Henkiä uhraava miljardibisnes – Lääkeväärentäjät käärivät rahat sairaita ja köyhiä huijaamalla

Kuvan tabletit on ostettu suomalaisista apteekeista. Kirjoittaja toivoo, että ne ovat aitoja. Kuva: Linda Laine

ANALYYSI

LINDA LAINE

Lääkkeiden väärentämisessä tuotot ovat suuret ja riskit huomattavasti pienemmät kuin huumekaupassa. Väärennettyjä lääkkeitä on päätynyt apteekkeihin myös Suomessa.

 

Osta syöpälääkkeitä netistä, saat Viagraa kaupan päälle! Pienet siniset pillerit hallitsevat monien nettiapteekkien etusivuja, joilla luvataan reseptilääkkeistä jopa 80 prosentin alennuksia. Eikä reseptiä tarvita.

Kaikki huijauksen tunnusmerkit täyttyvät. Todennäköisesti ainakin osa tällaisten sivustojen lääkkeistä on yhdistelmä lattiavahaa, hyönteismyrkkyä, sokeria, sementtiä ja monia muita aineita, jotka eivät paranna ketään.

Silti miljoonat ihmiset tilaavat vuosittain lääkkeensä näiltä sivustoilta säästöjen ja helpon saatavuuden takia. Jos diagnosoit itse itsesi Googlella, voit samalla tilata lääkkeesikin itse. Miksi käyttää rahaa lääkäriin, kun netissä reseptiäkään ei tarvita?

Sivustot osaavat pelata ihmisten tunteilla. Englanninkielisillä sivustoilla on yleensä kuvia onnellisen ja hyvinvoivan näköisistä valkoisista ihmisistä, jotka hymyilevät kameralle. Pilleripurkit on lisätty kuvan reunaan.

Lisäksi sivustoilla on “käyttäjien jättämiä suosituksia”. Yhdessä kehutaan sivusto taivaisiin ja kehotetaan sitä perustamaan fanisivu Facebookiin, toisessa haukutaan kilpailevaa sivustoa hitaasta toimituksesta ja kolmannessa kiitetään sivustoa siitä, että se tarjoaa edullisen tavan parantua sairaudesta.

Suositusten ensisijaisena tarkoituksena on vakuuttaa ihminen siitä, että sivusto on hyvä ja luotettava.

 

KEHITTYNEISSÄ MAISSA rahat kääritään etenkin elämäntapalääkkeiden, kuten laihdutustuotteiden ja potenssilääkkeiden, väärentämisestä ja niiden myymisestä internetissä.

Aasian ja Afrikan vähemmän kehittyneissä valtioissa väärennöksiä sen sijaan kaupataan avoimesti kaduilla ja jopa apteekeissa. Yleisesti käytetty kikka on sekoittaa väärennöksiä oikeiden, sairaaloista varastettujen lääkkeiden joukkoon. Arviolta 10–30 prosenttia kehitysmaissa myytävistä lääkkeitä on väärennettyjä. Järkyttävimpänä esimerkkinä voi pitää 2000-luvun alun Nigeriaa, jossa Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan jopa 70 prosenttia markkinoilla olleista lääkkeistä oli vanhentuneita tai väärennettyjä.

Väärennettyjen lääkkeiden aiheuttama uhka on maailmanlaajuinen. Kansainvälinen rikospoliisijärjestö Interpol on jo yhdeksän vuoden ajan järjestänyt vuosittain tehoviikon, jonka aikana takavarikoidaan miljoonien arvosta lääkkeitä, suljetaan tuhansia nettisivuja ja pidätetään satoja ihmisiä.

Tänä vuonna väärentäjien kimppuun käytiin kesäkuussa 103 maan viranomaisten voimin. Tuloksena oli yli 300 pidätystä, 4 932 suljettua nettisivustoa ja 53 miljoonan dollarin arvosta takavarikoituja väärennettyjä lääkkeitä. Ja tämä on vasta jäävuoren huippu. Kokonaisuudessaan lääkeväärennösbisneksessä arvioidaan liikkuvan vuosittain miljardeja dollareita.

Monet lääkeväärennökset saavat alkunsa epähygienisissä oloissa Aasiassa, jossa rangaistukset lääkkeiden väärentämisestä ovat lyhyitä. Tietyissä tapauksissa rangaistus voi olla sama kuin piraattituotteiden, kuten feikkilaukkujen tai -hajuvesien myyjällä. Interpolin operaation aikana esimerkiksi Singaporessa löydettiin väärennettyjä raskaustestejä, unilääkkeitä ja laihdutuslääkkeitä. Myanmarin viranomaiset puolestaan takavarikoivat laittomia syöpälääkkeitä.

Mutta osataan sitä Euroopassakin. Itävallassa löydettiin samaisessa operaatiossa laiton lääketehdas, jossa väärennettiin lääkkeitä ja steroideja. Unkarissa puolestaan jäi kiinni lääkkeiden salakuljettaja, joka oli piilottanut pillerit auton istuimiin ja vararenkaaseen. Samanlaisia kätköjä käytetään myös huumeiden salakuljetukseen.

 

SUOMESSA KULUTTAJILLE päätyy lääkeväärennöksiä useimmiten internetostojen kautta ulkomailta. Monet tilaajat sortuvat tietämättään rikokseen esimerkiksi tilaamalla lääkkeitä ETA-alueen ulkopuolelta. Se on laitonta samoin kuin reseptilääkkeiden ostaminen ilman asianmukaisia reseptejä.

