Loading

Kuvitus: Karla Kempas. Alkuperäinen kuva.

VEERA TEGELBERG

Nobel-ehdokas Angela Merkelin linjaa kannattaa yhä yli puolet saksalaisista, mutta kustannusten kasvu pakottaa Merkelin muuttamaan kurssiaan. Muille EU-maille tämä sopii mainiosti.

 

Nobelin rauhanpalkinto ojennettiin perjantaina Saksan sijasta Tunisiaan, vaikka monet mediatalot pitivät liittokansleri Angela Merkeliä yhtenä varteenotettavimmista ehdokkaista. Merkelin avointa pakolaispolitiikkaa on ylistetty, mutta kaikki eivät ole edes Saksassa kanslerin kanssa samoilla linjoilla ‒ eivät edes hänen omassa puolueessaan.

Saksa on ottanut vastaan suurimman osan Eurooppaan tulevista pakolaisista. Nyt maan kantokyky alkaa osoittaa heikkenemisen merkkejä. Syy tähän ovat kasvavat kulut ja kansalaisyhteiskunnassa kytevä kriittisyys, joka heijastuu jo päähallituspuolueen sisäiseen yhtenäisyyteen.

Vielä elokuussa Saksan sisäministeriö arveli, että maahan tulee tänä vuonna 800 000 turvapaikanhakijaa. Viikko sitten sunnuntaina Bild uutisoi, että maahan odotetaan jopa 1,5 miljoonaa ihmistä. Asia käy ilmi lehden käsiinsä saamasta valtionhallinnon salaisesta arviosta. Asiakirjan julkitulon jälkeen alkoi kädenvääntö siitä, pitääkö arvio paikkansa, ja perustuuko se todenmukaisiin lukuihin. Hallituksen tiedottaja kiirehti heti kertomaan, ettei kukaan hallituksessa ole tietoinen kyseisen, salaisen paperin olemassaolosta. Muun muassa Welt on kuitenkin arvioinut, että yli miljoonan hengen saapuminen maahan on mahdollista.

 

TOSIASIASSA kukaan ei voi tietää, paljonko ihmisiä Eurooppaan vielä tämän vuoden aikana pakenee. Kuluva vuosi on joka tapauksessa ollut poikkeuksellinen koko Euroopalle. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ei ole koettu samanlaista pakolaisliikettä. Vaikka Saksassa on tottu esimerkiksi Suomea paremmin vieraiden kulttuurien läsnäoloon ja yhteiskunnan muutokseen, ei maa kokenut vastaavaa edes 1990-luvulla Balkanin sodan aikana, jolloin turvapaikanhakijoita tuli huippuvuonna 1992 noin 440 000. Kunnat ja liittovaltiot ovat helisemässä kasvavien kustannusten kanssa, ja kriisi alkaa näkyä jo tavallisten saksalaisten kukkarossa.

Rahasta puhuminen on ikävää, kun toisessa vaakakupissa painavat ihmiskohtalot. Saksassa on kuitenkin laskettu, että jokainen vuoden ajan maassa turvapaikkapäätöstä odottava ihminen maksaa valtiolle 13 000‒14 000 euroa. Media on nostanut esiin myös korkeampia kustannusarvioita.

Vaikka Lähi-idän aseelliset konfliktit ovat lisänneet merkittävästi turvapaikanhakijoiden määrää, tulee silti 40 prosenttia hakijoista yhä Balkanilta. Lähes jokainen alueelta tuleva saa Saksassa kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja joutuu palaamaan kotimaahansa.

Saksan järjestelmä on siis ylikuormittunut, minkä vuoksi se onkin viime vuoden lopusta lähtien pyrkinyt hillitsemään Balkanilta tulevien määrää julistamalla alueen maita turvalliseksi. Joulukuussa annettu julistus koski Bosnia ja Hertsegovinaa, Makedoniaa ja Serbiaa. Nyt näistä maista tulevat turvapaikanhakijat voidaan käännyttää nopeammin takaisin. Heinäkuussa maan pakolais- ja maahanmuuttovirasto esitti, että maahantulijoiden määrää pitäisi rajoittaa julistamalla myös Länsi-Balkanin maita turvalliseksi. Virasto viittasi Albaniaan, Kosovoon ja Montenegroon. Samaa ajaa nyt myös EU-komissio.

