Loading

Kuva: Veera Tegelberg

VEERA TEGELBERG
KOLUMNI

Suomi tavoittelee nopeaa tuottavuusloikkaa, vaikka se huonontaisi pitkän aikavälin kilpailukykyämme. Tuottavuuden tavoittelu on tuonut toistaiseksi vain epäluottamusta.

 

“Luottamus instituutioiden toimintakykyyn ja oikeudenmukaisuuteen vapauttaa kansalaisten voimavaroja niihin töihin, joita jokainen järkevä ihminen haluaakin tehdä: luoda, tuottaa ja rakentaa.” Näin kirjoittaa vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan entinen EU:n talouskomissaari, nykyinen elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.).

Myrskyn silmässä -teoksessaan Rehn kertoo, miten eurokriisin suosta noustaan. Nyt entinen komissaari on saanut jatkaa talousongelmien ratkomista kotimaassa.

Toisin kuin valtaosa muista EU- ja euromaista, Suomi on epäonnistunut viennin ja kansantalouden nostamisessa. Sekä nykyinen hallitus että edellinen Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallitus pyrkivät parantamaan Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta.

Kun Juha Sipilä (kesk.) nousi pääministeriksi, hallitus lupasi, että Suomessa tapahtuu neljässä vuodessa tuottavuusloikka. Keinot olivat samoja, joita myös elinkeinoelämää edustavat järjestöt tarjosivat vaaliohjelmissaan.

 

KUN SUOMESSA PUHUTAAN kilpailukyvyn parantamisesta, kiinnitetään huomiota eniten tuottavuuden kohentamiseen lyhyellä aikavälillä. On totta, että taloutemme on saatava nousuun, mutta ongelman ratkaisemiseen on olemassa muitakin keinoja, kuin pelkistä henkilökustannuksista leikkaaminen.

Paikallisessa sopimisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, jos kyse on todella neuvottelusta, ei sanelusta. Paikallista sopimista ehdottaa yhdeksi kilpailukyvyn kohentamisen keinoksi myös World Economic Forum (WEF), joka vuosittain vertailee valtioiden keskinäistä kilpailukykyä

Pelkkä karsiminen palkoista ja julkisesta sektorista on kuitenkin uhka suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Pitkän aikavälin kilpailukykyä mittaavassa WEF:n vertailussa olemme edelleen sijalla kahdeksan.

Meidät pitävät kärkisijoilla innovatiivisuus, työntekijöiden korkea koulutustaso sekä yliopistojen ja yrityselämän välinen yhteistyö. Silti juuri koulutuksesta ja työntekijöiden hyvinvoinnista on päätetty leikata nopean kilpailukyvyn edistämisen nimissä.

 

WEF:N MUKAAN Suomella olisi parannettavaa monessa muussa asiassa kuin pelkkien palkkojen kilpailukyvyssä. Näistä näkökulmista puhutaan kuitenkin vähän, koska niihin valtio ei suoraan voi vaikuttaa.

Vientiyritysten pitäisi markkinoida tuotteitaan paremmin. Asiakkaiden toiveita ja tarpeita olisi kuunneltava herkemmin. Suomen vientitarjonta on liian yksipuolista. Vientimme perustuu vanhaan, raskaaseen teollisuuteen. Lisäksi maat, joihin tuotteita viedään, ovat vuosia olleet vanhat tutut Saksa, Ruotsi, Venäjä ja Yhdysvallat.

Vientialan kapeus kostautui kaksi vuotta sitten, kun Venäjä asetti osalle tuotteista tuontikiellon. Myös ruplan heikentyminen loi monien muidenkin alojen yritysten tilauskirjoihin tyhjiä sivuja.

 

KESKUSTELUMME KILPAILUKYVYSTÄ ja tuottavuudesta on yksipuolista. Palkkakuluista haetaan pikavoittoa, ja samalla hallitus suunnittelee yrityksille huojennuksia, joista osaa on epäilty jopa täysin katteettomiksi.

Esimerkiksi tällä viikolla lainsäädännön arviointineuvosto kyseenalaisti yrittäjävähennyksen, jonka tarkoitus oli antaa osalle yrityksistä mahdollisuus saada viisi prosenttia tuloistaan verottomana. Neuvoston mukaan hallituksen esityksessä ei perusteltu, miten vähennys parantaa kilpailukykyä, ja millaisia veromenetyksiä siitä koituu.

Viime viikolla Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) puolestaan kiinnitti huomiota hallituksen raskaalle teollisuudelle suunnittelemaan sähkölaskun alennukseen.

 

YKSI SUOMEN kilpailukyvyn kohentamisen suurimmista esteistä on Rehnin pelkäämä luottamuspula. Alkuvuodesta valtaosa liitoista taipui sopimukseen, joka heikentää niiden jäsenten etuja. Samalla hallitus on ollut valmis leikkaamaan julkista taloutta ja huonontamaan hyvinvointivaltion perusteita, jotta yritysten kustannuksia saadaan alemmas.

Hallitus pelaa uhkapeliä. Seuraavat vuodet ovat yritysten lupausten lunastuksen aikaa. Jos vientiyritykset eivät toivomistaan huojennuksista huolimatta lähde kasvuun ja luo lupaamiaan työpaikkoja, on Suomen pitkän tähtäimen kilpailuvaltteja rapautettu turhaan.

 

Myrskyn silmässä – eurokriisistä eteenpäin, Olli Rehn, Otava, 2012.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Top