Suomessa Interpolin johtamaan tehovalvontaan osallistui Tulli, joka tarkasti viikon aikana tuhansia posti- ja pikarahtilähetyksiä. Tämän seurauksena Suomessa aloitettiin 20 rikostutkintaa ja takavarikoitiin satoja tabletteja. Väärennetyt ja laittomat lääkkeet saapuivat Suomeen muun muassa Yhdysvalloista, Singaporesta, Puolasta ja Romaniasta.

Ostamalla lääkkeitä halvalla laittomista nettikaupoista, ostaja paitsi vaarantaa oman terveytensä, mutta myös tukee kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Uutena ilmiönä lääkeväärennöksissä ovat nousseet esiin kalliiden syöpälääkkeiden väärennökset. Niiden tehtaileminen on väärentäjille huomattavasti tuottoisampaa kuin halvempien kipulääkkeiden tai vuosittain yli 120 000 ihmistä tappavien väärennettyjen malarianestolääkkeiden valmistaminen.

Vuonna 2014 Suomessa päätyi jakelujärjestelmään väärennettyä syöpälääkettä, mutta sitä ei ehditty antaa potilaille. Kolmessa lääkepakkauksessa oli aidon lääkkeen sijaan tuntematonta liuosta. Väärennösten uskotaan päätyneen EU-markkinoille Italiassa varkauksien kautta.

Samana vuonna lääkkeitä vedettiin pois myös suomalaisista apteekeista, kun selvisi, että romanialaisen lääketukun alihankkijat olivat hankkineet lääkkeitä laittomasti. Kyseisiä lääkkeitä käytettiin nivelreuman ja psykoosin hoitoon, ja ne oli varastettu lääkekuljetuksista ja sairaaloista. Varkauksien jälkeen lääkepakkauksia oli kaupattu eteenpäin väärennetyillä asiakirjoilla.

Väärennöksiä on löydetty myös muualta Euroopasta. Vuonna 2013 Ranskassa takavarikoitiin historiallisen suuri erä lääkkeitä, kun maahan yritettiin tuoda 1,2 miljoonaa annosta väärennettyä aspiriinia. Kiinasta tulleista väärennöksistä puuttui tyystin lääkkeen vaikuttava ainesosa.

Vuotta aiemmin Kiinassa pidätettiin 2 000 lääkeväärentäjää ja takavarikoitiin 180 miljoonan dollarin arvosta väärennöksiä. Samalla poliisi tuhosi noin 1 100 tuotantolaitosta, joissa lääkkeitä valmistettiin.

Mikään lääke ei ole turvassa väärentämiseltä. Viime vuonna Yhdysvalloista löydettiin jopa väärennettyä botoxia.

 

LÄÄKEVÄÄRENNÖKSET tai niiden pakkaukset eivät näytä väärennetyiltä. Niissä ei ole kirjoitusvirheitä tai puuttuvia pakkausmerkintöjä. Pillerin pinta on usein tasainen ja kiiltävä, ei epäilyksiä herättävän kuhmurainen tai oudosti värjäytynyt.

Taitavat väärennökset tappavat ihmisiä kahdella tavalla. Joko ihminen kuolee väärennöksen sisältämiin aineisiin tai siihen, ettei hän saa sairauteensa oikeaa lääkitystä, vaikka luulee syövänsä lääkkeitä, joiden pitäisi auttaa.

Pelkkään lääkkeen ulkonäköön ei voi luottaa, jos haluaa varjella omaa terveyttään, ja kenties jopa parantua sairaudestaan. Varmin tapa saada aitoja lääkkeitä on ostaa ne kivijalka-apteekista Suomesta.

Lääkeväärennösten välikädet ovat levittäytyneet ympäri maailmaa, eikä edes suomenkielinen nettisivu ole tae lääkkeiden aitoudesta. Väärentäjien jäljittäminen on vaikeaa, aikaavievää ja vaatii usein eri valtioiden viranomaisten yhteistyötä.

EU:n viranomaiset yrittävät saada väärentäjät ahtaalle lisäämällä sääntelyä. Helmikuuhun 2019 mennessä lähes jokainen unionissa myyty lääkepakkaus on pystyttävä jäljittämään. Tällä halutaan estää väärennösten päätyminen esimerkiksi apteekkeihin ja sairaaloihin. Nettikauppaa sillä ei kuitenkaan saada aisoihin.

Toisin kuin riippuvuuteen perustuvassa huumekaupassa, laittomassa lääkekaupassa on usein kyse ostajien laiskuudesta, kokemattomuudesta tai huonosta taloudellisesta tilanteesta.

Jokainen netistä tilattu väärennös on järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, sillä kysyntä ruokkii tarjontaa. Sinun ostopäätöksesi voi aiheuttaa välillisesti toisen ihmisen kuoleman.

 

 

Luettelo Suomessa toimivista laillisista verkkoapteekeista 

Tullin ohjeet lääkkeiden tilaamiseen internetistä

Yle Areena, Tappavat lääkkeet -dokumentti: Syöpälääke olikin vettä ja hometta

Propagandasta tuli propagandan uhri

KARLA KEMPAS

Vielä 1950-luvulla puhuttiin huoleti bisnespropagandasta, kun aiheena oli markkinointi tai mainonta. Milloin propagandasta tuli ruma sana?

