Loading

TOIMITUKSELTA

Valta on perustettu, koska suorassa lähetyksessä voi väittää Suomen verotuksen olevan Pohjois-Korean luokkaa, politiikka on rikki ja kissa otti miehen panttivangiksi.

Journalismin rakenteet ovat niin rapistuneet, ettei pintaremontti enää auta.

Poliittisten korulauseiden toistaminen, hassujen tapahtumien paisuttelu ja taloudellisten näennäistotuuksien välitys ovat haukanneet suuren palan toimittajan työajasta. Joskus toimittaja tekee työtään vain täyttääkseen tyhjän sivun.

Me, Vallan kirjoittajat, emme valinneet journalismia kirjoittaaksemme siitä, millainen tunnelma markkinoilla on. Valitsimme ammateista parhaan, jotta voisimme parantaa maailmaa, välittää tietoa ja paljastaa roistot.

Nykyisissä olosuhteissa se tuntuu vaikealta.

Toimittajan hyvät aikeet ja halu kertoa totuus sotkeutuvat usein ajanpuutteeseen ja kärjistyksiin. Mittavaa taustoitusta vaativien tekstien kirjoittaminen on nykyään harvojen toimittajien etuoikeus. Palkkatöissä uuteen aiheeseen perehtymiseen on useimmiten vain pari tuntia aikaa. Muutamassa tunnissa kirjoitettu analyysi saa harvoin aikaan muutosta. Se saattaa jopa antaa mustavalkoisen ja yksinkertaistetun kuvan maailmasta.

Kun hutiloitu kirjoitus on lehdessä, häpeilevää toimittajaa lohdutetaan usein sanomalla, älä huoli, huomenna se on jo kalankäärenä. Tieto ei lohduta. Huono uutinen voi pinttyä lukijoiden muistiin pahemmin kuin kalan haju kämmeniin.

JOURNALISMIN viimeisiä henkäyksiä on povattu jo useasti. Kun radio tuli, pelättiin printin puolesta, kun televisio saapui, itkettiin radion kuolinvuoteella. Nyt digitalisaatio jyllää ja mediamaailmassa yritetään vimmoin keksiä, miten ilmaiseen nettimaailmaan tottunut saadaan maksamaan uutisista.

Me näemme uuden tekniikan tuomat mahdollisuudet, mutta olemme huolissamme siitä, miten suuret mediayritykset suhtautuvat niihin. Lehtimiehen työpaikka ei ole yhtään sen varmempi kuin paperitehtaan työntekijän. Uusia uutisia toimittajien irtisanomisista tulee, ennen kuin edellisistäkään potkuista on toivuttu. Tulos tai ulos pätee myös mediataloissa.

Vaikka 1990-luvulla ei ollut journalistisia videoblogeja, nykyisiä edellytyksiä tehdä datajournalismia eikä Twitteriä, ainakin yksi asia oli ymmärretty. 1990-luvun laman aikana osa lehdistä päätti palkata lisää toimittajia, vaikka taloustilanne oli vaikea. Toimitukset halusivat säilyttää laadun ja hyvälle journalismille uskottiin olevan kysyntää.

Mediatalojen johdossa vakuutetaan, että toimittajien irtisanominen ei vaikuta journalismin laatuun ja sisältöön. Rivitoimittaja tietää silti totuuden. Virheet lisääntyvät. Taustatyö kärsii. Palo kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista aiheista tukahtuu. Samaan aikaan, kun vaaditaan salamatahtia, edellytetään laatua, tarkkuutta, uutisvoittoja ja tuoreita ideoita.

Mainostajien ja tilaajien hupeneminen on 2010-luvun median suurimpia ongelmia. Tuotteesta pitää saada niin houkutteleva, että mainostajat ja kuluttajat eivät päästä sitä käsistään. Jutuista on kahvipöydän lisäksi kohistava sosiaalisessa mediassa ja mielellään myös kilpailevan tuotteen sivuilla.

Valitettavasti tämä lehdenomistajien unelma ei toteudu irtisanomalla työvoimaa. Vähemmällä ei voi tehdä enemmän ja paremmin.

VAIKKA journalismin nimi on jo nähty kuolinilmoituksissa, uskomme työhömme ja oman alamme tulevaisuuteen. Uutinen ei kuole, ja taidokkaasti tehty analyysi voi tehdä historiaa. Nopean verkkoviestinnän aikana on yhä tärkeämpää, että joku tuottaa luotettavaa tietoa. Penkoo, tulkitsee ja kysyy.

Journalistisen työn tarve ei katoa minnekään, vaikka työpaikat häviävät.

Haluamme kirjoittaa asioista, joilla on merkitystä. Meitä kiinnostavat politiikka, yhteiskunta, ympäristö, talous, EU sekä muutkin valtiot kuin Ukraina, Venäjä ja Kreikka. Emme ole asiantuntijoita, mutta toivomme jonain päivänä olevamme.

Vaikka Vallan perustamisen taustalla on myös jaloja syitä, ajattelemme ennen kaikkea itseämme. Valta on meille henkilökohtainen alusta, jota voimme käyttää, kun meillä on jotain sanottavaa.

Medialla on valtaa ja vallan mukana vastuuta.

Me haluamme käyttää omaa Valtaamme vastuulliseen tiedonvälitykseen, yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen ja ehkä jopa vaikuttamiseen.

Vallan ensimmäinen teksti ilmestyy maanantaina 7. syyskuuta. Sen jälkeen tekstejä julkaistaan ainakin aluksi joka maanantai.

Tervetuloa!

Karla Kempas, Linda Laine, Oona Lohilahti ja Veera Tegelberg

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Top