Helppoheikki, leikkausmaanikko ja kelvoton sotaan – Suomen ministerit kansan syynissä

Kansan Syvät Rivit

Sipilän hallituksen ensimmäisessä vuodessa on ollut käänteitä kuin saippuaoopperassa. Siksi Kansan Syvät Rivit heräsi talviuniltaan kertomaan, mitä kansa tästä kaikesta kiemurtelusta oikein tuumaa.

 

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.)

Voihan Veteli ja Kempele tuon Sipilän Juhan kanssa, ajattelin, kun palasin kevään ensimmäiseltä risusavotalta.

Savottaa on nimittäin ollut Juhallakin.

Äijä on noussut Suomen politiikan eliittiin nopeammin kuin mökkinaapuri kaupunkisuunnittelulautakuntaan liiterin kaavamuutoksen uhatessa. Silti mies itse vatuloi minkä kerkeää, vaikka pitäisi muka olla prosessikaaviot, kärkihankkeet ja yritysmaailman johtamismanööverit hallussa niin maan perusteellisen hyvin.

Itse en edes tiedä, miksi sillä puulaakitaustalla kehtaa niin paljon kehuskella. Maailma on pullollaan kaiken maailman helppoheikkejä, jotka kutsuvat itseään yrittäjiksi. Ei se ole mikään tae valtiomieskyvyistä.

 

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.)

En ole henkilökohtaisesti oikein koskaan ymmärtänyt Alexander Stubbin päälle, mutta viime aikoina hänestä on tullut helpommin lähestyttävä. Taannoisen numeroidenkeksimisjupakan jälkeen ministeri on pysynyt tiukasti asialinjalla, tihrannut lausuntoja papereista ja muutenkin pitänyt sellaisen epäsuomalaisen positiivisuuden minimeissään.

Kasvuyritys-puheenparret sen sijaan ovat pysyneet Alexin naamarissa. Pointit eivät vain lopu. Mutta kyllä se tuntuu kadunmiehestä kummalliselta, että miekkonen puhuu kokoomuksen puheenjohtajuudesta “projektina”. En tiedä, mitä siellä Hesassa puhutaan, mutta kehäkolmosen ulkopuollella projekti tarkoittaa, että pohjoiskarjalaisilta kielletään voi ja makkara.

Rankan projektin vuoksi Alexia tukevat kokoomusvaikuttajat pyysivät maaliskuun lopussa Stubbille työrauhaa istuvaa puheenjohtajaa tukevassa kannanotossaan.

Työrauha se on kyllä hyvä asia, jos se suodaan ministerille. Ehkä prosenttilaskutkin alkavat pikkuhiljaa sujua.

 

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.)

Dynaamisuutta, yritysmaailman arvoja ja suuria uudistuksia! Niitä Anne Berner on totisesti tuonut Suomen hallitukseen. Liikenne- ja viestintäministeri toteutti ensin kokoom… siis keskustalaista aluepolitiikkaa kurjistamalla maakuntien junayhteyksiä.

Kiitoksia vain Anne. Nyt pitää meidänkin huushollissa harkita auton ostoa, että pääsemme käymään Varkauden tehtaanhajussa isotätiä tervehtimässä.

Seuraavaksi raiteet avataan kilpailulle, ja veronkierr… siis verosuunnittelusta tunnettu ministerimme on todennäköisesti ministeripestinsä jälkeen haluttu henkilö junayhtiöiden hallituksissa.

Berner on sanonut olevansa politiikassa mukana vain tämän kauden. Bernerin motoksi sopisikin “Suomi minun bisnesteni kannalta parhaaseen kuntoon neljässä vuodessa”.

 

Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.)

Brysselin komissiohommista ministerin tointa hoitamaan saapunut Olli Rehn on ottanut omakseen Ikean lanseeraaman lauseen “on ok muuttaa mieltään”.

Elinkeinoministeri Olli Rehn muutti näkemystään ydinvoimasta varsin selvästi vain puolessa vuodessa. Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta on kehittymässä uusi ja vakava energia- ja teollisuuspoliittinen pohjakosketus” vaihtui muotoon “Energiassa pidän ensimmäisenä vaihtoehtona vahvistaa uusiutuvan kotimaisen energian osuutta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Sen rinnalla ydinvoima on siirtymäkauden välttämätön pahe.”