 

Natsi-Saksa, Maon Kiina ja dystopiakirjallisuus. Äärijärjestö Isis, Putinin trolliarmeijat, infosota ja Pohjois-Korean suljettu yhteiskunta.

Propaganda tuntuu usein kaukaiselta, pölyttyneisiin historiankirjoihin kuuluvalta asialta tai ilmiöltä, joka ei koske vauraassa ja turvallisessa maassa asuvia.

Täällä se on viihdykettä. Ehkä juonikoukku elokuvassa tai jännittävä ajatusleikki, josta on mukava herätä todellisuuteen napsauttamalla televisio tai kirja kiinni.

 

ME LÄNSIMAALAISET ajattelemme näin pitkälti, koska propaganda itse joutui propagandan uhriksi 1900-luvun puolivälissä.

Professori Heikki Luostarisen artikkelissa Mistä propaganda tuli ja mihin se meni kerrotaan, että vielä ennen kylmää sotaa propaganda oli varsin neutraali sana.

Sanaa propaganda saatettiin käyttää kuvaamaan mainontaa, markkinointia, public relations -toimintaa ja muuta vaikuttavaa viestintää.

Ei ole tavatonta ajatella, että vielä 1950-luvun alussa joku olisi kertonut työskentelevänsä bisnespropagandan parissa.

Kylmän sodan aikana Yhdysvallat alkoi käyttää sanaa propaganda Neuvostoliiton vaikuttamisviestinnästä, kun taas omaa propagandaansa se alkoi nimittää kansalaisten informoimiseksi. Propaganda liittyi jo valmiiksi kansalaisten ajatuksissa mielikuvaan sodasta ja aivopesusta, joten se jouti pois varjostamasta Yhdysvaltojen julkisuuskuvaa.

Kikka tehosi. Propaganda sulautui neuvostokommunismin imagoon kuin kurkkusalaatti metsämättäälle. Siitä tuli paha sana.

Mutta propaganda ei kadonnut minnekään lännestä, vaikka nimitykset vaihtuivatkin.

 

TODELLISUUDESSA tuskin mikään maailmankolkka välttyy propagandalta nykypäivänä.

Vaikuttavaa viestintää on kaikkialla, eikä se ole aina haitallista. Sitä näkyy sosiaalisessa mediassa, viihteessä, vaali- ja mainoskampanjoissa sekä joskus jopa journalismissa. Moraalittomaksi se silti muuttuu perustuessaan valheisiin ja tiettyjen ihmisryhmien herjaamiseen.

Aikakauslehti Vanity Fairin politiikasta kirjoittava Michael Kinsley toi esille kolumnissaan, että suoranainen valehtelu on palannut politiikkaanEnsi kuussa ratkeava Yhdysvaltojen presidentinvaali on kuvaava esimerkki tästä.

Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump valehteli viime vuonna nähneensä tuhansien arabitaustaisten hurraavan, kun World Trade Center sortui Yhdysvaltojen tuhoisimmassa terrori-iskussa vuonna 2001. Tänä vuonna hän väitti, että nykyinen Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama perusti äärijärjestö Isisin.

Trump onkin saanut kyseenalaisen kunnian esiintyä faktantarkistussivusto PolitiFactin emävale-listauksessa harvinaisen usein.

 

TRUMPIN LISÄKSI Britannian EU-eroa kannattaneet poliitikot ovat syöttäneet äänestäjille pajunköyttä.

Kampanjabussin kyljessä liioiteltiin sitä summaa, minkä Britannia EU-jäsenyydessään viikossa maksaa ja luvattiin laittaa raha kansalliseen terveydenhuoltoon. Vaikka väite on todistettu monissa viestimissä palturiksi, koristaa slogan edelleen Leave-kampanjan Twitter-tiliä.

Lisäksi EU-eroa kannattava leiri laati julisteen, jossa on kuva turvapaikanhakijoista, jotka kulkevat sankoin joukoin jonossa. Kuvassa oli teksti “Viimeinen pisara”. Twitterissä kuva rinnastettiin natsipropagandaan, jossa lähes identtistä kuvastoa yhdistettiin juutalaisiin.

Brexitin kannalla olleet voittivat, joten kampanja näköjään tehosi.

Myös valtiovetoista propagandaa esiintyy lännessä.

Historian onnistuneimmat propagandakampanjat ovat olleet henkilökultin luomisia. Esimerkiksi Hitler saavutti aikanaan niin voimakkaan kansansuosion, että sen vaikutuksia voi nähdä vielä nykypäivänäkin.

Persianlahden sodassa Valkoinen talo teki päinvastaisen ratkaisun. 1990-luvulla pr-yritys Hill & Knowlton teki mielipidetutkimuksen, josta selvisi, ettei amerikkalaisia juuri kiinnostanut vapautuuko Kuwait vai ei. Samassa tutkimuksessa selvisi, että Saddam Husseinin imago oli hyvin huono. Saddamin kurjan julkisuuskuvan varaan oli hyvä rakentaa kampanja, jossa häntä demonisoitiin entisestään.

Yhdysvaltojen entisen presidentin George W. Bushin viestintähenkilöstöön kuulunut Scott McClellan kertoi vuonna 2008, että Valkoinen talo järjesti propaganda-kampanjan, jotta kansalaiset suhtautuisivat myönteisesti Irakin sotaan.