 

SAKSA ON VENYNYT monia muita EU-maita enemmän pakolaiskriisin yltyessä, mutta nyt sen kantokyky ‒ tai ainakin kansalaisten ymmärrys ‒ alkaa tulla vastaan. Maa yritti jo alkuvuodesta neuvotella muiden maiden kanssa kriisin tasapuolisesta ratkaisusta ehdottamalla esimerkiksi kiintiöiden perustamista kaikille EU-maille.

Loppukesän ja alkusyksyn aikana Saksan äänenpainot ovat koventuneet. Viime kuussa talousministeri Sigmar Gabriel totesi, että EU-tukia pitäisi vähentää niiltä valtioilta, jotka eivät halua osallistua pakolaisten vastaanottamiseen. Tällaisia maita ovat olleet esimerkiksi useat Itä-Euroopan maat. Samaa oli vihjannut jo aiemmin maan sisäministeri Thomas de Maizière.

Samalla, kun kustannukset kasvavat, myös pakolaisvastaisuus on lisääntynyt. Viharikokset ovat päivittäisiä. Poliisin tietoon on Saksassa tullut tänä vuonna jo 490 rangaistavaa rasistista tekoa. Määrä on moninkertainen verrattuna viime vuoden lukuihin. Saksassa on muun muassa hyökätty toistuvasti turvapaikanhakijoiden hätämajoituskeskuksia vastaan.

Maahan on kehittynyt pieni, mutta äänekäs, uusnatsivähemmistö, joka pitää maahanmuuttoa todellisena ongelmana saksalaisen kulttuurin kannalta. NPD-puolue on onnistunut vetoamaan erityisesti nuoriin miehiin. Kritiikki ei kuitenkaan kumpua vain pienestä uusnatsileiristä. Viime vuonna Dresdenistä alkunsa saanut Pegida (Isänmaalliset eurooppalaiset länsimaiden islamisaatiota vastaan) saavutti talven aikana suuren suosion tavallisten saksalaisten keskuudessa, jotka kokoontuivat eri puolilla Saksaa, Eurooppaa ja koko maailmaa osoittamaan mieltä islaminuskoisten maahanmuuttoa vastaan.

 

SAKSAN POLIITTINEN JOHTO on toiminut koko vuoden suuren paineen alla. Merkelin “Wir schaffen das!”-linja (“Me pystymme siihen!”) puree yhä harvempaan äänestäjään. Merkelin takana seisoo yhä yli puolet saksalaisista, mutta yli 40 prosenttia kannattaa tiukempaa pakolaispolitiikkaa, ja vielä suurempi osa kritisoi Euroopan ulkopuolelta tulevaa pakolaisliikettä.

Nobel-ehdokas on joutunut kääntämään vaivihkaa kurssiaan. Balkanin turvalliseksi julistamisen lisäksi tämä on tarkoittanut  EU:n neuvotteluja Turkin kanssa pakolaisleirien perustamisesta. Sopimusta perustellessa on annettu ymmärtää, että tilanteessa ajatellaan turvapaikanhakijoiden parasta: salakuljetusbisnes tyrehdytetään, ja ihmiset voivat jäädä lähelle omaa kotiseutuaa. Olisi sinisilmäistä ajatella, että kyse ei olisi myös rahasta ja vastaanottavien maiden asenteiden kiristymisestä.

Saksan linjan tiukentuminen tuskin harmittaa monia EU-johtajia. Onhan pakolaistilanteesta tullut Euroopassa ikävä sisäpoliittinen kysymys. Kun Saksan voimavarat alkavat olla lopussa, mutta tulijoita riittää, on vaikeaa uskoa, että yksikään toinen maa alkaisi ottaa nykyistä vahvemmin roolia pakolaisten vastaanottajana. Esimerkiksi Ruotsi, joka on ottanut toiseksi eniten Euroopassa turvapaikanhakijoita vastaan, kertoi viime viikolla tiukentavansa seulaansa. Maat, jotka tähänkin asti ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita, tuskin avaavat oviaan, kun linja tiukentuu aiemmin avoimissa maissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Top