Katalonialla on varaa itsenäisyyteen

AJANKOHTAISTA
VEERA TEGELBERG

EU on pysynyt hiljaa Katalonian itsenäisyysäänestyksestä, vaikka juuri unionilla on ratkaiseva rooli alueen itsenäisyyshankkeessa. Suomea hieman suurempi valtio voisi EU:hun päästessään olla taloudellisesti huippukuntoinen.

 

Puna-keltaraitaiset ja tähtikuvioiset liput koristavat parvekkeita ja ikkunoita Barcelonan vanhassakaupungissa. Osa asukkaista on kiinnittänyt taloihin myös isoja, erivärisiä Sí-lippuja ja kylttejä, joissa lukee: “Itsenäisyys on edistystä.”

On kulunut viikko 11. syyskuuta vietettävästä Katalonian kansallispäivästä. Päivän aikana muistetaan vuonna 1714 tapahtunutta Barcelonan valtausta, jolloin Kataloniasta tuli osa Espanjaa.

Espanjan toiseksi suurin kaupunki vaikuttaa elävän kaksi viikkoa ennen itsenäisyysäänestystä tavallista suurkaupungin arkea, vaikka kulisseissa kuohuu. Välit itsenäisyyttä tavoittelevan Katalonian ja Espanjan keskushallinnon välillä ovat tulehtuneet, koska katalaanit eivät ole suostuneet luopumaan lokakuun ensimmäiselle päivälle suunnitellusta kansanäänestyksestä, jossa mitataan jälleen alueen itsenäistymishaluja.

On Kataloniassa äänestetty toki aiemminkin. Edellinen äänestys järjestettiin kolme vuotta sitten marraskuussa 2014. Tuolloin äänestykseen osallistui yli kaksi miljoonaa katalaania, joista 80 prosenttia äänesti oman valtion puolesta. Äänestystä kritisoitiin liian pienen osallistujaprosentin ja äänestyksen laittomuuden vuoksi.

 

KATALONIA ON VUOSIEN VARRELLA tehnyt selväksi, että se ei ole valmis kuoppaamaan itsenäistymistavoitettaan. Itsenäisyyshaaveiden juuret ovat syvällä alueen historiassa ja kulttuurissa.

Haluja on, mutta onko itsenäisyys todella toteutuskelpoinen suunnitelma? Se on pitkälti kiinni taloudesta, vaikka rahasta puhutaan vähän. Itsenäisyys ei lämmitä, jos valtion velkaprosentti huitelee pilvissä sekä vientiteollisuus ja turismi tyrehtyvät EU- ja eurojäsenyyksien kadotessa. Uuden Katalonian valtion kohtalo ei välttämät olisi kuitenkaan näin synkkä.

 

KATALONIA ON YKSI parhaiten pärjäävistä Espanjan itsehallintoalueista. Se on myös EU:n mittakaavassa tärkeä talouskeskus muun muassa Barcelonan sataman ansiosta, ja myös kansainväliset yhtiöt investoivat ahkerasti alueelle.

Itsenäinen Katalonia voisi olla Suomea hieman isompi EU-maa, joka puhkeaisi kukoistukseen Espanjasta irtauduttuaan. Näin voisi käydä, jos uskomme vuonna 2014 Katalonian talouskomission ja Katalonian taloustieteilijöiden yhdistyksen teettämää raporttia. Liki 250-sivuinen tutkielma julkaistiin edellisen kansanäänestyksen aikaan.

 

EU tuskin haluaisi menettää Barcelonan äveriästä talousaluetta.”

 

TUTKIJOIDEN NÄKEMYS itsenäisyysprosessin etenemisestä on varsin toiveikas. Suurimpana ongelmana he pitävät Espanjan veto-oikeutta, jolla maa voisi estää Katalonialle elintärkeän EU- ja eurojäsenyyden.

Vaikka tutkimuksen teettäneitä tahoja voi kutsua vähintään puolueellisiksi, on artikkeleissa myös totuuden siemen: Katalonialla menee taloudellisesti melko hyvin.

Esimerkiksi vuonna 2012 alueelta vietiin muualle EU:hun tuotteita ja hyödykkeitä 58 miljardilla eurolla, mikä on enemmän kuin Suomen vastaava luku. EU, joka tähän asti on pysynyt hissukseen Espanjan sisäisestä väännöstä, tuskin haluaisi menettää Barcelonan äveriästä talousaluetta.

 

RUUSUILLA TANSSIMISTA itsenäistyminen ei silti olisi. Tutkimuksessa todetaan, että itsenäisyysprosessi itsessään veisi vuosia ja hidastaisi Katalonian talouskehitystä. Osa taloustieteilijöistä on varmoja, että Katalonian olisi käytännössä mahdotonta palata EU:n jäseneksi juuri Espanjan veto-oikeuden vuoksi. Tällöin itsenäisyys romuttaisi alueen talouden.

Espanja tuskin on siloittelemassa Katalonian itsenäistymispolkua ja tietä takaisin EU:n syleilyyn. Myös muut EU-maat, kuten Italia ja Belgia, voivat haluta torpata katalaanien liittymisen EU:hun maiden oman sisäpoliittisen tilanteen vuoksi.

Osa tutkijoista taasen pitää täysin mahdottomana, että Katalonia voitaisiin heittää ulos EU:sta tai että Espanja voisi haluta estää alueen liittymisen takaisin unioniin, koska siitä seuraisi vain taloudellista haittaa puolin ja toisin.

”Itsenäisyys on edistystä”, kertovat julisteet. Itsenäisen Katalonian velkataso voisi olla jotain 50 ja 100 prosentin väliltä. Kuvat: Veera Tegelberg

 

EU-JÄSENYYDEN POHTIMISEN lisäksi itsenäistyminen pakottaisi Katalonian miettimään myös useita muita taloudellisesti oleellisia asioita, kuten hallinnollisten instituutioiden perustamista. Sen pitäisi luoda oma keskuspankki, ja myös julkinen hallinto täytyisi rakentaa. Tällä hetkellä Espanjan hallinto on keskittynyt valtaosin Madridiin. Arvion mukaan itsenäisyys toisi Kataloniaan 50 000 – 70 000 uutta julkisen sektorin työpaikkaa.

Jos Katalonia itsenäistyisi, se olisi Suomea suurempi, yli 7 miljoonan asukkaan valtio. Tutkijoiden arvioiden mukaan itsenäisyys voisi jopa kasvattaa alueen kulutusta ja vauhdittaa yritysten investointeja, kun Madridilla ei olisi enää sanottavaa Katalonian asioihin.

Toisaalta uusi valtio voisi olla huonoimmassa tapauksessa melko velkainen heti syntyessään, vaikka tutkijoiden pahimman skenaarion mukainen, hieman yli 100 prosentin velkataso ei tosin olisi mitään verrattuna moniin muihin EU:n jäsenvaltioihin. Uuden valtion velka-aste voisi myös parhaimmassa tapauksessa jäädä vain puoleen bkt:stä, mikä olisi selvästi muuta Eurooppaa vähemmän.

 

LOKAKUINEN ÄÄNESTYS ei tarkoita itsenäisyyden saavuttamista. Katalonian mahdollinen itsenäisyys vaatii vuosien työn, mutta taloudellisesta näkökulmasta katsottuna se ei ole mahdottomuus.

Kenties Katalonian kohtalo ei vielä vuosiin ole itsenäisyys, vaan syvempi autonomia. Poliittisen paineen vuoksi Espanjan hallituksen on joka tapauksessa hyvin vaikeaa olla tekemättä mitään.

 

KATALONIA
Itsehallintoalue Espanjan koillisosassa
Pääkaupunki: Barcelona
Väestö: 7,5 miljoonaa (2016)
Bkt: 220 miljardia euroa (2016)
Itsehallintoalueen puheenjohtaja: Carles Puigdemont
Liput: Katalonian virallisessa lipussa (La Senyera) on neljä punaista ja viisi keltaista vaakaraitaa. Itsenäisyyttä kannattavien tunnus on La Estelada, eli Katalonian lippu, johon on lisätty siniselle pohjalle valkoinen tähti.

 

 

Strasbourg valmistautuu jouluun – sotilaat partioivat kuusen alla rynnäkkökiväärien kanssa

LINDA LAINE

AJANKOHTAISTA

Terrorisminvastainen poliisiyksikkö pidätti viikko sitten Strasbourgissa neljä miestä, joita epäillään iskun suunnittelusta Ranskaan. Se ei hidastanut kaupungin valmistautumista legendaarisiin joulumarkkinoihin, jotka houkuttavat paikan päälle vuosittain noin kaksi miljoonaa ihmistä.

 

Ryhmä sotilaita partioi täysissä varustuksissa Strasbourgin katedraalin kupeessa. Heidän yläpuolellaan virnistävät kultaisista muovipuuhkista muotoillut piparkakku-ukot ja vieressä kohoaa kultaisten nallekarhujen reunustama portti, jonka yläosassa lukee ‘Strasbourg, joulun pääkaupunki’.

Vaikka kaupungissa pidätettyjen miesten on kerrottu suunnitelleen iskuja muun muassa Pariisin Disneylandiin ja Champs-Elysees’n joulutorille Pariisiin, ei Strasbourgiin, joulumielen löytäminen on vaikeaa. Glittereillä, valoilla ja joulupukeilla kuorrutetun ulkokuoren takana on jatkuva pelko väkivallasta.

Viimeksi kaupungin joulumarkkinoita uhattiin tiettävästi vuonna 2000, jolloin neljä Saksassa asunutta algerialaista suunnittelivat räjäyttävänsä pommin uudenvuodenaattona Strasbourgin keskustan kapeilla kujilla. Heidät tuomittiin 10–12 vuodeksi vankeuteen vuonna 2003.

Viime vuonna joulumarkkinoiden turvallisuutta pohdittiin Pariisin iskujen jälkeen pitkään, mutta markkinat päätettiin järjestää tietyin rajoituksin. Osa ohjelmasta kiellettiin lapsilta, raitiovaunujen kulkureitteihin tehtiin muutoksia ja autojen pysäköiminen kaupungin keskustaan kiellettiin. 