 

KIRJAILIJA George Orwellin klassikkoteoksessa Vuonna 1984 päähenkilö Winston Smith työskentelee totuusministeriössä, missä hän väärentää työkseen historiaa hallinnolle mieluisammaksi. Kuvitteellisessa Oseaniassa väärin ajatteleminen on rikos ja Isoveli valvoo.

Myös vuonna 2016 monessa maailmankolkassa eletään todellisuudessa, jossa propaganda hallitsee viestimiä ja sananvapaus on pelkkä päiväuni.

Propaganda on voimakas sana. Siksi maissa, joissa päättäjiä voi kritisoida ja uutisiin pääasiassa luottaa, tuntuu rajulta syyttää valheellista kampanjointia tai valtionviestintää propagandaksi.

Tärkeää on silti tiedostaa propagandan jatkuva läsnäolo ja osoittaa, etteivät valheet vakuuta meitä.

 

Lähteenä: Professori Heikki Luostarinen, Mistä propaganda tuli ja mihin se meni

Lue lisää: Valtablogi, Sosiaalinen media toi kissanpennut terroristien propagandaan

Italia uhkaa seurata Britanniaa

Finanssikriisi on vahvistanut italialaisten elintasoeroja. Taloudellinen keskus Milano (vas.) on yksi maan vauraimmista alueista, kun taas Sisilia (kesk. ja oik.) kuuluu köyhimpiin alueisiin. Kuvat: Veera Tegelberg

VEERA TEGELBERG

ANALYYSI

Italialaiset äänestävät perustuslain uudistamisesta joulukuussa. Äänestyksessä oli alun perin tarkoitus vain keventää lakien säätämistä, mutta se voi olla alku Italian hivuttautumiselle ulos eurosta.

 

Iän karttuessa kuuroudumme heinäsirkan siritykselle. Korvan simpukkamme karvasolualue rapistuu, jolloin korkean sirinän kuuleminen muuttuu mahdottomaksi. Samanlainen kuurous on vaivannut eurokriisin alun jälkeen myös Italian poliittista johtoa.

Iäkkäät valtionjohtajat ovat sulkeneet korvansa talousongelmiin kyllästyneiden italialaisten vaativalta kuorolta. Etenkin alle 45-vuotiaat italialaiset ovat siirtyneet koomikkona tunnetuksi tulleen Beppe Grillon riveihin. Grillon vuonna 2009 perustama Viisi tähteä -liike on kasvanut finanssikriisin jälkeen yhdeksi Italian suurimmista puolueista. Se on 630-paikkaisen alahuoneen suurin oppositiopuolue.

Viisi tähteä -liikettä pidettiin alussa pelkkänä suunsoittajana, jonka äänekäs ja boheemin näköinen keulakuva ei sopinut poliittisen eliitin joukkoon. Puolue on hiljalleen hivuttautunut kohti maan poliittista ydintä. Sillä on jo vankka tuki maakuntatasolla, ja kesällä puolue sai haltuunsa yhden Italian merkittävimmistä poliittista paikoista, kun puolueen Virginia Raggista tuli Rooman ensimmäinen naispormestari.

Nyt Italian keskusta-vasemmistolainen pääministeri Matteo Renzi on ajanut maansa tilanteeseen, jossa Viisi tähteä -liike voi nousta Italian johtoon. Nelikymppisen Renzin kuulossa ei pitäisi olla vielä mitään vikaa, mutta Italian historian nuorimman pääministerin ura uhkaa päättyä taktisen harha-askeleen takia joulukuussa davidcameroneihin.

 

KAIKKI LÄHTI LIIKKEELLE vuonna 2014 valtaan nousseen Renzin melko harmittomasta taka-ajatuksesta. Firenzen pormestarina toiminut nuori uraohjus halusi uudistaa Italian raskasta poliittista järjestelmää sujuvammaksi. Sen hän aikoi tehdä muuttamalla perustuslakia niin, että parlamentin ylähuoneen, eli senaatin, valtaa vähennettäisiin.

Perustuslakiuudistus on edennyt hyvin, mutta se vaatii vielä kansan hyväksynnän. Sinettinä toimiva kansanäänestys on päätetty järjestää sunnuntaina 4. joulukuuta.

Lähestyvässä äänestyksessä ei kuitenkaan ole italialaisille kyse enää pelkästä lakimuutoksesta. Renzi on antanut ymmärtää, että äänestys on hänelle myös arvovaltakysymys. Pääministeri on ilmoittanut eroavansa, jos kansa äänestää uudistusta vastaan.

Grillolle Renzin ilmoitus oli kuin tarjottimella nenän eteen tuotu herkkupala. Viisi tähteä onkin nyt markkinoinut äänestyksen italialaisille tapana osoittaa tyytymättömyyttään nykyiselle hallitukselle, joka on vaikeuksista huolimatta yrittänyt noudattaa EU:n tiukkaa budjettikuria.

Talousasiantuntijat pitävätkin Italian kansanäänestyksen ja Renzin mahdollisen eron seurauksia jopa huolestuttavampina kuin brexitin jälkilöylyjä. Jos italialaiset päättävät sanoa uudistukselle ja Renzille ei, edessä ovat ennenaikaiset vaalit, joissa valtaan voi nousta ensimmäistä kertaa eurokriittinen puolue. Sen on ennustettu tietävän pahimmillaan jopa Italian eroa yhteisvaluutasta.

 

Vielä 1990-luvun lopussa italialainen tienasi keskimäärin enemmän kuin suomalainen.”

