Loading

 

VEERA TEGELBERG

Suomessa veronkierto-keskustelu jumahtaa pizzan hintaan, vaikka oleellisempaa olisi pohtia uusia keinoja veromoraalin vahvistamiseksi.

 

SOSIAALISESSA MEDIASSA partioivat moraalinvartijat olivat tukehtua tropicanaansa, kun poliisi aloitti yhteistyökumppaniensa kanssa harmaan talouden vastaisen kampanjan lokakuussa. Länsi-Uudenmaan poliisin talousrikostutkijat Anne ja Jutta joutuivat kohtaamaan kansan armottoman vihan, kun he totesivat, että alle 6 eurolla pizzoja tekevillä ravintoloilla ei voi olla puhtaat jauhot pussissaan.

Poliisin talousrikostutkinnan uskottavuus kyseenalaistettiin, poliisia syytettiin rasismista, ja ”blondien” käskettiin mennä kalastelemaan isommille vesille oikeita talousrikosvonkaleita. Myös media tarttui tomerasti aiheeseen. Otsikoihin eivät kuitenkaan nousseet koko kohun taustalla olevat teemat, eli veronkierto ja talousrikollisuus, vaan some-kohu itsessään.

 

#PIZZAGATE kertoo hyvin siitä, miten harmaa talous on helppoa nähdä pelkästään suuren luokan huijauksina, ei koko yhteiskuntaa läpileikkaavana tartuntatautina. Kyse on muustakin kuin veroparatiisiepäilyjen selvittämisestä, Caymansaarista ja rikollisen toiminnan paljastamisesta. Tavallisten kansalaisten valinnat vaikuttavat oleellisesti harmaan talouden suuruuteen.

Pohjoismaissa harmaan talouden on arveltu olevan arvoltaan 9ㄧ14 prosenttia bruttokansantuotteesta. Etelä-Euroopassa vastaava luku on 30ㄧ40 prosenttia. Mikäli arvio pitää paikkansa, puhutaan Suomen tapauksessa 18ㄧ28 miljardista eurosta. Kyse on valtiontaloudellisesti merkittävistä summista. Harmaan talouden todellista suuruutta on kuitenkin vaikeaa selvittää: jos ihmisiltä itseltään kysyy, ei kukaan myönnä tekevänsä työtä pimeästi.

Vaikka poliisin kampanja-avaus voikin tuntua pienyrittäjien ja tavallisten kuluttajien turhalta leimaamiselta, ei se sulje pois sitä tosiasiaa, että myös tavallisten kansalaisten päätöksillä on vaikutusta harmaan talouden kokoon. Harmaassa taloudessa on yhtä paljon sävyjä, kuin on verottajan järjestelmän ja lain ulkopuolella olevia tapauksiakin.

Yksittäisten työkeikkojen tekeminen tai palvelun ostaminen pimeänä halvemman hinnan toivossa ovat valintoja, joita tekevät ihan tavalliset suomalaiset. Yksittäisessä tapauksessa voidaan puhua vain kymmenistä euroista, mutta jos kyseessä on maan tapa, ei syytä harmaan talouden haitoista voi vierittää vain todellisille talousrikollisille.

 

POLITIIKALLA, jos millä, on ratkaiseva rooli harmaan talouden torjunnassa. Suomessa hallitukset ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien vetäneet selkeää harmaan talouden vastaista linjaa ㄧ aina tähän vuoteen asti. Sipilän hallitus on ajanut kolmea hanketta, jotka toteutuessaan haittaisivat harmaan talouden torjuntaa. Viime viikolla hallitus kuitenkin luopui kahdesta tavoitteestaan: harmaan talouden torjunnan lisärahoituksen lopettamisesta ja niin sanotusta aktiivisen katumisen mallista. Kolmas tavoite, eli ajatus hallintarekisterin perustamisesta, on edelleen hallituksen työlistalla. Muun muassa valtakunnansyyttäjä pelkää, että rekisteri vaikeuttaa talousrikosten selvittämistä.

Lisärahoituksen jatkaminen ja aktiivisen katumisen mallista luopuminen ovat tärkeitä päätöksiä harmaan talouden torjunnan kannalta. Esimerkiksi lisärahoituksen katkaisu olisi tarkoittanut töiden loppumista 90 talousrikostutkijaltaSipilän hallitus olisi tehnyt valtiontaloudelle karhunpalveluksen, jos se ei olisi luopunut hankkeistaan. Päätökset olisivat heikentäneet valtion uskottavuutta ja luotettavuutta tavallisen veronmaksajan silmissä.

Veronmaksussa on ennen kaikkea kyse moraalista. Jos poliittinen päätöksenteko tukee esimerkiksi suuryritysten tai varakkaiden henkilöiden verosuunnittelua, ei työttömien tai pienyrittäjien voida odottaa toimivan vain yhteinen hyvä mielessään.

 

VEROMORAALILLA on tutkimusten mukaan jopa enemmän vaikutusta harmaan talouden suuruuteen kuin uhkailulla ja pakolla. Jos kansalaiset ajattelevat, että heidän tuloistaan ja omistuksistaan maksamansa verot menevät hyvään tarkoitukseen, he maksavat veronsa auliisti. Jos he taasen kokevat olevansa pikemminkin lypsylehmiä, harmaa talous kasvaa.

Myös sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaa siihen, kuinka paljon yksityishenkilöt tai yritykset kehtaavat tehdä verosuunnittelua tai suoranaista veronkiertoa. Tämä pätee kaikkiin yhteiskuntaluokkiin: niin pääomansa verottajalta kätkevään vonkaleesen kuin tukien turvin kitkuttavaan duunariinkin.

Kuvitus: Karla Kempas

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Top