Tämän vuoden markkinoiden avajaisia vietettiin viime perjantaina. Nizzan hyökkäyksen jälkeen autoilla ei pääse lähellekään makeisia, koriste-esineitä ja hassuja hattuja myyviä markkinakojuja tai katedraalin viereen pystytettyä karusellia.

 

JOULUPÄÄKAUPUNGIN lisäksi Itä-Ranskassa sijaitseva, väkiluvultaan Espoota vastaava Strasbourg on myös Euroopan parlamentin kotikaupunki. Parlamentin 751 jäsentä sekä lukuisat avustajat ja virkamiehet kokoontuvat kaupunkiin nelipäiväiseen täysistuntoon 12 kertaa vuodessa.

Parlamentti oli parhaillaan koolla kaupungissa, kun terrorismipidätyksistä uutisoitiin. Tieto ei näkynyt EU-linnakkeen käytävillä juuri mitenkään. Ei ihme, sillä Ranskassa on kuluvana vuonna pidätetty yli 400 ihmistä, joita epäillään yhteyksistä terrorismiin. 

Viime viikolla ikonisen Louise Weiss -rakennuksen edessä seisoi jatkuvasti ryhmä aseistautuneita sotilaita, jotka valvoivat parlamentin porteista kulkevia ihmisiä. Tämän jälkeen luvassa oli useita turvatarkastuksia.

Sisällä rakennuksessa aseita ei näkynyt, mutta kulkulupia tarkkailtiin jatkuvasti. Alituiseen vahdittavana olemiseen turtui, kuten kaupungilla näkyviin aseisiinkin.

 

ON SELVÄÄ, että terrorismi on onnistunut ajamaan Ranskan krooniseen pelkotilaan, jossa kuka tahansa voi olla valtion vihollinen.

Maassa on voimassa poikkeustila, joka asetettiin Pariisin iskujen jälkeen, ja jota jatkettiin Nizzan hyökkäyksen takia. Presidentti François Hollande on kertonut, että hallitus pyrkii pitämään poikkeustilan voimassa ensi kevään presidentinvaaleihin asti.

Poikkeustila on antanut poliisille lisää valtuuksia, mutta parhaiten tilanne näkyy Ranskan rajoilla, joilla on otettu käyttöön Schengen-alueen sisäiset rajatarkastukset.

Strasbourgin pienellä lentokentällä on ensin vilautettava passia ja lentolippua, minkä jälkeen aulassa ovat vastassa jälleen kerran aseistetut sotilaat. Monet matkustajat tuntuvat teeskentelevän, että sotilaat ovat ilmaa ja suurin osa kiertää heidät kaukaa.

Kun lentokenttäjuna pysähtyy Strasbourgin päärautatieasemalle ja ihmiset virtaavat ulos rakennuksesta, vastassa on taas lisää rynnäkkökivääreitä.

 

STRASBOURG ON OLLUT unionin koti jo vuosikymmeniä ja joulumarkkinoita kaupungissa on järjestetty aina 1500-luvulta lähtien. Vaikka nyt pidätettyjen henkilöiden kohde oli muualla, ei Strasbourg voi huokaista helpotuksesta.

Isku kaupunkiin olisi hyökkäys myös Euroopan unionia vastaan. Jos isku ajoittuisi jouluun, sitä voitaisiin pitää iskuna myös kristittyjä vastaan, vaikka siinä todennäköisesti menehtyisi myös muiden uskontokuntien edustajia. Joulu on kaikesta kaupallisuudesta ja Strasbourgin tapauksessa rakennusten kylkiin niitatuista pehmoleluista huolimatta kristittyjen juhlapyhä. Sen muuttaminen verilöylyksi ja vuosittaisiksi muistotilaisuuksiksi palvelisi hyvin terroristien tarkoitusperiä.

Iskut suurina juhlapyhinä sopisivat myös kesän jatkumoon: Nizzaan hyökättiin Ranskan kansallispäivänä ja muslimimaihin tehtiin verisiä iskuja ramadanin aikaan.

Viime viikkona uutisoitujen pidätysten jälkeen muun muassa Yhdysvalloissa reagoitiin voimakkaasti Euroopan joulutorien turvallisuustilanteeseen. Kansalaisia kehotettiin noudattamaan terrorismiuhan takia äärimmäistä varovaisuutta, jos he matkustavat Euroopan joulutoreille.

Iskujen mahdollisuus on todellinen, mutta todennäköisyys sellaisessa kuolemiseen häviävän pieni. The Independent julkaisi Nizzan iskujen jälkeen lukuja todennäköisyyksistä. Esimerkiksi ranskalainen kuolee 27 kertaa todennäköisemmin auto-onnettomuudessa kuin terroristi-iskussa. Todennäköisyyksien valossa pukkia uskaltaa lähteä torille halaamaan.


Kuvassa: Strasbourgin markkinat ovat niin kuuluisat, että ne vierailevat ulkomailla. Tänä vuonna ranskalaiskaupungin tunnelmaan päästään Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa. Strasbourgissa talot saavat valo- ja koristekuorrutteen jo marraskuussa. Kuva: Linda Laine

Kuolema taivaalta – Jemenin sodassa kohteena ovat siviilit

Koulut, sairaalat ja asuinalueet ovat joutuneet Jemenin sodassa ilmaiskujen kohteeksi. Myös suomalaisten asekaupat Saudi-Arabian kanssa ovat saaneet arvostelua osakseen.

VEERA TEGELBERG
AJANKOHTAISTA

Jemenin sisällissodan alusta tuli sunnuntaina kuluneeksi 600 päivää. Nälänhätä pahenee samalla, kun lännen tukemat Saudi-Arabian ilmaiskut jatkuvat.

 

Kolme miljoonaa kotinsa jättänyttä, ainakin yli 8 000 kuollutta ja satoja tuhansia nälänhädästä kärsiviä. Neljä viidestä tarvitsee humanitaarista apua selviytyäkseen. Siinä 600 päivää kestäneen Jemenin sisällissodan saldo.

Arabian niemimaan köyhimmässä valtiossa on käyty kamppailua huthikapinallisten ja Saudi-Arabiaan paenneen presidentin Abd-Rabbu Mansour Hadin välillä jo puolitoista vuotta. Konfliktiin on sotkeutunut myös Arabian niemimaan al-Qaida. Sisällissota on huipentuma pitkälle, sisäisen epävakauden ajanjaksolle.

600 päivää jatkuneen konfliktin suurimpia kärsijöitä ovat olleet siviilit. Maassa toimivat avustusjärjestöt kertovat toistuvista, Saudi-Arabian johtaman koalition tekemistä ilmaiskuista, joiden kohteena ovat asuinalueet, koulut ja sairaalat. Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja on paikoin lopettanut toimintansa turvallisuussyistä, kun Saudi-Arabia on iskenyt sen tukemiin sairaaloihin. Valtiosta ei ole enää sairaanhoidon tai muiden peruspalvelujen järjestäjäksi taloustilanteen takia.

 

JEMENIN SODASSA EI OLE KYSE pelkästä maan sisäisestä valtataistelusta, koska esimerkiksi Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat sotkeutuneet siihen mukaan. Presidentti Barack Obaman hallintoa on kritisoitu toistuvasti Saudi-Arabian tukemisesta, mutta Yhdysvaltain toisessa vaakakupissa painavat terrorismin vastainen sota ja pelko al-Qaidan vahvistumisesta. Sotaa on luonnehdittu jopa kansanmurhaksi, ja ilmaiskuja on pidetty sotarikoksina.

Saudi-Arabian johtama liittouma teki yhden tuhoisimmista ilmaiskuistaan lokakuun alussa, kun kolme pommikonetta iski pääkaupunki Sanaassa huthi-mielisen poliitikon isän hautajaisiin. Iskussa kuoli yli 140 siviiliä, ja yli 500 loukkaantui. Saudien omistamalla Al Arabiya -tv-kanavalla maan sotilasjohto kuitenkin kiisti, että pommitus olisi ollut saudi-hävittäjien tekemä. Yhdysvaltalaisten sotilasviranomaisten mukaan kukaan muu ei voinut olla iskun taustalla.

Vaikka Yhdysvalloilla on keskeinen rooli ilmaiskujen jatkumisessa, ei Jemen noussut keskustelun aiheeksi viime viikolla päättyneissä presidentinvaaleissa. Yhtenä syynä vaikenemiseen on pidetty asekauppaa, jolla on maiden välisissä suhteissa sekä poliittista että taloudellista merkitystä.

Syyskuussa ilmestyneen raportin mukaan Obaman valtakauden aikana Yhdysvallat on tehnyt Saudi-Arabialle asemyyntitarjouksia 115 miljardin dollarin edestä. On vaikea arvioida, kuinka ison osan tarjouksista Saudi-Arabia on hyväksynyt. Myyntikatalogiin ovat kuuluneet muun muassa lentokoneista ammuttavat ohjukset. Ison-Britannian on puolestaan arvioitu myyneen Saudi-Arabialle yli kolmen miljardin dollarin edestä aseita vuonna 2015.

 

SAMALLA, KUN KANSAINVÄLINEN YHTEISÖ on epäonnistunut poliittisen ratkaisun aikaansaamisessa, humanitaarinen tilanne Jemenissä jatkaa huononemistaan. Ruokatilanne on surkea, ja Saudi-Arabian ilmaiskujen lisäksi siviilejä uhkaavat maajoukkojen taistelut, joiden YK raportoi muuttuneen loppukesästä yhä väkivaltaisemmiksi.