 

ITALIALAISTEN EUROKRIITTISYYDEN KASVUUN on olemassa useita syitä. Viisi tähteä -liikkeen kannatusta on pönkittänyt etenkin surkeaan suuntaan kehittynyt taloustilanne. Myös pakolaisten määrän kasvu ja luonnonkatastrofit ovat vaikeuttaneet osaltaan EU-myönteisen hallituksen tilannetta.

Italialaiset ovat yksi Euroopan tyytymättömimmistä kansoista heti kreikkalaisten ja portugalilaisten jälkeen. Vain hieman yli puolella työikäisistä italialaisista on töitä, ja kolmannes maan 20–24-vuotiaista on vailla opinto- tai työpaikkaa.

Lisäksi italialaisten tulotaso on pienentynyt ja tuloerot ovat kasvaneet. Vielä 1990-luvun lopussa italialainen tienasi keskimäärin enemmän kuin suomalainen. Siinä missä suomalaisen ansiot ovat sen jälkeen nousseet liki 10 000 dollarilla, italialaisten tienestit ovat vähentyneet 500 dollarilla.

Maalla oli taloudellisia vaikeuksia jo ennen eurokriisiä, mutta vuoden 2007 jälkeen italialaisten kotitalouksien käytössä olevan rahan määrä on vähentynyt merkittävästi verrattuna muihin OECD-maihin. Toisaalta varakkain viidennes tienaa kuusi kertaa sen, mitä toisessa päässä oleva köyhin viidennes.

2-81-127

Italian puoluekenttä on ollut 20 vuotta jatkuvassa liikkeessä. Myös alueellisia asioita ajavia puolueita on paljon. Catanialaisen torin kulmalle liimatussa UGS-puolueen julisteessa käsketään lopettamaan Sisilian ryöstäminen.

 

MYÖS LUOTTAMUS PERINTEISIIN PUOLUEISIIN on ollut koetukselle. Hallitukseen ja poliittisiin instituutioihin luotti ennen finanssikriisiä vain 30 prosenttia kansasta. Nyt luku on enää 15 prosenttia.

Epäluottamuksella on pitkät juuret. Italialaisten uskoa poliitikkojensa ammattitaitoon ja lainkuuliaisuuteen on koeteltu jo yli 20 vuotta. Maan poliittisella huipulla onkin ollut tuulista, kun hallitukset ovat vaihtuneet muutaman vuoden välein.

Äänestäjien luottamus poliitikkoihin sai kenties pahimman iskun 1990-luvun alussa, kun suuri osa maan kansanedustajista joutui syytteeseen korruptiosta. Puhtaiksi käsiksi, eli Mani puliteksi, ristityn operaation aikana syytetyn penkillä istui muun muassa yli puolet maan parlamentista. Osa poliitikoista päätyi paineiden alla itsemurhaan.

Mani pulite pyyhki Italian poliittiselta kartalta pois useita puolueita, esimerkiksi neljä hallituspuoluetta. Tapahtumat olivat niin dramaattisia, että Italian historiassa vuosi 1992 tunnetaan ensimmäisen tasavallan kauden loppuna.

Mani puliten piti olla uusi alku, mutta joidenkin asiantuntijoiden mukaan Italian korruptio on vain pahentunut.

 

VIISI TÄHTEÄ -LIIKKEEN riveissä seisoo nyt uusi sukupolvi, joka vaatii jälleen eräänlaista puhdistusta Italian poliittiselle kentälle. Euroero ja Grillon valtaannousu eivät välttämättä tuo onnea italialaisille. Vaikka Grillon puolueella on varmasti tarkoitus ajaa italialaisten parasta, voi edessä olla poliittinen kriisi, jossa maan talous sukeltaa syvään kuiluun.

Viiden tähden suosiossa on jotain tuttua. Kun Mani pulite pyyhki perinteiset sosialistiset ja kristilliset puolueet pois maan poliittiselta kartalta, valtaan nousi uusi, parempaa huomista italialaisille luvannut Forza Italia. Sitä johti kuusikymppinen bisnesmies Silvio Berlusconi.

Puheenjohtajakeskeisestä Forza Italiasta tuli 2000-luvun alussa Italian tasavallan pitkäaikaisin pääministeripuolue. Suosio oli suurta, mutta kaikki ei mennyt lopulta nappiin. Berlusconin johtama koalitio kasvatti maan velkataakkaa, ja vuonna 2011 oikeistokoalition suosio romahti, kun maan talouden tola paljastui.

Jos Renzin ajama uudistus äänestetään nurin joulukuussa ja Grillo voittaa ennenaikaiset parlamenttivaalit, Italian sotkuisesta politiikasta tulee yhä vahvemmin koko Euroopan ongelma. Harva tuntuu unionin alueella silti kuulevan sirkkojen sirinää.

Viikossa valtion johtajaksi

TOIMITUKSELTA

Kun kuninkaat ja kuningattaret hallitsivat Eurooppaa, valtaan saattoi päästä nopeasti avioliiton kautta. Kersti Kaljulaid, 46, osoitti, että valtakunnan voi saada muutamassa päivässä ilman naimakauppoja. Riittää, että tekee työnsä pirun hyvin.

 

KALJULAIDIN nimi oli vielä pari viikkoa sitten monelle virolaiselle täysin vieras, mutta tänään maanantaina hän vannoo virkavalansa ja saa kantaakseen Viron presidentin arvonimen.