Totta kai ydinvoimala työllistää. Ainakin rakennusmiehiä, koska Olkiluoto ei ota valmistuakseen. Mutta näin Tsernobylin ydinvoimaonnettomuuden vuosipäivän lähestyessä, tavan kansalaiselle tulee mieleen, että voisi niitä olla turvallisempiakin tapoja työllistää kuin venäläinen ydinvoimala.

 

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.)

Minä pohdin vielä sellaista, että jos tämän hallituksen mediasuhde pitäisi tiivistää yhteen tapaukseen, se olisi puolustusministeri Jussi Niinistö A-studiossa.

Siinä välteltiin kysymyksiä, uhriuduttiin ja kaikki huipentui lapselliseen kiukutteluun. Väkisin hiipii mieleen, että Jussista ei olisi hyötyä sodan etulinjassa. Ei pakenemalla sotasankariksi tulla.

Tiedotuksessakin on ollut sotaministerillä puutteita. Presidentti Sauli Niinistö sai tiedon yhdysvaltalaisten hävittäjien ja panssarivaunujen saapumisesta Suomeen yhteisiin sotaharjoituksiin median kautta, koska ministeri Niinistön mielestä tällaisella treenailulla ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Sisäpolitiikkaako se Niinistön silmissä oli? No ainakin tiedämme sen, ettei Jussia kannata sijoittaa sodan aikana myöskään viestintätehtäviin, jos se mitenkään voidaan välttää.

 

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.)

En ole lääkäri, mutta diagnoosini opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle on akuutti leikkausmania. Sen verran paljon on juustohöylä heilunut Sannin sektorilla.

Sannia kiinnostaa myös lakikimaran saksiminen, eli niin sanottu normien purku. Byrokratian vihaaminenhan on kovin muodikasta. Käyrät kurkut ja tähtisädetikut, kerpele! Turhat säännöt poistettava, niillä se vienti lähtee vetämään!

#Suominousuun

#Suomikuntoon

#Kokoomusrokkaa

Sanni taisi unohtaa, että byrokratia pitää yllä myös hyödyllisiä asioita. Kun kuntien tehtäviä vähennetään, eli normeja puretaan, esimerkiksi vanhusten ja vammaisten eduista leikataan.

 

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka (kok.)

Lenita Toivakka on pysynyt ministerikautensa aikana jämäkästi omalla tontillaan. Yksi Lenitan tärkeimmistä arvoista onkin “yrittäjyys” ja jopa lempiväri, sininen, vaikuttaa olevan valittu yhteisymmärryksessä kokoomuksen viestintäosaston kanssa. Ihailtavaa omistautumista!

Kehitysministerinä Lenita näyttää keskittyneen lähinnä kehitysavun alasajoon. Samaan aikaan, kun hallituspuolueista kuuluu vaatimuksia, että ihmisiä pitää auttaa paikan päällä.

Mikkeliläistynyt hesalainen haluaa kehitysministerinä yritykset aiempaa vahvemmin mukaan kehitysyhteistyöhön. Se on hänen mielestään “win–win-mahdollisuus”. Ehkä emme ymmärrä toisiamme, koska Lenita on mikkeliläistynyt liikaa, mutta meillä päin 300 miljoonan kehitysyhteistyöleikkauksista on vaikea löytää yhtään ketään voittajaa.

 

Maatalous-, ympäristö- ja asuntoministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.)

Kun vanhat korvani kuulivat ensimmäisen kerran Tiilikaisen Kimmosta, ajattelin, että tämä ukko se sopii tehtäväänsä. Että maatalous- ja ympäristöasioista vastaa luomuviljelijä. Sehän sopii kuin traktori Senaatintorille!

Tiilikainen onkin päässyt osallistumaan historiallisen Pariisin ilmasto-sopimuksen tekoon ihan ulkomailla asti. Kun sopimus saatiin kasaan, heitettiin ylävitoset, kuten hallituksen tyyliin kuuluu.