Saudi-Arabian johtama, presidentti Hadin takana seisova liittouma sanoo saaneensa maasta 80 prosenttia haltuunsaVaikka länsimaiden tukema liittouma saisikin Jemenissä sotilaallisesti vallan käsiinsä, on se jokaisella ilmaiskullaan moukaroinut mahdollisuuksiaan saada jo valmiiksi jakautuneeseen maahan aikaiseksi todellinen rauha. Rauhanneuvottelut ovat olleet jäissä elokuusta lähtien.

fakta2

 

Espanjan vaalit voivat olla poikkeus eurooppalaiseen sääntöön

Podemoksen johtaja Pablo Iglesias leikkasi palkkaansa päästyään Euroopan parlamenttiin. Kuva: Wikimedia Commons

OONA LOHILAHTI
AJANKOHTAISTA

Sunnuntaina Espanja äänestää demokraattisen historiansa ensimmäisissä uusintavaaleissa. Vaalit ovat erityisen tärkeät uudelle vasemmistopuolueelle Podemokselle, jonka nousu on poikkeuksellinen. Espanja on Kreikan lisäksi ainoa EU-maa, jossa talouskriisin jälkeen vastausta on haettu vasemmistolaisuudesta, eikä oikeistolaisuudesta.

 

Pablo Iglesias elää kuten opettaa: politiikka on jotain, mitä voit joko tehdä itse tai antaa muiden tehdä puolestasi. 

Valtio-oppia yliopistossa opettava Iglesias on tämän hetken seuratuin, palvotuin ja myös vihatuin henkilö Espanjassa. Hänen vuonna 2014 perustamansa vasemmistopuolue Podemos on uusien parlamenttivaalien gallupeissa toisella sijalla.

Podemoksen nopea nousu perustuu pitkälti Iglesiaksen persoonalle ja oikeiston mukaan populistisille puheille. Populismia voivat olla lyhyet iskulauseet, korruptoituneen eliitin vastaisuus ja Ikea-katalogin muodossa julkaistu vaaliohjelma, mutta televisiokeskusteluissa kansalaistottelemattomuudesta ja globalisaation vastaisista protesteista väitellyt Iglesias ei jää toiseksi.

Hän ei ole yhden asian ajaja, vaan hänen tavoitteenaan on perusteellinen suunnanmuutos. Podemos haluaa korkeamman minimipalkan, veroparatiisit kuriin ja julkisilla varoilla pelastettujen pankkien kansallistamisen.

Velka- ja talouskriisin seurauksena monelta espanjalaiselta puuttuvat perusasiat. 21 prosenttia kaikista ja 45 prosenttia nuorista espanjalaisista on työttömänä, sadat tuhannet on häädetty kodeistaan ja minimipalkka on alle 800 euroa.

Podemos on herättänyt aiemmin politiikasta vieraantuneet, leikkauspolitiikasta kärsineet espanjalaiset ajattelemaan, että muutos on mahdollinen.

Vain kaksi ja puoli vuotta vanha puolue uhkaa nyt murtaa 1970-luvun puolivälistä jatkuneen kahden puolueen vallan.

 

TOUKOKUUSSA 2011 Espanjassa alkoi rauhanomainen kansalaisliike, josta myöhemmin samana vuonna Occupy Wall Street -protestit ottivat mallia sekä New Yorkissa että ympäri maailmaa.

Indignados, suuttuneet, koostui talouskuripolitiikan kolhimista nuorista, joilla ei ollut poliittista kotia. Kumpikaan suurista puolueista ei edustanut heitä. Gallupien mukaan yli 70 prosenttia espanjalaisista antoi tukensa liikkeelle, vaikkei sillä ollut heti alussa esittää selkeitä toimenpiteitä esimerkiksi työttömyyden vähentämiseksi. Vuonna 2011 yleinen työttömyys oli 20 prosenttia, ja nuorista lähes joka toinen oli ilman työtä.

Aukioiden valloitus loppui lyhyeen, ja protestien jälkeisissä kunnallis- ja parlamenttivaaleissa valtaan nousi jälleen kerran konservatiivipuolue. Luultiin, että indignadosin henki oli kuollut.

Kunnes tammikuussa 2014 perustettiin Podemos, Me pystymme. Aluksi puolueeseen ei suhtauduttu vakavasti. Heillä ei ollut rahaa, ei selkeää puoluerakennetta, eikä realistisia poliittisia ehdotuksia.

Toukokuussa Euroopan unionin parlamenttivaaleissa muutaman kuukauden vanha puolue kuitenkin yllätti kaikki ja nousi viidellä paikalla kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi isoimmissa kaupungeissa. Iglesias itse on nyt europarlamentaarikko.

Iglesiaksen tv-esiintymiset ja puheet mielenosoittajille saivat ihmiset uskomaan puolueeseen. Media onkin Iglesiaksen tärkein väline. Hän oli nähnyt, kuinka oikeistopopulistipuolueet hyödynsivät mediaa ja totesi, että vasemmiston pitää tehdä samoin.

Podemoksen suosion kasvuun vaikutti se, että vuonna 2011 hallituksen perustanut oikeistopuolue PP ei saanut Espanjan taloutta nousemaan liberaalilla talouspolitiikalla ja leikkauksilla.

Kansa oli kyllästynyt myös toiseen suureen puolueeseen, sosiaalidemokraattiseen PSOE:seen. Molempien puolueiden jäsenet ovat rypeneet suurissa korruptioskandaaleissa ja menettäneet käsityksensä poliittisesta vastuusta.

Podemoksen oli helppo käydä eliittiä ja korruptiota vastaan.

 

JOULUKUUN 2015 parlamenttivaaleissa toiveikkaat espanjalaisnuoret antoivat äänensä eurooppalaisittain poikkeuksellisesti vasemmistopuolueelle. Vain Espanjassa ja Kreikassa talouskriisi on nostanut vastaukseksi vasemmiston, eikä konservatiiveja ja äärioikeistoa.

Joulukuun 20. päivän vaalien jälkeen Espanja siirtyi uuteen poliittiseen aikaan. 1970-luvun lopusta viime joulukuuhun asti Espanjan parlamenttivaaleissa toinen suurista puolueista on aina saanut enemmistön ja on siten pystynyt perustamaan hallituksen yksin. 

Neljä vuotta huonoin tuloksin hallinnut PP sai 28,7, PSOE 22 ja Podemos 20,7 prosenttia äänistä. Uusi keskusta-vasemmistolainen liberaalipuolue Ciudadanoskin ylsi 13,9 prosenttiin.

Koska PP:n paikat eivät riittäneet enemmistöön, puolueet yrittivät saavuttaa koalition, eli monipuoluehallituksen. Maassa, jossa valtakunnan politiikassa ei ole tarvinnut neuvotella koalitiohallitukseen kuuluvista kompromisseista, lähtökohta neuvotteluille oli huono.

Maaliskuussa puolueet luovuttivat.

Kun sopua ei syntynyt, moni äänestäjä pettyi. Hehän olivat nimenomaan halunneet lopun kahden puolueen vallalle ja toivoneet monipuoluehallitusta

barcelona-blogi

Podemos kannattaa Katalonian itsenäisyysäänestystä. Barcelona on Katalonian pääkaupunki. Kuva: Oona Lohilahti

 

UUDET VAALIT tuntuivat aluksi riskiltä nimenomaan Podemokselle. Nuorelle, pitkittyneeseen kriisiin vastaavalle puolueelle ei anneta montaa mahdollisuutta toteuttaa äänestäjien toiveita.

Vasemmisto onkin tehnyt jo lukuisia virheitä. Joulukuun vaalien jälkeen sillä olisi ollut mahdollisuus muodostaa hallitus, mutta ei Podemos eikä PSOE ollut valmis sen vaatimiin kompromisseihin.

Vasemmisto on myös kilpaillut toisiaan vastaan, vaikka liittoutuminen joulukuussa olisi tuonut Podemokselle laskujen mukaan 14 lisäpaikkaa.

Virheistä on sentään opittu, sillä Podemos, vasemmistopuolueiden liitto IU ja vihreä Equon muodostivat toukokuussa vaaliliiton, Unidos Podemoksen, Yhdessä me pystymme. Tällä hetkellä liitto näyttää saavan neljänneksen äänistä ja PP alle 30 prosenttia.

 

SUNNUNTAIN JÄLKEEN kompromissi on kuitenkin välttämätön.

Jos PP voittaa, eikä saa muodostettua koalitiota, on vasemmiston pakko yhdistää voimansa ja tehdä myönnytyksiä. Sosiaalidemokraattinen PSOE on jo ilmoittanut vaalitentissä, ettei yhteistyö konservatiivien kanssa tule kuuloonkaan, mutta yhteistyön mahdollisuudesta Podemoksen kanssa se ei ole suostunut kertomaan.

Espanja kieltämättä kaipaa muutosta. Kohta 40 vuotta vuorotellen vallassa olleet PP ja PSOE ovat kietoutuneet tiukkaan korruption vyyhtiin. On selvää, että PP:n talouskuripolitiikka ja esimerkiksi veron paneminen aurinkopaneeleilla tuotetulle sähkölle eivät ole purreet talouden alamäkeen.

Monien nuorten tulevaisuus on karannut niin kauaksi, että syntyvyys on kääntynyt laskuun, kun perhettä ei uskalleta perustaa.  Espanja tarvitsee uusia ideoita.

 

VAIKKA Unidos Podemoksen vaaliliitto voittaisi vaalit tai PP luovuttaisi hallituksen muodostamisessa, se ei tarkoita sitä, että vasemmisto olisi onnistunut. Voitto olisi historiallinen, mutta sen jälkeen olisi edessä neuvottelut. Vaaliliitto tarvitsisi tuekseen myös sosiaalidemokraatit, joista osa pitää Podemosta liian radikaalina.

Podemos on alusta asti korostanut kansan oikeutta tehdä itse politiikkaa. Puolue yrittää toimia mahdollisimman pitkälle suoran demokratian periaatteen pohjalta. Jos puolue saisi hallitusvastuun, osallistava puoluerakenne saattaisi kärsiä. Joillekin kannattajille se olisi liikaa.

Kansa myös kaipaa muutosta ja vaatii tuloksia. Pitkään jatkuneelle lamalle halutaan loppu, eikä ole varmaa, kuinka kauan kansa antaisi Podemokselle aikaa toteuttaa lupauksiaan ennen kritiikin yltymistä.

 

UUSINTAVAALIEN huonoin lopputulos olisi se, että politiikan umpikuja jatkuisi. Jos puolueet eivät suostu luopumaan ehdottomista periaatteistaan ja tekemään kompromissia, kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraisi.