Biologista ja bisnesnaisesta tulee ensimmäinen naispuolinen presidentti Viron historiassa. Itsenäisyyden aikana häntä on edeltänyt neljä miestä, joista viimeisimmän, kaksi viisivuotiskautta hallinneen Toomas Hendrik Ilveksen kausi loppuu tänään maanantaina.

 

VIROLAISET OVAT pääosin hyväksyneet uuden presidenttinsä, mutta eivät valintatapaa. Kyseessä ei ole suora kansanvaali, kuten Suomessa, vaan presidentin valitsee Viron parlamentti riigikogu. Esimerkiksi suurta kansansuosiota nauttinut Marina Kaljurand ei saanut parlamentissa tarpeeksi ääniä, mikä tuskastutti virolaisia.

Valintatavalla halutaan taata, että presidentti toimii yhteistyössä parlamentin kanssa, eikä yritä laajentaa valtaoikeuksiaan. Vaalien jälkeen oppositio ehdotti siirtymistä kansanvaaliin, mutta hallitus ei ole ajatukselle juuri lämmennyt.

Viron presidentin asemaa kuvaillaan usein symboliseksi, vaikka kyse ei ole vallattomasta nukkehallitsijasta. Presidentti toimii muun muassa armeijan ylipäällikkönä, edustaa maata ulkomailla ja hänellä on veto-oikeus tietyissä virkanimityksissä. Presidentillä on myös valta palauttaa lakeja parlamenttiin, jos ne ovat perustuslain vastaisia.

 

81 ÄÄNELLÄ PRESIDENTIKSI valittu Kaljulaid oli lopulta vaalien ainoa ehdokas. Parlamentin puolueet valitsivat  hänet kompromissiehdokkaaksi poliittisen eliitin ulkopuolelta saadakseen maalle vihdoin presidentin viikkojen tuskailun jälkeen.

Muutama viikko sitten Kaljulaid istui yksin vaalitentissä, jossa oli aiemmin ollut viisi ehdokasta taistelemassa ruutuajasta.

Viime maanantaina Kaljulaid odotti äänestystulosta varsin rauhallisena. Ennen kyseistä vaalia parlamentti oli yrittänyt valita presidenttiä moneen kertaa.

 

ENSIN PARLAMENTISSA käytiin loppukesästä useita epäonnisia äänestyskierroksia. Ehdokkaat tulivat ja menivät kuin pyöröovista, sillä uusia ehdokkaita voi ilmoittautua mukaan lähes jokaisen kierroksen jälkeen.

Kaikkiaan äänestyskierroksia oli kolme, mutta kukaan kulloinkin ehdolla olleista ei saanut tarvittavaa kahta kolmasosaa äänistä.

Seuraavaksi äänestämään pääsivät valitsijamiehet, joiden joukossa oli parlamentin jäsenten lisäksi myös kuntien edustajia. Tuloksena oli kuitenkin katastrofi, kun kukaan ehdokkaista ei taaskaan saanut tarvittavaa äänimäärää ja presidentin valinta palautettiin parlamentille ensimmäistä kertaa maan historiassa.

Sitten tuli Kaljulaid ja korjasi koko potin. Vajaassa parissa viikossa virka Euroopan tilintarkastustoimistossa vaihtuu presidenttiyteen.

Satumaisesta alusta huolimatta Kaljulaid ei voi odottaa kaudestaan ihanaa ja auvoista. Siitä pitävät huolen Itämeren Nato-keskustelu, EU:n kriiseily ja naapurimaa Venäjä.

Brexit ja Balkan – EU:n kaksi päänvaivaa voivat yhdessä johtaa uuteen kriisiin

EULEX on EU:n suurin siviilikriisinhallintaoperaatio. Se aloitti Kosovossa vuonna 2008. Serbien asuttamassa Pohjois-Mitrovicassa EULEX on epäsuosittu. Kaikki kuvat: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

ANALYYSI

Toivo EU-jäsenyydestä on Länsi-Balkanin maille ainoa syy tehdä demokratiaa vahvistavia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Pelkona on, että sotiin johtaneet etniset kiistat syttyvät uudestaan, jos EU:n painostus herpaantuu.

Länsi-Balkanin maat ovat tällä hetkellä yhtä epädemokraattisia kuin 12 vuotta sitten.

Vaikka EU on valmistellut alueen maita unionin jäsenyyteen jo yli vuosikymmenen käyttäen siihen sekä miljardeja että henkilötyövuosia, satsaus uhkaa valua hukkaan.

EU-huuma on vaihtunut vanhojen etnisten kiistojen lämmittelyyn. Länsi-Balkanilla on nyt entistä itsevaltaisempia johtajia, vähemmistön itsenäisyyshaluja, ja esimerkiksi Kosovossa EU-vastainen oppositio on häirinnyt poliittista päätöksentekoa jo vuoden.

 

LÄNSI-BALKANIN TULEVAISUUS on neljäs tärkeä kysymys brexitin, talouskriisin ja pakolaisten rinnalla.

EU sitoi itsensä Länsi-Balkanin kohtaloon jo 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissotien aikana. Koska unioni on alun perin rauhanprojekti, Länsi-Balkan oli otollinen paikka testata unionin rauhaa tekevää voimaa. Jos Ranska ja Saksa ystävystyivät Euroopan yhteisön ansiosta, sama voitaisiin saavuttaa Länsi-Balkanilla. Tutkimustulokset osoittavatkin selvästi, että kahden demokraattisen valtion keskinäinen sotiminen on erittäin epätodennäköistä.