Maatalouspuolelta on sen sijaan näkynyt vähän erilaisia käsimerkkejä. Luomu-Kimmon kaudella maatalouspolitiikka ei ole nimittäin sujunut aivan Säkkijärven polkan tahtiin. Erityisesti metsähallituslaki ja maanviljelijöiden tukihäslinki ovat saaneet Kansan Syvät Rivit harkitsemaan sydämentahdistinta.

 

Ulkoministeri Timo Soini (ps.)

Kun ulkoministerimme Timo Soini esiintyy julkisuudessa, hänellä  on joka kerta takki eri päin. Takin vuoret vilkkuivat varsinkin silloin, kun Soini johti puolueensa vahvistamaan Kreikan kolmannen tukipaketin. Kyllä nauratti.

Perussuomalaisten kannattajia ei tainnut naurattaa, tai sitten he olivat siirtyneet nauramaan jonkun toisen puolueen reserviin taikka nukkuviin.

Timppa ei oikein tunnu tykkäävän muiden mokien selittelystä, ja kuka tykkäisikään. Edes populisti ei jaksa roikkua julkisuudessa, jos joutuu selittelemään puoluetovereidensa uusnatsiyhteyksiä.

Timppa onkin kertonut suosivansa äkkilähtöjä. Onhan se kätevää – pakoon pääsee lyhyelläkin varoitusajalla. Ministerin lempikohde on Lanzarote, eli nyt tiedämme mistä etsiä, kun Timppa on seuraavan kerran poliittisella pakomatkalla.

 

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.)

ja Hanna Mäntylä sosiaali- ja terveysministeri (ps.)

Nyt täytyy Kansan Syvien Rivien tunnustaa, että googleen piti mennä. Paljon sekään tiennyt.

Kävi ilmi, että Anu Vehviläisen yksi suurimmista saavutuksista on ollut maakuntavaalien ajankohdan siirtely. Vaalien on nimittäin ilmoitettu tulevan 2021, 2017 ja 2018. Olen pahoillani Anu, mutta tämä herättää melkein yhtä paljon luottamusta kuin Stubbin prosenttilaskut.

Hanna Mäntylästä sentään löytyy vuonna 2011 kirjoitettu Yle Lapin artikkeli, joka kuvasi Hanna Mäntylää “Vielä tuntemattomaksi lappilaiseksi politiitikoksi”. Jos tästä pitää jotain myönteistä veistellä, niin ainakin Ylen uutinen on pysynyt ajankohtaisena.

 

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.)

Sen verran elitisti minäkin olen, että oikeusministerinä haluaisin nähdä lainoppineen kansalaisen. Oikeusministerin ei kyllä paranisi kehottaa näitä Odineja tervetulleeksi kaduille, vaan käyttää se aika vaikka perustuslain kertaamiseen. Työministerinä olo sen sijaan on enemmän Lindströmin pihvi.

Tässä kohtaa seuraa kipeä tunnustus. Haluan kovasti uskoa, että Lindströmin Jari on hyvä äijä. Mies ei suolla turhan poliittista kielimattoa, eikä aiheuta äkillistä eliittiärsytystä ulosannillaan eikä ulkomuodollaan. “Perus-Jarppa” on niitä harvoja ministereitä, jonka kanssa voisi käydä lähibupissa kaatamassa pari karhua taikka kutsua terassille paistamaan kabanossia.

Yksi asia on kuitenkin maksanut Jarpalta kutsun makkarajuhliin. Helsingin Sanomien mukaan Jarppa nimittäin teki lopullisen päätöksen persuihin liittymisestä edesmenneen kansanedustajan Tony Halmeen puheiden perusteella. Oikeasti Jari?



Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.)

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula on pannut tuulemaan, jotta suomalaiset saisivat helpommin alkoholia! Sipilän veneentulppavertauksen veroinen arvoitus silti on, että miten tämä liittyy Rehulan ministerisalkkuun. Vai onko kolmen ässän hallitus linjannut, että Alko kuuluu suomalaisten peruspalveluihin?

Perheiden tasa-arvosta perheministeri ei sitten olekaan niin välittänyt, sillä subjektiivinen päivähoito-oikeus katosi kuin Soini natsikohun uhatessa. Lisäksi samalla päivähoitomaksut nousivat niin, että suomalainen perusperhe joutuu miettimään palaamista 1960-luvulle, jolloin äidit olivat kotona.



