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä ja tuleeko sopimuksesta ylipäätään oikeudellisesti sitova.

Valtablogi avaa neljän tahon suhdetta ilmastosopimukseen.

 

TEOLLISUUSMAAT

Rikkailla teollisuusmailla on Pariisin ilmastokokouksessa kaikista suurin vastuu. Vaikka maiden päästöjä tarkastelisi millä tahansa mittarilla, niiden vaikutusta ilmastonmuutokseen ei voi kieltää. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon muistutti tänä syksynä G20-ryhmän maita siitä, että ne vastaavat yli 75 prosentista maailman hiilidioksipäästöistä. Esimerkiksi Iso-Britannia on ehtinyt saastuttaa ilmastoa vuosisatoja kauemmin kuin vaikkapa Tansania.

Suurimpien päästelijöiden listan kärjessä keikkuvat lähes poikkeuksetta Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Saksa. Suomi kärkkyy kärkikolmikkoa maailman neljänneksi suurimmalla kuluttajakohtaisella hiilijalanjäljellä.

Teollisuusmailla on likaisen historian lisäksi myös rahaa ja osaamista. Siksi on ensisijaisesti niiden velvollisuus rahoittaa tutkimuksia, jotka tuottavat tekniikkaa ja tietoa, joiden avulla ilmastonmuutosta voi hidastaa.

Osa teollisuusmaista ymmärtää vastuunsa, mutta esimerkiksi Yhdysvallat on aiemmin jättäytynyt esimerkiksi Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle.

KEHITTYVÄT MAAT

Kehittyvien maiden rooli neuvotteluissa on hankala, koska ryhmä on hajanainen. Siihen kuuluu monta pientä edunvalvontaryhmää. Kiinan, Intian ja öljymaiden toiveet poikkeavat suuresti pienten saarivaltioiden ja esimerkiksi Etelä-Amerikan nousevien talouksien tavoitteista. Runsaasti päästöjä tehtailevan Kiinan näkemykset päästörajoista ovat erilaiset kuin köyhien Afrikan maiden.

Arvioiden mukaan kehittyvät valtiot tarvitsevat ilmastorahoitusta vuoteen 2020 asti 100 miljardia dollaria vuodessa, jotta ne voivat selviytyä ilmastonmuutoksen seurauksista ja leikata päästöjään. Tukea maksavat pitkään saastuttaneet rikkaat maat. Ilmastorahastossa on nyt vain hieman yli 60 miljardia dollaria, vaikka rahoituksen tarve tiedetään. 

Kehittyvien maiden tilanne on huomioitu ilmastosopimuksissa. Kioton pöytäkirjassa vuonna 1997 kehitysmaille ei asetettu velvoitteita, mutta teollisuusmaita velvoitettiin vähentämään päästöjään. Pariisissa tilanne voi muuttua. Esimerkiksi Euroopan parlamentti on ehdottanut velvoitteiden lisäämistä kehittyville maille päätöslauselmassaan syksyllä 2015.

KANSAINVÄLISET YHTEISÖT

EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toimimaan niin, että ilmasto lämpenisi korkeintaan kaksi astetta kuluvan vuosisadan aikana. Vuosi sitten EU päätti vähentää päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. EU:n ilmastoasioista ja energiasta vastaavan komissaarin Miguel Arias Cañeten mukaan EU:lle on tärkeintä yhteisen pitkäjänteisen sopimuksen ja tarkkailujärjestelmän solmiminen. Hän on korostanut erityisesti kehittyvien maiden tukemista ja yritysten osallistumisen tärkeyttä.

Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestö OECD on ajanut yhtenä päätavoitteenaan päästöjen hinnan tiukkaa määrittelyä. Se haluaa hintakilpailulla edistää vähäpäästöisten tuotteiden ja ratkaisujen kilpailukykyä. Useat maat ovat jo säätäneet päästöille kiinteän hinnan tai vaikuttaneet siihen verotuksella.

IMF, eli Kansainvälinen valuuttarahasto, on seisonut OECD:n rinnalla hiilen hinnan nostamisessa. IMF on korostanut, miten myös valtiovarainministeriöillä on tärkeä rooli teollisuuden ohjailussa ympäristöystävällisille raiteille. Se on kannustanut valtioita sopimuksen aikaansaamiseen, sillä se on huolissaan etenkin kehittyvien maiden taloudesta. Myös valtakunnalliset elinkeinojärjestöt ovat puhuneet maailmanlaajuisen päästökaupan puolesta.

YRITYKSET

Konsulttiyritys PwC:n raportin mukaan yrityssektori pystyisi kansainvälisesti tekemään 65 prosenttia hiilidioksidipäästöjen leikkauksista, jotka vaaditaan ilmaston lämpenemisen pitämiseen alle kahdessa asteessa. Suomessa suuri osa yrityksistä myös suhtautuu ilmastonmuutoksen torjuntaan myönteisesti. Sitran viime vuonna suomalaisyrityksille teettämän kyselyn mukaan 83 prosenttia vastanneista piti ilmastonmuutosta merkittävänä tekijänä toiminnalleen.

Mielipiteet ovat kuitenkin merkityksettömiä, jos ne eivät johda tekoihin. Vähähiilisyyttä pidettiin tutkimusvastauksissa tärkeänä, mutta vain neljännes 500 vastanneesta yrityksestä kertoi mittaavansa hiilijalanjälkeään.

Hiilineutraalius näyttää olevan edelleen yrityksen imagoa kiillottava trendisana. Sitran tutkimuksesta paljastui, että yritysten mukaan suurimmat kannustimet hiilineutraaliuteen tulevat jätemäärän vähentymisestä, myönteisestä yrityskuvasta ja lainsäädännön pakotteista. Hiilineutraaliuden tuomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia pidettiin vähiten tärkeinä vaikuttimina.

Yritykset eivät tosissaan yritä pienentää hiilidioksidipäästöjään, jos hiilineutraalit tuotteet tuottavat huonosti. Ilmastonmuutosta bisnemahdollisuutena on Pariisin neuvottelujen alla mainostanut muun muassa Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka.
Pariisissa tehtävillä päätöksillä voidaan ohjailla yritysten toimintaa, mutta edistymistä tapahtuu vasta sitten, kun yritykset näkevät hiilen uhkana liiketoiminnan tuottavuudelle. Yritysten on vaadittava valtiota tukemaan uusiutuvaa energiaa ja hiilineutraaleja tuotteita, jotta hiilettömästä bisneksestä tulee taloudellisesti tuottavaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Top