Kosovon sodan päätyttyä kesällä 1999 EU lähti tekemään sitä, minkä se uskoi johtavan pysyvään rauhaan: EU lupasi entisille Jugoslavian tasavalloille, Kosovolle ja Albanialle, että vielä jonain päivänä ne ovat EU-jäseniä. Siitä asti unioni on yrittänyt viedä demokratiaa sodasta toipuvalle alueelle oman laajentumispolitiikkansa kautta. 

Länsi-Balkan on osoittautunut vaikeammaksi alueeksi EU:lle kuin vuonna 2004 liittyneet entiset neuvostotasavallat. Vanhan vallan syrjäyttäminen ja vaalien järjestäminen eivät riitä demokraattisen yhteiskunnan luomiseksi.

presentation-4

ALUSSA SUUNTA OLI oikea, motivaatio kova ja tulokset ensimmäisinä vuosina hyviä: maat tekivät demokraattisia muutoksia, ja EU auttoi Montenegron ja Kosovon itsenäisiksi ilman uusien konfliktien syttymistä. Entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa alettiin tuomita serbien tekemiä sotarikoksia. Mikään näistä ei kuitenkaan tuonut helpotusta kaikista vanhimpaan ongelmaan, eli etniseen vihaan.

Olli Rehn sai Länsi-Balkanin kontolleen aloittaessaan EU:n laajentumiskomissaarina vuonna 2004. Rehn otti laajentumiseen tiukan linjan, sillä unionin ilmapiiri oli muuttunut merkittävästi. Vuoden 2004 jättilaajentumisen jälkeen jäsenmaat olivat haluttomia uudelle suurelle kierrokselle.

Kun unionin perustuslaki vielä ajautui ongelmiin jäsenmaissa, Rehnille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin painottaa, että Länsi-Balkanin maiden on jatkettava uudistuksia ja täytettävä vaatimukset ennen kuin jäsenyydestä edes keskustellaan. Vuonna 2004 liittyneiden jäsenmaiden saamia myönnytyksiä ei olisi tarjolla Länsi-Balkanille.

Ilmapiiri muuttui pian vieläkin huonommaksi. Kun Kosovo oli julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008, Yhdysvaltojen pankkisektori romahti. Siitä alkanut pitkä taantuma on vienyt unionin voimavaroja, mikä näkyy myös Länsi-Balkanilla. Pankkikriisin jälkeen Kreikan talous hajosi. Sitä seurasi pakolaiskriisi.

Suurin isku unionille on kuitenkin Britannian EU-ero.

1

BREXIT-NEUVOTTELUJEN viemä aika seuraavien vuosien aikana on pois jostain muusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Länsi-Balkan kärsii sekä brexitistä että siihen johtaneesta euroskeptisyyden noususta.

Unioni laajeni vuosina 2004–2013 peräti 13 maalla. Kierros kierrokselta mukaan otettiin valtioita, joiden demokratian tila oli aina huonompi kuin aiemmilla liittyjillä. Jäsenmaat eivät halua enää ottaa sitä riskiä, että jäseniksi päästetään liian kehittymättömiä maita, joiden ongelmat kaatuvat heti unionin niskoille.

Vaikka Euroopan parlamentti ääriryhmiä lukuun ottamatta kannattaa Länsi-Balkanin integraatiota, ei kenelläkään ole suurta intohimoa tehdä sitä nopeasti. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on todennut, ettei hänen kaudellaan oteta mukaan uusia jäsenmaita. Laajentuminen ei siis ole asialistalla vielä vuosiin, vaikka EU-johtajat Angela Merkel ja Francois Hollande etunenässä ovatkin koettaneet puhua faktoja ympäri ja vakuuttaneet laajentumisen jatkuvan. He eivät halua, että jäsenyydestä haaveilevat maat kadottavat toivonsa ja sitä mukaa halunsa tehdä uudistuksia.

Unionin lukuisat ongelmat talouskriisistä unionin jäsenen lähtemiseen ovat myös tehneet unionista vähemmän houkuttelevan Länsi-Balkanin maille. Kun uudistusten suurin palkinto, EU-jäsenyys ei enää näyttäydy kaikkien ongelmien ratkaisijana, into demokratisointiin pienenee.

 

SUUREN LAAJENTUMISEN lisäksi toinen syy integraation jarruttamiselle ovat Puola ja Unkari, joiden oikeusvaltiota alasajaville oikeistohallituksille EU ei voi tehdä juuri mitään. Tämä johtuu siitä, että sinä hetkenä, kun maa liittyy unionin jäseneksi, unionin valta maan sisäiseen kehitykseen supistuu.

Siksi Länsi-Balkanilta vaaditaankin nyt paljon enemmän kuin Tsekiltä, Virolta, Romanialta ja Bulgarialta vaadittiin. Unioni haluaa varmistaa, että uudet jäsenet ovat taloudellisesti valmiita ottamaan jäsenyyden velvollisuudet vastaan, ettei niiden demokratia ole pelkkä kulissi, ja että maiden sisällä kunnioitetaan ihmisoikeuksia.

2

NYT JOS KOSKAAN EU voisi siis vaikuttaa Länsi-Balkanin maiden demokratisoitumiseen.