Podemos on kuitenkin tehnyt sen, mitä Bernie Sanders teki pyrkiessään presidenttiehdokkaaksi: se on tuonut uuden näkökulman politiikkaan ja avannut keskustelua vaihtoehdoista.

Vaikka PP nousisi jälleen valtaan, Espanjan politiikka on muuttunut pysyvästi.

Selkeä esimerkki muutoksesta tuli kesäkuun puolivälissä televisioidussa vaalikeskustelussa. Se oli ensimmäinen vaalikeskustelu, jossa olivat mukana muidenkin puolueiden kuin PP:n ja PSOE:n johtajat.

Hävitä todisteet ja älä eroa – opas makedonialaiseen poliittiseen skandaaliin

Nikola Gruevskin pääministerikaudella pääkaupunki Skopjen keskustaan on ilmestynyt valtava määrä suuruudenhulluja rakennuksia ja muovisen näköisiä patsaita. Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Makedonian johtajat ovat kuluneen vuoden aikana antaneet oppikirjaesimerkin siitä, kuinka itseaiheutettuun poliittiseen skandaaliin ei pidä reagoida. Pääministeri ja presidentti ovat sotkeneet maan asiat tällä kertaa niin pahasti, että EU harkitsee Makedonian jäsenyysneuvottelujen jäädyttämistä.

 

Makedonian oppositio pudotteli uutispommeja koko kevään 2015. Nämä pommit olivat Makedonian historian suurin poliittinen skandaali: 670 000 salakuuntelunauhaa 20 000 numerosta kerättynä. 

Nauhojen takana oli autoritaarinen oikeistohallitus, joka oli käskenyt maan turvallisuuspalvelun nauhoittamaan etenkin toimittajien, tuomarien, syyttäjien, suurlähettiläiden, oppositiopoliitikkojen ja muiden hallituksen poliittisten vihollisten puheluita. 

Nauhoilla kuultiin myös hallituksen kannalta kiusallisia, korkeiden virkamiesten välisiä keskusteluja vaalivilpistä, tuomarien lahjonnasta ja murhien peittelystä. Yhdellä tällaisella nauhalla pääministerin serkku, turvallisuuspalvelun poliisi iloitsee poliittisen vastustajan raiskauksesta vankilassa.  Salakuunteluskandaali paljastui, kun isänmaan parasta ajatelleet virkamiehet vuotivat nauhat oppositiolle.

Moni pääministeri anoisi eroa heti tällaisen kohun noustua. Makedoniassa, missä pitkään hallinnut puolue ei halua päästää irti vallastaan, skandaalia on kuitenkin hoidettu varsin erikoisella tavalla.

Tämä on makedonialainen tapa hoitaa poliittinen kriisi.

1. KEKSI SALALIITTOTEORIOITA

Kun laaja skandaali alkaa levitä, ensimmäisenä pääministerin pitää syyttää läntisiä tiedustelupalveluita salakuuntelusta. Joku selvästi tahtoo tuhota pääministerin oman puolueen ja luoda pelkoa makedonialaisiin. Seuraavaksi salakuuntelusta kannattaa syyttää oppositiojohtajaa, joka on ollut  päävastuussa nauhojen julkaisusta. Myöhemmin syytteet voi pudottaa, kun huomataan, ettei oppositiojohtajalla ollutkaan mitään tekemistä itse rikoksen kanssa. 

2. HARHAUTA

Kun haluat kääntää huomion omasta skandaalista muualle, järjestä maan pohjoisosaan välikohtaus, josta syytät “albaaniterroristeja”. Albaanit ovat aiheuttaneet aiemminkin harmia, joten tarina on aukoton. Ongelmia ilmenee vasta silloin, kun joku ihmettelee julkisuudessa välikohtauksen täydellistä ajoitusta.

3. PIDÄ KIINNI VALLANKAHVASTA

Pääministerin ei kannata erota, ennen kuin on aivan pakko. Yleensä pakko tulee vastaan sitten, kun EU uhkaa lisätoimilla. Ja kun eron aika tulee, eroa vain väliaikaisesti. Ennen pääministerin eroa pitää kuitenkin kokeilla, jos mielenosoittajat rauhoittuisivat kahden ministerin ja turvallisuuspalvelujen johtajan eroista.

4. HÄVITÄ TODISTEET

Ei ole yhtään pahitteeksi, jos pari sisäministeriön korkeaa virkamiestä sattuu hävittämään salakuuntelutodisteita.

5. HARHAUTA, OSA 2

Pakolaisia voi käyttää huomion viemiseen itse ongelmasta etenkin, kun EU on riippuvainen maastasi Balkanin reitin takia. Kun maasi poliisit käyttävät kumiluoteja ja kyynelkaasua, ei EU:nkaan aika riitä monen asian paheksumiseen yhtä aikaa.

6. SUUTUTA KAIKKI

Kun kaikki näyttää menevän paremmin, presidentin kannattaa vapauttaa kaikki 56 epäiltyä ja lopettaa erikoissyyttäjän työ. Etenkin, kun EU varta vasten vaati erikoissyyttäjän viraston perustamista, salakuuntelutapauksen syyllisten etsimistä ja rikosten selvittämistä. Kun olet tällä tavalla suututtanut kotimaassa ja ulkomailla käytännössä kaikki muut paitsi syytteistä vapautuneen poliittisen eliitin, tuloksena on suuria mielenosoituksia ja harvinaisen kovia sanoja EU:lta. Tässä vaiheessa EU uhkaa panna poliittisen eliitin matkustuskieltoon ja jäädyttää maan EU-integraatioprosessin.

 

”Merry crisis and happy new fear”, graffiti Ohridissa, Makedoniassa. Kuva: Oona Lohilahti

 

MAKEDONIAN poliittisen eliitin resepti tilanteen hoitamiseksi on vienyt maan umpikujaan.

Koska Makedonia pyrkii EU-jäseneksi, sen kriisit eivät ole vain maan sisäisiä asioita. EU riensikin apuun heti kriisin alettua. Przinon sopimus neuvoteltiin kesällä, ja syksyllä komissio uhkasi sisällyttää sopimuksen noudattamisen osaksi Makedonian EU-jäseneksi hakemista. Sopimuksen seurauksena pääministeri Nikola Gruevski erosi tammikuussa väliaikaisesti. Huhtikuussa myös parlamentti hajosi.

Salakuuntelunauhoilta paljastui vaalipetoksia ja suunnitelmia tehdä niitä tulevaisuudessakin. Tämän vuoksi sopimus velvoittaa Makedoniaa myös uusien vaalien järjestämiseen. Alkuperäinen vaalipäivä huhtikuussa hylättiin, koska vaalilainsäädäntöön ei saatu sillä aikataululla muutoksia. Uusi päivä kesäkuussa on myös vaarassa, sillä oppositio on kertonut boikotoivansa vaaleja, ja EU pelkää, että hallitus ei ole tekemässä riittävästi lainsäädännön eteen.

Makedonian kaltaisessa korruptoituneessa maassa kymmenen vuoden vallassaolon aika on ajanut etenkin pääministeri Gruevskin puolueen mukavuusalueelle, joka on johtanut laiskaan politiikkaan, valtion resurssien väärinkäyttöön ja oman vaikutusvallan ulottamiseen hyvin laajalle yhteiskuntaan. Lukuisat muutokset vaalilakeihin on tehty yleensä ilman opposition tukea, pari viikkoa ennen vaaleja. 

 

EU:N HERMOT katkesivat viimeistään huhtikuussa, kun pääministeri Gruevskin liittolainen, presidentti Gjorgje Ivanov ilmoitti lopettavansa salakuuntelutapauksen rikostutkinnat. Ivanov onnistui suututtamaan päätöksellään jopa Makedonian vangit, jotka ovat alkaneet osoittaa mieltään vankiloissa ja vaatimaan omien tuomioidensa lyhentämistä.  EU syytti presidenttiä oikeusvaltion vastaisesta politiikasta ja jopa perui kokouksen, jossa oli tarkoitus sovitella kriisiä hallituksen ja opposition välillä. 

EU:n uhkaukset ovat kovat. Komissio aikoo vetää pois suosituksen Makedonian jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta, jos presidentti ei peru tekoaan eikä vaaliuudistuksia ja median vapautta turvaavia toimia toteuteta nopeasti. EU siis suunnittelee jäädyttävänsä Makedonian integraatioprosessin, jos edistystä ei tapahdu. EU yrittää nyt näyttää, ettei se ole lapsenvahti, joka vahtii joukkoa teini-ikäisiä kiusantekijöitä. Unioni ei aio kuluttaa loputtomasti voimiaan Makedoniaan, vaan maan johdon täytyy itse kantaa vastuu. 

Jo matkustuskieltojen asettaminen olisi EU:lta poikkeuksellisen suuri teko. Koska Makedonia on vasta EU:n hakijavaltio, sanktiot vaatisivat kaikkien EU:n 28 jäsenen hyväksynnän. Sen sijaan helpompi keino eristää valtio on perua Makedonian kutsut ensi kesän tärkeisiin Länsi-Balkan ja Nato-kokouksiin.

 

MAKEDONIAN itsenäisyyden ajan suurimpiin kuuluva skandaali on paljastanut kiusallisella tavalla, kuinka itsevaltaiseksi Makedonian poliittinen eliitti on muuttunut. Jäsenyyspolku EU:n kanssa ja lähentyminen Natoon ovat molemmat nyt vakavasti vaakalaudallaMakedonian EU-tie on ollut viime vuosina jo valmiiksi tahmea, koska maa kiistelee nimestään Kreikan kanssa.

Vaikka salakuuntelua ei saa enää tekemättömäksi, syylliset eivät osoittaneet edes katumuksen merkkejä. Sen sijaan he aloittivat maansa tulevaisuudella leikkivän sirkusesityksen.

Makedonialaiset jatkavat mielenosoituksia ympäri maata, ja esimerkiksi Pohjois-Makedonian Tetovossa etniset ryhmät ovat poikkeuksellisesti yhdistäneet voimansa.  Skandaali on kuitenkin jo ehtinyt vaikuttaa makedonialaisten luottamukseen. Kansalaiset ovat alkaneet vetää talletuksia pois pankeista, koska he pelkäävät kriisin vaikuttavan myös pankkien vakavaraisuuteen. 