Sisäministeri Petteri Orpo (kok.)

Sisäministeri Petteri Orpo on lehdistön ihannepoika, joka on säilyttänyt malttinsa pakolaiskriisin ja katupartioiden pyörityksessä.

Yhteen asiaan Orpo on kuitenkin kompastunut. Se on hänen oma nimensä.

Kansan Syville Riveille vuodettujen tietojen mukaan arvostettu sisäministerimme tulee puhelinlankoja pitkin mediataloihin, jos näkee nimensä taivutettuna kielioppisääntöjen mukaan “Orvon”. Orpo vaatii nimen taivutusta väärään muotoon “Orpon”.

Petteri hyvä, sukunimet taipuvat normaalien kielioppisääntöjen mukaan. Seuraavan kerran, kun Orpo näkee mediassa nimensä taivutettuna oikein, eli Orvon, herra sisäministeri voi soittaa toimituksen sijaan Kotimaisten kielten keskuksen nimistön neuvontapuhelimeen: 0295 333 203 (torstaisin ja perjantaisin klo 10–12).

Kansan Syvät Rivit

 

Lämpimästä ilmastosta hyötyy koko Suomen kansa

Kansan Syvät Rivit, Valtablogin pakinoitsija

Mietin tässä vaan, kun maailman päättäjät nyt kokoontuvat Pariisiin, että miten sitä meidän pieni Suomi siellä suuressa kokouksessa pystyy puoliaan pitämään. Joutessani lueskelin vähän esityslistoja, ja kyllä meni päivä pilalle, kun tajusin, miten meitä taas viedään kuin naapurin isäntää Ikeassa.

SUNNUNTAINA 98 vuotta täyttänyt isänmaamme on ilmastonmuutoksen pääuhri. Kuten presidentti Niinistö kokouksen avauspuheessaan asiallisesti muistutti, on Suomi kärsinyt ilmastonmuutoksesta enemmän kuin muut maat, sillä meillä ilmasto lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin.

Suomen sijaan huomio Pariisissakin on keskittynyt Tyynenmeren pikkuruisiin saarivaltioihin, joissa ihmisten pelätään kastelevan varpaansa merenpinnan noustessa. Jos ihmiset jaksaisivat itse ottaa asioista selvää, huomaisivat he, että ei se Tuvalu minnekään huku. Itse asiassa suurin osa Tyynenmeren saarista on kasvanut 1960-luvulta lähtien.

Me sen sijaan olemme menettäneet hohtavat hiihtohankemme, ja punkkeja on jo Keski-Suomessa saakka. Jopa Suomen mahdollisuudet mäkihypyn maailmancupin järjestäjänä ovat vaarassa. Kyllä nyt pitäisi ottaa järki käteen! Suomen täytyy lopettaa huonon omantunnon poteminen siitä, että meillä Hanasaaren nokassa kököttää muutama hiilikasa. Meidän on rohkeasti tartuttava hyötyihin, joita ilmastonmuutos meille tuo.

JOS LÄMPENEMINEN JATKUU yhtä tehokkaasti kuin tähän saakka, pitenee satokautemme jopa kaksi kuukautta vuoteen 2100 mennessä. Satokauden ja peltopinta-alan kasvu voi edistää Suomen elintarvikevientiä, koska muut maat ovat tuhonneet omaa viljelymaataan. Lisäksi viljelykasviemme kirjo ja eläinlajistostamme muuttuvat monipuolisemmiksi. Tylsien perunan ja sokerijuurikkaan sijaan peltojamme valtaavat auringonkukka, hamppu ja maissi. Lintuharrastajilla riittää pian yhä enemmän bongattavaa.

Ja ajatelkaa nyt, miten hyvää aluepolitiikkaa ilmastonmuutos on! Etelään valuneet ihmiset voivat pian palata takaisin Lappiin viljelemään maata. Pakolaiset voidaan siirtää Etelä-Savoon kekoamaan norpille talvipesiä sinne, missä jäätä vielä on.

Mutta täytyy sanoa, että kyllä minä yhdestä asiasta olin tyytyväinen niitä esityslistoja selatessani: lihan tuotannosta siellä ei puhuttu mitään. On siellä joku tolkku sentään ollut papereita laatimassa.