Maat ovat tehneet poliittisia ja taloudellisia uudistuksia vain siksi, että EU velvoittaa niiltä pitkän listan muutoksia. Sen lisäksi, että maiden täytyy siirtyä markkinatalouteen, niiden täytyy kitkeä korruptio, luoda toimiva ja kriittinen kansalaisyhteiskunta, kunnioittaa vähemmistöjen oikeuksia, saada oikeuslaitoksensa toimimaan, opetella tulemaan toimeen naapurimaiden kanssa ja tietenkin luoda toimiva ja vahva demokraattinen järjestelmä.

Lista on pidempi ja vaativampi kuin millään EU-jäsenkandidaatilla ikinä. Nykyisellä laajentumiskomissaarilla on nyt käytännössä mahdoton tehtävä. Hänen on painostettava demokratialle osittain vastustuskykyisiksi osoittautuneita maita muutoksiin, yrittää uskotella hakijamaille, että jäsenyys on saavutettavissa oleva tavoite ja toivottava, ettei jäsenmaiden ja komission ilmapiiri muutu enää nuivemmaksi.

Jos EU:n kiinnostus entisestään herpaantuu, ei mailla ole syytä jatkaa uudistuksia. Erityisen huolestuttavaa se on demokratiakehityksen kannalta, koska tuolloin maat ottaisivat mallia todennäköisesti Venäjältä ja Turkista. 

Ensimerkit Länsi-Balkanin uudesta suunnasta tuloksesta on nähty. Kosovossa, Montenegrossa, Makedoniassa ja Albaniassa on jo ollut väkivaltaisia mielenosoituksia hallituksia vastaan. Vaarallinen varoitus tuli reilu viikko sitten Bosnia ja Hertsegovinasta, kun Bosnian serbit äänestivät Serbitasavallan itsenäisyyspäivästä laittomasti, minkä uskotaan enteilevän alueen itsenäisyyspyrkimyksiä

Maiden 15–35 prosentin työttömyysasteet takaavat sen, että iso osa ihmisistä Länsi-Balkanilla on yhteiskunnan ulkopuolella. Isis onkin rekrytoinut ahkerasti etenkin Kosovossa ja Bosniassa, ja viime vuonna Suomenkin vastaanottokeskuksissa oli tuhansia kosovolaisia ja albanialaisia, joilla ei kotimaassaan ole tulevaisuutta.

 

LÄNSI-BALKANIN poliittinen eliitti ja valtaosa kansasta kannattaa edelleen EU-jäsenyyttä. Maat kuitenkin tarvitsevat selkeän suunnan ja varmistuksen, että jäsenyys on lähi- eikä kaukaista tulevaisuutta. Oikeusvaltion vahvistaminen ei nimittäin ole maiden johtajille mieluisin harrastus, sillä demokratian lisääminen tarkoittaa myös vallan hajauttamista heiltä pois.

Länsi-Balkan elää niin kriittistä vaihetta, että EU:n painostus ja tuki uudistusten jatkamiseksi olisi elintärkeää. 

Alueen jokaisessa maassa on vuoden sisällä tapahtunut asioita, jotka osoittavat niiden liukuvan nyt kauemmaksi EU:n haluamasta suunnasta. Montenegron neljännesvuosisadan vallassa ollutta pääministeriä vastaan osoitettiin mieltä viime vuonna, Serbian johtajat ovat ottaneet etenkin median kovakouraisesti otteeseensa, Kosovon tuore presidentti joutunee sotarikostuomioistuimen kuultavaksi, ja Bosnia ja Hertsegovinassa Serbitasavalta voi käytännössä dominoida poliittista keskustelua.

Makedoniassa paljastunut salakuunteluskandaali ja sen itsevaltainen hoito ovat vaurioittaneet maan suhteita EU:hun niin pahasti, että EU on ensimmäistä kertaa uhannut lopettaa integraation valtion kanssa. Myös alueen ainoassa Jugoslaviaan kuulumattomassa maassa Albaniassa on osoitettu mieltä pääministeriä ja hallitusta vastaan

 

EU ON LÄNSI-BALKANILLA lähes umpikujassa. Toisaalta unionin on ymmärrettävästi varmistettava, että se ottaa jäsenikseen vain siihen täysin valmiita valtioita. Toisaalta liika viivyttely uhkaa johtaa siihen, että alue luisuu takaisin vanhoihin epädemokraattisiin käytäntöihin. Pahin pelko on uusi etninen konflikti. 

Uusin järkytys Länsi-Balkanin johtajille tuli syyskuun puolivälissä, kun Jean-Claude Juncker ei edes maininnut laajentumista vuosittaisessa Unionin tila -puheessaan. Toivo EU-jäsenyydestä hiipui entisestään.

Mutta jos EU haluaa vielä joskus käyttää alueen maista sanaa demokratia, unionin on löydettävä Länsi-Balkanin politiikkansa uudestaan.

Muuten käy, kuten International Commission totesi pari vuotta sitten: “Toivon ja perspektiivin menettäminen on Länsi-Balkanin poliittinen todellisuus. Ja se on vaarallinen todellisuus.”

 

Lähteet:

Kirjoittajan gradu, joka valmistuu vuonna 2017.

Geoffrey Pridham: Change and Continuity in the European Union’s Political Conditionality: Aims, Approach, and Priorities 

Solveig Richter: Two at one blow? The EU and its quest for security and democracy by political conditionality in the Western Balkans