Pahimpien ennusteiden mukaan Balkanin ruutitynnyri on alkanut taas kyteä.

 

Yhteiskuntasopimus ei ratkea, päätti SAK mitä tahansa

Kuvitus: Karla Kempas

VEERA TEGELBERG

Tänään maanantaina SAK:n hallitus ilmoittaa, hyväksyykö se viikko sitten aikaan saadun esityksen yhteiskuntasopimukseksi. Sopimuksen hyväksyminen on osalle SAK:n liitoista kova paikka – mutta niin olisi sen kaatuminenkin. Hallitus otti viikonloppuna ison loikan järjestöä kohti.

 

SAK:n puheenjohtajaan Lauri Lylyyn kohdistuu suuret paineet. Lyly seisoo viime maanantaina julkisuuteen tulleen yhteiskuntasopimusesityksen takana, kuten muutkin työmarkkinapomot.

Toisin kuin muut, Lyly ei viikko sitten pystynyt taivuttamaan järjestönsä hallitusta sopimusluonnoksen taakse. Pari tuntia kokoushuoneessa istuttuaan SAK:n hallitus poistui huoneesta, ja Lyly ilmoitti, että seuraavan kerran joukko palaveeraa asiasta viikon kuluttua.

 

VIIME MAANANTAINA odottelin STTK:n kokouksen loppumista järjestön toimistolla Mikonkadulla, kun tieto sisarjärjestön kokouslykkäyksestä tuli. Uutinen teki ay-päivästä hetkessä entistäkin kiinnostavamman. Samalla mieleen nousi kysymys: “Eikö tämä vieläkään lopu?”

Yhteiskuntasopimuksesta neuvotellaan viidettä kertaa. Sopiminen on vaikeaa, koska neuvottelijoilla on hyvin erilaiset tavoitteet. Lisäksi osasta SAK:n liitoista huomaa, että ne haluavat mieluummin viedä neuvottelut liittojen välisiin pöytiin, kuin sitoutua yhteiskuntasopimukseen. Niiden ei ole mikään pakko laittaa nimiään paperiin, sillä nykyiset työehtosopimukset loppuvat aikaisintaan syksyllä.

 

SE, ETTÄ JO muutama SAK:lainen ammattiliitto on hypännyt sopimuskelkasta pois, kertoo siitä, miten huono liittojen luottamus hallitusta kohtaan on. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on toistellut viime maanantain jälkeen, että hallitus peruu aiemmin esittelemänsä leikkausaikeet, jos yhteiskuntasopimus saadaan aikaan. Tämä ei osalle SAK:laisia kuitenkin riitä. Niille palkkojen leikkaaminen on liikaa. Kysymys on myös siitä, luottavatko liitot Sipilän hallituksen sanaan.

Tämänpäiväinen SAK:n tapaaminen ei ole yhtään sen helpompi kuin viime viikonkaan kokous. Kun osa liitoista on jo ilmoittanut irtautuvansa sopimusesityksestä, on muillakin liitoilla pienempi kynnys jättäytyä sopimusehdotuksen ulkopuolelle.

 

ON TOINEN KYSYMYS, kannattaako hallituksen ja työnantajajärjestöjen suostua nyt esillä olevaan sopimukseen, jos osa SAK:n isoista liitoista jää siitä pois. Yhteiskuntasopimuksen tapauksessa pitojen ei katsota paranevan silloin, kun väki vähenee.

Hallituksen kannalta ongelmallista on, että kyse on muustakin kuin pelkästä työmarkkinaratkaisusta. Peliin on vedetty hallituksen arvovalta. Esimerkiksi Suomen Yrittäjät otti esiin ristiriidan, joka hallituksen aiemmin asettamien tavoitteiden ja nyt pöydällä olevan sopimusehdotuksen välillä on. Yrittäjien mukaan hallituksen pitää pyrkiä omiin tavoitteisiinsa. Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus totesi viikko sitten, että hallituksen olisi edistettävä Suomen kilpailukykyä lakiteitse.

Hallitus on heilutellut pakkolakikorttia viime syksystä lähtien niin ahkerasti, että kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi, mitä yhteiskuntasopimuksen kariutuminen tarkoittaisi. Siksi oli yllättävää, kun Sipilä ilmoitti lauantaina Ylen Ykkösaamun haastattelussa, ettei hallituksella ole suunnitelma B:tä, jos nimet jäävät nyt laittamatta sopimukseen. 

Vielä poikkeuksellisempaa oli, että valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) kertoi sunnuntaina STT:lle pakkolakien olevan perustuslain vastaisia. Stubb sanoi myös, että laeilla ei myöskään olisi talousvaikutuksia. 

Hallitus siis kumosi viikonloppuna kaikki omat perustelunsa, joilla se on pakkolakeja perustellut. Sipilän ja Stubbin lausunnot olivat selviä kädenojennuksia ammattijärjestöjen suuntaan.

 

SIPILÄN HALLITUKSELLA on takanaan epäonnistuneita hankkeita jo valmiiksi. Sillä on todella korkea kynnys lähteä kaatamaan työmarkkinajärjestöjen esittelemää sopimusta.

Myös liitoille sopimuksen solmiminen ennen ensi syksyä tietäisi helpompia aikoja. Entinen työministeri ja SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen (sd.) kehotti entistä työnantajaansa hyväksymään sopimuksen. Kuten Ihalainen totesi, tulee syksyn neuvotteluista muuten sotkuiset ja vaikeat. Siitä ei hyödy kukaan.

Valtion velka paha – opiskelijan velka hyvä?

OONA LOHILAHTI

 

Hallituksen leikkauslistasta päätellen opiskelijat ja tutkijat ovat Suomen hitaan talouskasvun syy. Tämän takia opintotukea suunnitellaan leikattavan tällä vaalikaudella 70 miljoonaa ja pitkällä aikavälillä 150 miljoonaa euroa, eli neljäsosa tuen tämänhetkisestä määrästä. Opiskelijan on vaikeaa ymmärtää, mitä hallitus häneltä haluaa.

 

Opintotuen kustannukset valtiolle ovat pysyneet noin 800 miljoonassa eurossa koko opintotuen historian ajan.

Tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet takaava tuki on menettänyt inflaation takia arvoaan vuosi vuodelta. Se ei ole kuitenkaan aiheuttanut valtiolle kasvavia menoja samalla tavalla kuin esimerkiksi asumisen tuet

Silti opintotukimenoista on yhtäkkiä tullut ongelma.

Hallituksen suunnittelemat leikkaukset voitaisiin estää esimerkiksi varallisuusveron palauttamisella tai autoveron laskun perumisella. Talvivaarakin sai viime kesänä lisäbudjetissa 112 miljoonaa euroa.

Rahaa siis on. Ideologinen valinta on kuitenkin tehty.

 

SUUNNITELMA LEIKATA opintotukea rajusti on erityisen huolestuttavaa aikana, jolloin huoltosuhde huononee vuosi vuodelta ja talous ei kasva. Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee osaavaa, hyvin koulutettua työvoimaa. 

Kasvua tuovat innovaatiotkaan tuskin syntyvät ilman kunnollista korkeakoulutusta ja perustutkimusta.

Koulutus on myös loistava tapa lisätä työvoiman tarjontaa. On työnantajien etu, että työmarkkinoilla on korkeasti koulutettuja ja päteviä työntekijöitä.

Koulutusta tarvitaan, sillä Suomessa ei ole enää kysyntää suorittavaa työtä tekevälle ja kouluttautumattomalle työntekijälle. Sen takia koulutuksen kelkasta pudonneet jäävät yleensä myös työelämän ulkopuolelle. Näitä nuoria kutsutaan syrjäytyneiksi, ja heistä ollaan huolissaan. 

Kyse on paljon muustakin. Korkeakoulutetut ovat esimerkiksi huomattavasti terveempiä kuin matalasti koulutetut ja tuottavat siten yhteiskunnalle vähemmän terveydenhoitokustannuksia.

 

SUOMESSA KOULUTUS on nähty investointina sekä yksilön että koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. 

Sipilän hallitus tuumaa toisin: opiskelu on yksilön sijoitus omaan tulevaisuuteensa. Jos tähän sijoitukseen ei ole varaa, kouluttautuminen jää. 

Ajattelutavan muutos on merkittävä, sillä tasa-arvoisen opintotuen mahdollistama lahjakkaimpien nousu yhteiskunnassa on periaatteessa istunut myös entisen sivistyspuolueen kokoomukseen oikeistolaiseen ideologiaan.

Hallitus teki uuden kantansa selväksi valitsemalla opintotukiselvityksen tekijäksi professori Roope Uusitalon, joka tunnetusti kannattaa lukukausimaksuja.

Mallia on otettu Britanniasta. Siellä yliopistot ovat muuttuneet pahimmillaan tehtaiksi, joissa opiskelija on asiakas. Jos opiskelija vaatii helpompia kokeita, hänen on maksavana asiakkaana käytännössä saatava, mitä hän pyytää. 

 

PROFESSORI UUSITALON selvitys opintotuesta julkaistiin tiistaina. Monia leikkauksia kokenut opintotuki on heikkenemässä jälleen – tällä kertaa merkittävästi.

Kun opintoraha tippuu lähes sadalla eurolla kuussa, opiskelijoille jää kaksi keinoa elämän perusedellytysten rahoittamiseksi: käydä töissä tai ottaa lainaa.

Kaikki eivät kuitenkaan uskalla opiskella velkarahalla. Lainan nostamisen pelkoa ei Uusitalon esityksessä edes yritetty liennyttää, sillä hän kehottaa lainan hyvityksen pienentämiseen.

Monelle opiskelijalle ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi työnteko. Tulorajojen sitominen indeksiin olisi myönteinen uudistus, mutta näin isojen leikkausten jälkeen tulorajoja pitäisi korottaa.

 

HALLITUS LISÄÄ rangaistuksia, mutta ei kannustimia. Viiden opintopisteen sijaan opiskelijan olisi suoritettava kuusi, jotta tuki kilahtaa tilille. Niille, jotka rahoittavat opintojaan työnteolla, opiskelutahdin koventuminen tarkoittaisi entistä vaikeampaa tilannetta. Kaiken lisäksi Uusitalo ehdottaa tukikuukausien määrän leikkaamista, taas.

Esityksessä on hyvää se, että helposti työllistyvien ammattien opiskelijat, joiden koulutukseen kuuluu esimerkiksi myös pakollisia harjoitteluja, voivat opiskella rauhassa lainan turvin. Lainan enimmäismäärä nousee Uusitalon selvityksessä 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa.

Yksi suurimmista muutoksista olisi se, että opintotuen loputtua opintojaan ei voisi enää suorittaa loppuun sosiaaliturvan avulla, vaan opiskelijan olisi pakko nostaa lainaa. Tämä olisi uusi keino panna opiskelijat eriarvoiseen asemaan muihin tuen saajiin verrattuna.

Opiskelijoita syrjii jo nyt 15 prosentin korko, joka täytyy maksaa Kelalle palautettavien opintotukikuukausien kyljessä. Muilla ryhmillä ei vastaavia korkoja ole.

 

NUORTEN LÄHTÖKOHTANA toisen asteen suorittamisen jälkeen on se, että kouluttautuminen on Suomessa käytännössä pakollista. Siivoojakin tarvitsee yleensä tutkinnon.

Jos vanhemmat eivät suostu tai pysty tukemaan nuorta taloudellisesti, omaa rahoitusta aletaan kerätä vaikka välivuosien avulla. Ensin tehdään töitä ja säästetään ja vasta sitten lähdetään opiskelemaan.

Hallitus ei ole ottanut oppia aiempien vuosien kokemuksista. Vaikka valtionjohdon tavoitteena on vähentää toisen asteen jälkeisiä välivuosia, aiemmat leikkaukset ja muutokset esimekiksi alan vaihtamisen mahdollisuuksiin ovat johtaneet siihen, että yhä useampi harkitsee välivuotta.

 

SIPILÄN HALLITUKSEN linja hämmentää opiskelijoita. On vaikea käsittää, mitä opiskelijoilta vaaditaan.

Opiskelijat tekevät väärin, kun he kerryttävät työkokemusta opiskelujen ohessa, mikä auttaa heitä työllistymään valmistumisen jälkeen. Opiskelijat tekevät väärin myös silloin, jos he valmistuvat työttömiksi maistereiksi, koska eivät ole hankkineet työkokemusta opiskelujen aikana.

Kuvio on hankala, sillä työn tekemisestä on sekä opiskelijalle että valtiolle yleensä enemmän hyötyä kuin haittaa. Aivan pienestä asiasta ei ole kyse, sillä vuonna 2012 jopa 88 prosenttia opintotuen käyttäjistä ilmoitti, että hänellä on muitakin tuloja. Kaiken lisäksi valtio saa lisää verotuloja kaikilta näiltä työssäkäyviltä opiskelijoilta.

 

TYÖN TEOLLA ON kaksi tehtävää. Opintorahalla ja asumislisällä saa useimmiten maksettua vuokran, mutta opiskelijan on myös syötävä. Elämän rahoittaminen kesätöillä ei ole enää itsestään selvää, sillä työpaikat vähenevät vuosi vuodelta.

Opiskelijat haluavat myös parantaa työllistymismahdollisuuksiaan kartuttamalla työkokemusta jo opiskelujen ohessa, sillä harva työnantaja katsoo hyvällä 25-vuotiaan maisterin tyhjää ansioluetteloa. 

Koska opiskeleminen on opiskelijan työtä, kahden työn tekeminen helposti hidastaa opintoja.

 

TILANNE PAHENEE, mikäli professori Uusitalon kaavailut toteutuvat. Jos korkeakouluopiskelu hoituu lähinnä lainalla, entistä suurempi osa opiskelijoista yrittäisi tehdä kahta työtä.

Hallitus kuitenkin haluaa, että juuri lukiosta päässeet nuoret velkaantuisivat kymmenillä tuhansilla euroilla muutamassa vuodessa. Siitäkin huolimatta, että hallitus on rummuttanut jo lähes vuoden ajan mantraa, jonka mukaan velkaantuminen on vaarallista. 

Moni opiskelija ymmärtää sen, että yksityinen velka on huomattavasti suurempi riski kuin valtion velka. Hallituksen pitääkin olla tyytyväinen siihen, etteivät nuoret halua ottaa liikaa taloudellisia riskejä.

Pahimmillaan velan välttely johtaa siihen, että yhä useampi nuori jää kokonaan ilman koulutusta toisen asteen jälkeen. Monen kunnianhimoisen ja älykkään nuoren urahaaveet voivat kaatua siihen, että laina ei ole turvallinen vaihtoehto.

 

HALLITUKSEN MUKAAN tässä tilanteessa opiskelijoilta on pakko leikata neljäsosa toimeentulosta, koska Suomen talous ei kasva. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen puolestaan arvelee, että opiskelijoiden mieltä parantaa se, että näiden säästötoimien avulla Suomi saadaan nousuun. 

Opiskelijoita tuskin lohduttaa se, että hallituksen aikeet romuttaa korkeakoulutuksen tasa-arvoisuus on ristiriidassa esimerkiksi Arto Kokkisen tutkimuksen kanssa. Sen mukaan koulutuksen avulla muodostettu inhimillinen pääoma on merkittävä tekijä bruttokansantuotteen kasvussa. 

Tutkimuksen valossa Suomen taloustilanne siis ei heikkenisi, jos kaikille taattaisiin jatkossakin mahdollisuus kouluttautua varallisuudesta ja alan valinnasta riippumatta. Päinvastoin, opintotuki- ja koulutusleikkaukset romuttavat talouskasvua.

Politiikassa harva asia on pakko. Opiskelijoilta leikkaaminen on pelkästään poliittinen valinta.

 

Iranin uudistusmieliset ovat mahdottoman tehtävän edessä

OONA LOHILAHTI

Iranilaiset odottavat vapautta ja vaurautta, kun talouspakotteet puretaan. Poliittisten uudistusten tekeminen maassa on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa. Perjantain parlamenttivaaleissa uudistusmielisten tavoitteena on lähinnä vähentää äärikonservatiivien valtaa. Vuosi 2016 näyttää, alkaako Iran kulkea kohti demokratiaa vai jämähtääkö se äärikonservatiivien tulkinnaksi hyvästä yhteiskunnasta.

 

Iranin uudistusmielisille 2000-luku on ollut turhauttava.

Vaikka sekä parlamentti että presidentin virka olivat 2000-luvun alussa uudistajien hallussa, konservatiivit saivat estettyä kaikki parlamentin ajamat merkittävimmät muutokset.

Kun uudistajat ymmärsivät hävinneensä, ryhmä turhautui, hajaantui ja lamaantui. Vallassaolon vuodet kutistivat joukkoa, sillä konservatiivit panivat useita uudistajien vaikuttajia ja toimittajia telkien taakse. Vuodesta 2004 Iranin parlamentissa on ollut konservatiivien enemmistö.

Toivo lisääntyi vuoden 2013 presidentinvaaleissa. Hassan Rouhani vaikutti maltilliselta, taloudellisesti liberaalilta, naisten oikeuksien puolustajalta ja yhteistyöhaluiselta presidenttiehdokkaalta.

Rouhanin ylivoimaista valintaa juhlivat iranilaisten lisäksi myös länsimaiden johtajat, jotka hurrasivat äärikonservatiivisen ja länteen vihamielisesti suhtautuvan Mahmoud Ahmadinejadin kauden loppumiselle.

 

IRANIN POLITIIKASSA harva asia on sitä, miltä se ensin näyttää. Halu tehdä yhteistyötä lännen kanssa ja kyky istua neuvottelupöydässä loppuun asti eivät tarkoita sitä, että Rouhani olisi pystynyt muuttamaan Irania demokraattisemmaksi.

Rouhanin hallituksen kyseenalaisiin henkilövalintoihin kuuluu esimerkiksi oikeusministeri Mostafa Puormohammadi, joka tuomitsi tuhansia poliittisia aktivisteja kuolemaan 1980-luvun poliittisissa vainoissa.

Pidätykset ja tuomiot johtuivat esimerkiksi vasemmistolaisten lentolehtisten jakamisesta. Pourmohammadin valinta oikeusministeriksi tuntuu irvokkaalta erityisesti silloin, kun hän edustaa Irania kansainvälisissä ihmisoikeustapahtumissa ja osallistuu Iranin ihmisoikeusrikosten tutkintaan.

Vaikka Rouhania kuvaillaan Iranin mittakaavassa vapaamieliseksi ja edistykselliseksi, hänen kaudellaan Iranin tekemät ihmisoikeusrikokset ovat lisääntyneet.

Rouhanin oltua vallassa kaksi ja puoli vuotta Iran on noussut väkilukuun suhteutettuna maailman ahkerimmaksi teloittajaksi. Yli 2 000 poliittista vankia ja huumerikollista on saanut hirttoköyden kaulansa ympärille. Iranin ydinsopimusta onkin arvosteltu erityisesti siksi, että se ei ottanut näihin rikoksiin tarpeeksi tiukasti kantaa.

Presidentti on kommentoinut ihmisoikeusloukkauksia ja poliittisten vankien määrää niukasti. Osittain tämä johtuu siitä, että Iranissa presidentillä ja myös parlamentilla on rajallisesti valtaa.

Grafiikka: Oona Lohilahti. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

PERJANTAINA IRANILAISET valitsevat sekä uudet kansanedustajat että asiantuntijaneuvoston jäsenet. Kuten Rouhanin presidenttiys on näyttänyt, Irania ei muuteta vain vaaleilla.

Iranin poliittinen järjestelmä on sekoitus edustuksellisen demokratian instituutioita ja autokratiaa. Osa päättäjistä valitaan suoralla kansanvaalilla, mutta järjestelmä on rakennettu siten, että uskonnollisella johtajalla on valta mitätöidä käytännössä kaikkien muiden instituutioiden päätökset. 

Vuodesta 1989 hallinnut äärikonservatiivinen Ali Khamenei voi erottaa myös presidentin. Uudistukset eivät olekaan kiinni presidentin ja parlamentin, vaan uskonnollisen johtajan arvoista. Rouhani joutuu tasapainoilemaan äärikonservatiivien ja omien tavoitteidensa välillä.

Tämän takia perjantaina valittavan asiantuntijaneuvoston rooli on merkittävä. Neuvosto pääsee todennäköisesti päättämään terveysongelmista kärsivän Khamenein seuraajasta tai seuraajista. Moni haluaisi rajoittaa uskonnollisen johtajan valtaa, ja yksi keino olisi valita maan johtopaikalle esimerkiksi nelihenkinen ryhmä.

 

VAIKKA ROUHANIN tukemat uudistusmieliset lisäisivät paikkojaan parlamentissa, merkittäviä muutoksia iranilaisten arkeen ei välttämättä ole tulossa. Parlamentti ei ole itsenäinen, vaan sen toimintaa valvoo vartijoiden neuvosto, jolla on valta hylätä kaikki parlamentin säätämät lait. Tätä valtaa neuvosto käytti esimerkiksi 2000-luvun alussa, kun uudistusmieliset olivat parlamentin enemmistö.

Juristeista ja teologeista koostuvan neuvoston nimittävät uskonnollinen johtaja ja hänen valitsemansa oikeuslaitoksen johtaja. Käytännössä vartijoiden neuvosto edustaa samaa ideologiaa kuin Khamenei. He näkevät demokratian uhkana omalle vallalleen.

Ennen perjantain vaalien kampanjointia vartijoiden neuvosto hylkäsi yli 7 000 uudistusmielisten kansanedustajaehdokasta. Tämän seurauksena yhteensä 6 000 ehdokkaasta vain reilu 100 on uudistusmielisiä. Heidän tavoitteenaan on vähentää äärikonservatiivien valtaa sekä parlamentissa että asiantuntijaneuvostossa, mutta enemmistön saaminen 290-paikkaiseen parlamenttiin on mahdotonta.  

Parlamentin valtasuhteiden muuttuminen ei takaisi suuria muutoksia, sillä konservatiivinen näkemys islamilaisesta yhteiskunnasta on tunkeutunut iranilaisten arkeen. Moraalipoliisi Basij on osa Vallankumousarmeijaa, joka valvoo Iranin islamilaisen yhteiskunnan sääntöjen noudattamista. Basij muun muassa vahtii naisten huivin käyttöä. Liian vapaamielinen tapa käyttää hijabia voi johtaa sakkoihin tai vankeuteen.

 

IRANISSA ELETÄÄN historiallista aikaa muustakin syystä kuin vaalien takia. Kesällä solmittuun ydinsopimukseen kuuluva pakotteiden purkaminen on jo aloitettu. Sillä, mitä kauppasaarron purkamisen jälkeen tapahtuu, on Iranin kannalta vähintään yhtä suuri merkitys kuin vaalien tuloksella.

Ydinsopimus ja siitä seuraava talouden avautuminen ovat Rouhanin ja uudistusmielisten suurin ase konservatiiveja vastaan. Parhaassa tapauksessa ulkomaisen rahan virtaaminen maahan ja Iranin mahdollisuus viedä esimerkiksi öljyä nostavat tavallisen iranilaisen elintasoa. Viime vuonna pahimmillaan 17 prosenttiin kohonnut inflaatio on myös saatava kuriin.

Iranin demokratia- ja ihmisoikeusongelmat sekä maan tuki Syyrian hallitsijalle Bashar al-Assadille kiiluvat kiusallisena kysymyksenä Euroopan johtajien mielissä, kun Iranin kanssa neuvotellaan kaupallisten suhteiden luomisesta.

Koska ydinsopimus ei ottanut Iranin ongelmiin kantaa, tulevia kauppasuhteita pitäisi käyttää Iranin painostamiseen etenkin ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi.

Länsimaiden ensimmäiset reaktiot kuitenkin osoittavat, että painostamisen sijaan Irania halutaan miellyttää. Kun Rouhani vieraili alkuvuodesta Italiassa, Roomassa peitettiin alastonpatsaita. Mikään ei saanut häiritä miljardien dollarien arvoisten kauppasopimusten allekirjoitusta.

Hirttoköyden ahkera käyttö on siis unohdettu, ja maiden johtajat potevat kultakuumetta dollarinkuvat silmissä kiiluen. 

Kuten länsimainen Teheranin-suurlähettiläs totesi: Iran on “maailman viimeinen kultakaivos”.

Lähde:

Liisa Liimatainen: Huntu ja haaste – Yritys ymmärtää Iranin yhteiskuntaa 

Vallankumoukset osoittivat, mikä Egyptissä mättää

Kuva: Oona Lohilahti

OONA LOHILAHTI

Tasan viisi vuotta sitten alkaneet mielenosoitukset Kairon Tahrir-aukiolla innostivat länsimaalaisia. Vihdoin egyptiläiset nousevat kapinaan vaatimaan vapautta ja demokratiaa, ajateltiin. Nykytilanne poikkeaa huomattavasti sekä länsimaalaisten että mielenosoittajien haaveista.

 

Tammikuussa 2011 Tahrirille kokoontuneiden nuorten iskulauseissa kuuluivat sanat vapaus, leipä ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Demokratiasta ei puhuttu. Köyhässä maassa kansalaisten on ensin saatava vatsansa täyteen, ja vasta sen jälkeen voidaan miettiä poliittista järjestelmää.

Vallankumousta tai kansannousua seuranneiden viiden vuoden aikana egyptiläiset ovat onnistuneet heittämään vallasta kaksi presidenttiä: diktaattori Hosni Mubarakin ja Muslimiveljeskunnan Mohammed Mursin

Mubarakin astuttua syrjään helmikuussa 2011 Egyptissä järjestettiin vaalit. Nykyään terroristijärjestöksi luokiteltu Muslimiveljeskunta oli ainoa hyvin järjestäytynyt ryhmä, joka kenties tämän takia voitti vaalit. 

 

TÄSSÄ VAIHEESSA länsimaat heräsivät. Vallankumouksella olikin heidän mielestään vääriä seurauksia, sillä se toi islamistit valtaan. Diktatuuriin tottuneeseen yhteiskuntaan ei syntynyt länsimaista demokratiaa edes mielenosoitusten ja vaalien avulla.

Länsimaiden riemuksi Egypti kuitenkin ajautui entistä suurempaan kaaokseen Mursin ensimmäisen presidenttivuoden aikana. Myös egyptiläiset näkivät, etteivät poliittisen islamin kannattajat osanneet hoitaa maata.

Kesällä 2013 Tahrirille lähtivät nuoren Twitter-sukupolven lisäksi heidän vanhempansa. Kansan vaatimukset yhdessä armeijan järjestämän vallankaappauksen kanssa johtivat Mursin eroon. Vallankaappausta johti Abdel Fattah al-Sisi

Vanha järjestelmä teki paluun, vaikka kansa ei sitä vielä huomannut.

 

EGYPTI ON tällä hetkellä huonommassa kunnossa kuin ennen ensimmäistä vallankumousta. Nyt maata johtaa armeijan kasvattama al-Sisi, joka perustelee ihmisoikeusloukkauksia, toimittajien mielivaltaista vangitsemista ja kansalaisten oikeuksien rajoittamista terrorismin torjunnalla. Turvallisuus ensin, vapaus sitten. 

Presidentin mukaan Egypti elää poikkeuksellista aikaa. Ihmisoikeuksien polkeminen ja mielenosoitusoikeuden rajoittaminen palvelevat al-Sisin mielestä koko 90-miljoonaista kansaa. Mielenosoittajat ja vapauden vaatijat eivät hänen mielestään ajattele maan etua.

Al-Sisi onkin ottanut median, yliopistot ja oikeuslaitoksen tiukasti valvontaansa. Viime vuoden parlamenttivaalit eivät olleet rehelliset, ja äänestysprosentti laski alle 30 prosentin.

Vaikka Muslimiveljeskunta on al-Sisin päävihollinen, toinen vastustaja, Isis, on levittänyt toimintansa jo Siinain niemimaalle. Viime aikojen veriset terrori-iskut pelaavat valitettavasti myös presidentin pussiin, joka voi yleisen turvallisuuden nimissä rajoittaa kansalaistensa oikeuksia entisestään.

 

ISLAMILAISTEN järjestöjen ja toimittajien lisäksi maalliset ihmisoikeusjärjestöt ja vasemmistolaiset aktivistit ovat presidentin tulilinjalla. Al-Sisin hallinto on pidättänyt kymmeniätuhansia egyptiläisiä poliittisista ja yleensä hyvin mitättömistä syistä.

Uudet protestilait käytännössä estävät demokratiaan kuuluvan sananvapauden käytön julkisissa tiloissa. Yli 10 ihmisen kokoontuminen tulkitaan epäilyttävänä, ja kokoontumiseen vaaditaan lupa. Monia on pidätetty vain sen takia, että he ovat hakeneet lupaa kokouksen pitämiseen. Pidätykset ovat usein mielivaltaisia, ja kaltereiden taakse on pantu myös lapsia.

Ongelmia pahentaa se, että Egyptin talous laahaa. Budjettialijäämä on 10 prosenttia. Silti al-Sisi on ohjannut vähäiset rahat näyttäviin, rikkainta väestönosaa hyödyttäviin suurprojekteihin, kuten uuden Kairon rakennukseen.

Suuren loven maan talouteen teki turismin romahtaminen viisi vuotta sitten, eivätkä viime aikojen terrori-iskut houkuttele turisteja takaisin Egyptiin.

 

OSA EGYPTILÄISISTÄ on tyytyväisiä al-Sisiin, koska hän on saanut ajettua Muslimiveljeskunnan pois vallasta ja pitää terrorismin torjuntaa tärkeimpänä tehtävänään. Monien mielestä hän on kuitenkin itsevaltaisempi hallitsija kuin 30 vuotta vallassa ollut Mubarak oli. 

Samat jännitteet, jotka johtivat viisi vuotta sitten Mubarakin lähtöön, ovat maassa nyt entistä voimakkaampia. Pelolla hallitseva al-Sisi on onnistunut rakentamaan kuilun valtion ja kansan välille. Periaatteessa olosuhteet uuteen vallankumoukseen ovat valmiit. 

Vaikka vallankumoukset eivät ole onnistuneet tavoitteissaan, harva katuu niitä. Tahrir antoi tuhansille egyptiläisille kokemuksen siitä, että muutkin haluavat samoja asioita kuin he. Vallankumoukset paljastivat myös sen, että presidentin vaihtaminen on vasta ensimmäinen askel. Muutos täytyy ulottaa kaikkiin julkisiin instituutioihin ja armeijaan.

 

EGYPTIN TILANNE on herkkä erityisesti siksi, että väestöstä puolet on alle 25-vuotiaita. He vaativat parempaa elintasoa, koulutusta ja työtä. Tällä hetkellä Egyptin johto ei pysty tai halua tarjota nuorille mitään näistä.

Nuoret myös tietävät, että kansa voi poistaa heille epämieluisan johtajan. He ovat tehneet sen ennenkin.

Lue lisää:

Det fria samtalet kvävs i Egypten

Egypt: BBC expert urges British tourists to return to land of the pharaohs

Is another revolution brewing in Egypt?

Kuvat ovat lokakuulta 2014, jolloin Valtablogin toimitus oli Egyptissä mediakurssilla.

Kuvat: Oona Lohilahti, paitsi kaksi viimeistä: Veera Tegelberg

Kuva: Oona Lohilahti

100 000 dollarin todellisuus – elämää maksullisen koulutuksen ikeessä

LINDA LAINE

Kun korkeakoulutuksesta tulee bisnestä, yliopistoille tärkeintä eivät ole nopeat valmistumisajat vaan opiskelijoilta nyhdettävä tasainen rahavirta.

 

Tässä moraalinen pähkinä.

Englantia Tampereen yliopistossa opiskelevan Roosamari Kuttilan ja historiallisten rakennusten restaurointia Boston Architectural Collegessa opiskelevan James Brownin välinen lainakuilu kasvaa 20 000 dollarilla vuodessa. Valmistumisen jälkeen Jamesin opintolaina on yli 100 000 dollaria. Nykyisen kurssin mukaan se on noin 90 000 euroa. Roosamarilla lainaa on reilut 3 000 euroa.

Edellä mainittu esimerkki on tosi.

Kysymys: Onko tämä reilua?
Vastaus: Ei, tämä on elämää.

Koulutuksen antaminen on yksi laajimmista ja epätasa-arvoisimmista vallankäytön muodoista. Toinen maksaa opetuksesta ja koulun nimestä, toiselle valtio antaa rahaa kerran kuukaudessa.

Maksullinen korkeakoulutus kummittelee myös Suomen kynnyksellä. Noin viisi vuotta sitten opetusministeriön työryhmä pohti keinoja korkeakouluopiskelijoiden valmistumisen nopeuttamiseen. Yhtenä vaihtoehtona oli tuhannen euron lukukausimaksu kaikille korkeakouluopiskelijoille. Lopulta työryhmä luopui ajatuksesta. Toinen viime vuosina puhuttanut maksu koskee EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia opiskelijoita.

Eduskunnassa maksujen on ajateltu tai oikeastaan toivottu nopeuttavan valmistumista, mutta samalla myös hieman helpottavan valtion taloudellista taakkaa. Maksullisuudella ei kuitenkaan saavuteta kestävää ratkaisua, sillä taloudelliset paineet eivät katoa, vaan ainoastaan siirtyvät lukukausimaksujen muodossa valtiolta opiskelijoille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lukukausimaksut sitovat opiskelijan todellisuuteen, jossa laina on vain numeroita ja elämä on elettävä nuorena.

Yhdysvaltalaisista vastavalmistuneista moni ei pysty hankkimaan autoa tai asuntoa, koska luottotiedot ovat kuralla valtavien opintolainojen takia. Tulevaisuus on sidottu lainan takaisinmaksuun.

”Ei autoa, ei asuntoa, ei elämää. En juurikaan ajattele lainaani, sillä se on niin suuri.”
James Brown, 22, Yhdysvallat

100 000 dollarin lainaan verrattuna suomalaisopiskelijoiden lainataakka on kevyt, keskimäärin 5 420 euroa.

 

TÄSSÄ TOINEN pähkinä:

Yhdysvalloissa Denverin yliopistossa Aasian tutkimusta opiskeleva John Harhai maksaa yhden vuoden opinnoistaan yli 60 000 dollaria. Lukukausi on jaettu kolmeen osaan ja jokaisen kolmanneksen aikana opintopisteitä saa kertyä enintään 18, muuten napsahtaa lisälasku. Kanadassa Manitoban yliopistossa historiaa opiskeleva Kimberly Cielos puolestaan saa 2 000 Kanadan dollarin lukukausimaksullaan suorittaa 15 opintopistettä lukukaudessa.

Uudessa-Seelannissa Victoria University of Wellingtonissa moderneja kielitieteitä opiskeleva Ronan Kelly puolestaan maksaa erikseen jokaisesta opiskelemastaan kurssista. Hinnat vaihtelevat 800–1 000 Uuden-Seelannin dollarin välillä. Nykyisellä kurssilla tämä tarkoittaa noin 455–570 euroa.

Kysymys: Onko tämä reilua?

Vastaus: Ei, tämä on liiketoimintaa.

Bisnes pyörittää myös yliopistomaailmaa. Edes yli 30 000 dollarin lukukausimaksuja maksavat opiskelijat eivät saa opiskella rajattomasti. Mitä kauemmin opiskelija viipyy yliopistossa, sitä enemmän rahaa siirtyy yliopiston pankkitilille.

Kun Suomessa ajatellaan maksullisuuden nopeuttavan valmistumista, Pohjois-Amerikassa tilanne on kääntynyt nurinpäin, eivätkä yliopistot halua opiskelijoiden valmistuvan nopeasti. Opintoja yritetään hidastaa muun muassa kursseilla, joiden reputtaminen tai joilta poisjääminen tietää automaattisesti opintojen pitkittymistä vuodella. Esimerkiksi Jamesin koulussa monet valmistuvat kandidaatiksi seitsemässä vuodessa, koska kurssijärjestelmä aiheuttaa ylimääräisiä opiskeluvuosia.

 

OPISKELUPAIKAN lisäksi maailmalla on kustannettava myös majoitus itse. Suomalaisopiskelijat puolestaan saavat valtiolta kuukausittain tukea asumiskustannuksiinsa. Asumista 40 neliön keskustakaksiossa asumislisä ei kata, mutta soluhuone laitakaupungilta summalla todennäköisesti irtoaa.

Entä miten elävät ihmiset, joiden asumista valtio ei tue?

James asuu Bostonissa tätinsä ja setänsä kämppiksenä. Vuokraa hän maksaa 500 dollaria kuukaudessa. John puolestaan asuu yliopiston asuntolassa, koska asuminen kuuluu hänen jättiläismäisen lukukausimaksunsa hintaan. Ronan ja Kimberly asuvat edelleen vanhempiensa kanssa, koska oma asunto tulisi liian kalliiksi.

”Uudessa-Seelannissa yliopiston asuntolassa asumisesta joutuu maksamaan enemmän kuin itse opiskelusta.”
Ronan Kelly, 19, Uusi-Seelanti

Opintojen rahoittamiseen on niin ikään omat konstinsa. Näitä ovat muun muassa sijoitukset, vanhempien rahat, kesätyöt, isoäidin sairasvakuutus ja lainat.

Toki ilmaista rahaa on tarjolla niille, jotka ovat tarpeeksi vähäosaisia tai akateemisesti riittävän lahjakkaita. Uudessa-Seelannista valtion apua heruu, jos opiskelijan vanhempien palkka on vain hieman yli minimipalkan, mikä on noin 14 Uuden-Seelannin dollaria tunnissa.

Ronan sai 5 000 dollarin stipendin hyvästä koulumenestyksestään lukiossa. Tämän takia hänellä ei toistaiseksi ole opintolainaa. Myös John rahoittaa osan opinnoistaan stipendin turvin. Hän saa vuosittain 10 000 dollaria opintojaan varten, koska oli lukionsa toiseksi paras oppilas. Vastineeksi hänen on kuitenkin valmistuttuaan työskenneltävä vuosi CIA:lle, NSA:lle tai armeijalle.

”Yleensä stipendejä saavat vain urheilijat ja maahanmuuttajat.”
John Harhai, 21, Yhdysvallat

Valtio muisti myös kanadalaista Kimberlyä stipendillä yliopisto-opintojen alussa. Hänen stipendinsä oli kertaluontoinen ja suuruudeltaan 800 Kanadan dollaria.

 

MAAILMA on globaali, mutta kuten näemme, käytännöt eivät. Raaka tosiasia on, että toiset meistä pärjäävät tällä talouden pyörittämällä leikkikentällä paremmin kuin toiset. Selviytymiseen eivät aina vaikuta älykkyys tai tahtotila, vaan hallitusten budjetit ja arvovalinnat.

Seuraavat vuodet ovat Suomelle taloudellisesti vaikeita ja arvovalintoja tehdään lisää sitä mukaan, kun leikkauslistat kasvavat.

Maksullinen korkeakoulutus on kuitenkin sellainen globaali trendi, jota Suomeen ei tarvita. Maksullisuus ei takaa nopeaa valmistumista ja siirtymistä työelämään, eikä myöskään laadukkaampaa opetusta. Sen sijaan maksullisuus eriarvoistaa ja ajaa nuoria taloudelliseen ahdinkoon.

Tällä hetkellä meillä on mahdollisuus valmistua ilman 90 000 euron lainaa tai vanhempien kokoamaa yliopistorahastoa. Meillä opiskelu on kiinni halusta ja tahdosta, ei rahasta.

” Tapelkaa sen puolesta, mitä teillä on. Leikkaukset ovat aina huono asia.”
Kimberly Cielos, 20, Kanada